Hyppää sisältöön

Perhepalaverissa käydään läpi viikon asiat

Viikottaisessa perhepalaverissa oppii kuuntelemista, odottamista ja demokraattista päätöksentekoa.
Julkaistu
Teksti Topi Linjama
Kuvat Topi Linjama
Perhepalaverissa käydään läpi viikon asiat

Syyskuussa aletaan päästä taas arjen rytmiin.

Meillä on tullut tavaksi, että sunnuntai-iltana syödään iltapalaa yhdessä koko perheellä. Samalla käydään läpi kuulumisia, nostetaan esiin asioita, joihin haluttaisiin muutosta ja katsotaan tulevaa viikkoa, että onko jotakin erityistä tulossa. Näissä rupatteluissa, joita kutsumme työelämäorientoituneella nimellä perhepalaveri, esillä on ollut esimerkiksi kotitöiden jakautumisen, uuden polkupyörän tai kännykän hankinnan ja nukkumaanmenoaikojen kaltaisia asioita.

Perhepalaverin formaatti on epämuodollinen. Mutta muutamia periaatteita pyritään noudattamaan:

  1. Toista ei saa keskeyttää.
  2. Palaverin asiat voi kirjata muistiin ennakkoon tai ottaa esille palaverissa.
  3. Tarvittaessa äänestetään.

Perhepalsu on opettanut toisen kuuntelemista, oman vuoron odottamista ja demokraattista päätöksentekoa. Koska me vanhemmat emme aina reagoi toiveisiin läheskään heti, se totuttaa lapsia demokraattisen päätöksenteon jähmeyteen.

”Te tulette vielä kiittämään näitä palavereja, kun olette päättäjinä hyvinvointialueen toimikunnassa ja hiippakuntavaltuustossa!”

Itse olen oppinut perhepalavereissa sen, että pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen on yksi asia ja sen sanoittaminen on toinen asia. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen ei välttämättä riitä – on kyettävä myös perustelemaan fiksuille ja kriittisille teineille, että miksi olen tätä mieltä.

En muista, mistä palaveri on saanut alkunsa, mutta yhdeksi lähtökohdaksi epäilen neljä vuotta sitten tässä blogissa ilmestynyttä kirjoitusta vanhempien vastuiden jakamisesta. Ehdotin tekstissä erilaisia työkaluja, joilla puolisot voivat jakaa kotitöitä ja vastuita. Oli kotityöluetteloa, kauppalistaa, viikkopalaveria.

Toinen jälki perhepalaverista löytyy postauksesta melko tarkoin kahden vuoden takaa. (Miten nämä teemat nousevatkin mieleen aina juuri syyskuun lopussa?) Kirjoitin aiheesta ”kuinka lapset saa kilpailemaan kotitöistä”. Klikkiotsikko, johon vastaus on ”en tiedä, mutta kokeile vaikka reippauslistaa”.

Tekstissä mainitsin näköjään viikkopalaverit, ja niiden ajankohtakin oli jo silloin sunnuntai-ilta.

”Sunnuntai-illasta, tuosta viikon nivelkohdasta, on hyvä katsoa sekä eteen että taakse päin”, sanoisi perhepalaveri-konseptia naistenlehdessä myyvä yrittäjä-sankari-vanhempi.

***

Perhepalaverit, reippauslistat ja muut ovat ehkä toimivia työkaluja, mutta eivät tosiaankaan mitään vanhemmuuden vippaskonsteja tai oikoteitä.

Kirjoitin Lapsen Maailma -lehteen (jonka alla tämäkin blogi toimii) henkilökuvan Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Markus Hirvosesta. Juttu on valmis, mutta se ei ole vielä ilmestynyt.

Pitkästä haastattelusta kaikki ei mahtunut juttuun. Ulos jäi muun muassa hänen pohdintansa johtamisen ja kasvattamisen eroista ja yhtäläisyyksistä. Hirvonen, kolmen lapsen isä, sanoi, että yksinkertaiset johtamisen prinsiipit toimivat hyvin myös vanhemmuudessa: ole tasapuolinen, oikeudenmukainen, rehellinen, johdonmukainen ja ennustettava.

Näistä korkeintaan viimeisessä perhepalaveri voi auttaa.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.