Olisi liioittelua kieltää kotikoulu, vaikka ilmiöön liittyykin ongelmia – osalle lapsista koulupakko olisi kohtuuton

Suojelupoliisi kritisoi lasten ottamista kotikouluun. Tämä kuulostaa selvästi pahemmalta poliisivaltiotouhulta kuin on, mutta kyllä se silti arveluttavalta tuntuu.

Minä laitoin tyytyväisenä vanhempana molemmat lapsistani ihan perinteiseen tapaan kouluun, kumpikin kahlasi asianmukaisesti läpi sen yhdeksän vuotta, nuorempi on vielä hetken aikaa oppivelvollinen eikä minulla ole peruskoulujärjestelmästämme saati toisen asteen koulutuksesta sen kummempaa valittamista. Ihan syystä suomalaista koulutusta maailmalla ihaillaan. Ei ole silti vaikea kuvitella monenlaisia tilanteita, joissa lasten ottaminen kotikouluun olisi ollut parempi vaihtoehto.

Supo on huolissaan valvonnan ulkopuolelle livahtavista radikaaliin islamistiseen ja äärioikeistolaiseen ajatusmaailmaan kasvattavista kotikouluista. Se muistuttaa myös sinänsä ihan relevantista huolesta eli ulkovaltojen informaatiovaikuttamisen uhasta. Ulkomaisesta rahoituksesta kotikouluille ei Supon mukaan silti ole viitteitä. Yhdysvalloista virtaa Suomeenkin konservatiivikristittyjen järjestöjen rahaa, mutta en tiedä onko sitäkään kotikoulutuksen järjestämiseen kanavoitu.

Huoli juontaa juurensa siihen, että lasten ottaminen kotikouluun on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Esimerkiksi Ahvenanmaalle on tullut myös ruotsalaisia lapsia kotikouluun, koska meillä on löysempi sääntely asiassa. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan joillain paikkakunnilla Suomessa lapsia on haalittu kotiopetuskouluihin, joissa on ideologista opetusta. Jo edellinen lapsiasiavaltuutettu ilmaisi huolensa kotikouluista. Supon mukaan viranomaiset eivät välttämättä pysty ehkäisemään lasten ja nuorten radikalisoitumista kotiopetuskouluissa. Esimerkiksi Ruotsissa kotikoulu kiellettiin hyvin vastaavanlaisista syistä aikanaan.

Monenlaisia syitä ottaa lapsi kotikouluun

Jos koulunkäynti koulussa ei erilaisista terveyteen liittyvistä syistä tai vaikka kiusatuksi joutumisen vuoksi onnistu, on oltava mahdollisuus silti oppia. Lapsen maailma kertoi viime vuonna esimerkiksi Aarnista, jonka oli siirryttävä kotikouluun kroonistuneen migreenin vuoksi. Lapsia otetaan kotikouluun sekä huonoista että hyvistä syistä, kynnyksen niin tekemiseen pitäisi olla vanhemmille aika korkea ja meillä pitää tietenkin olla kontrollikeinoja, joilla ylilyönteihin pyritään puuttumaan. Nyt niitä kontrollikeinoja aivan ilmeisesti puuttuu.

Kotiopetuskoulun perustamiseen ei Suomessa tarvita lupaa, eikä kotiopetuksen toteuttamisesta ole säätelyä. Kotiopetuskouluilta ei vaadita virallisen opetussuunnitelman noudattamista tai omaa opetussuunnitelmaa. Suomessa ei ole valtakunnallista ohjeistusta, miten kuntien pitää valvoa kotiopetusta. Kotiopetusta valvomaan nimetään opettaja, mutta he eivät vieraile kotikouluissa.

Lapsiasiavaltuutettu on tekemässä aloitetta kotiopetuksen selvittämisestä ja sääntelystä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Tärkeää on lapsiasiavaltuutetun mukaan on selvittää, ”miten kotiopetuksessa oleminen vaikuttaa lapsen oikeuksien toteutumiseen. Selvityksen tulee sisältää kotiopetukseen osallistuvien lasten aseman ja hyvinvoinnin arviointia, ja siinä tulee nostaa esiin kotiopetukseen päätymisen syitä ja taustoja, kotiopetuksen haittoja ja hyötyjä sekä hyviä ja haitallisia käytäntöjä”. Erityisen arvokasta on, että lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että kotiopetuksessa opiskelevien lasten näkemyksiä on kuultava.

Myös ainakin vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen ehdottaa, että kotiopetuksen tiukempaa sääntelyä ja valvontaa tai kokonaan kieltämistä olisi selvitettävä. Ainakin vihreiltä on ajatukselle tullut tukea.

Meillä on nykyisellään ihan toimiva systeemi, jossa lapset ovat oppivelvollisia seitsemän ikäisistä täysi-ikäiseksi saakka. Velvoite on raskas eikä sen toteuttamisen pitäisi mennä liian jäykäksi. Sarkkinenkin sentään kohtuullistaisi kieltoaan: ”Mikäli myös Suomeen säädettäisiin koulunkäyntivelvollisuus tai muuten merkittävästi rajoitettaisiin kotikoulun mahdollisuutta, voitaisiin sääntelyyn luoda poikkeus, jossa esimerkiksi lääkärin lausunnon perusteella kotikoulun käyminen olisi määräaikaisena järjestelynä mahdollinen, kun se on lapsen edun mukaista.”

Pakko mennä kouluun liian raju ratkaisu

Kotikoulun sääntely ja valvonta kaipaa ilmeisesti tarkastelua. Koulunkäyntivelvollisuus olisi silti liian jäykkä systeemi. On syytä olla varovainen siinä, kuinka paljon valtaa kasvatuksessa siirretään vanhemmilta viranomaisille. Supokin muistuttaa, että kaikki kotiopetuskoulut eivät ole radikalisoituneita, eikä se ole huolissaan kaikista kotiopetuksessa olevista lapsista ja nuorista. Ilmiö on sitä paitsi pieni vaikkakin kasvusuunnassa. Viime vuonna kotiopetuksessa oli 945 oppilasta. Valtaosa näistä on kotikoulussa muista kuin ideologisista syistä.

En usko, että kotikoulutuksen kieltäminen nykyisen hallituksen aikaan etenee. Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) jo totesikin, että se olisi ennenaikainen ratkaisu. Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit sitä tuskin haluavat olla edistämässä eikä kokoomuksessakaan varmasti suurta intoa siihen ole.

Kun puhutaan radikalisoitumisesta, puhutaan ideologioista. Äärioikeistosta ja ääri-islamismista tulee ihan syystä olla huolissaan, mutta oikeistolaisesti, vasemmistolaisesti, vihreästi tai jopa keskustalaisesti ajatteleminen ja eri uskontojen oppien mukaan ajatteleminen on sallittua. On jopa sallittua kannustaa lastaan seuraamaan kannattamaansa ideologiaa, vaikkei se välttämättä olekaan ihan reilua lasta kohtaan. Sen ääri-sanan käyttön oikeuttava raja on veteen piirretty viiva.

Meillä ei onneksi Suomessa ole virallista oppia tai ideologiaa, jota jokaisen suomalaisen olisi noudatettava. Meillä on on vain kokoelma yhteisesti päätettyä lainsäädäntöä, jota on noudatettava ja joka turvaa meille oikeuden ajatella ja uskoa asioista eri tavoin.

Pasi Huttunen