Lomalla viimeinkin!

Tervetuloa Heikinmatin lomasirkukseen, jossa päänsisäisen kaaoskeittiön syövereistä tarjoillaan lomatunnelmia kahdella tapaa:

Näin

Kesäloma! Ensimmäinen koko kuukauden kesäloma vuosiin! Mahdollisuudet tuntuvat lähes rajattomilta. Vihdoin on aikaa suunnitella reissuja perheen kanssa ja järjestää jopa jotain yhteistä tekemistä, kun molemmilla aikuisillakin on yhteistä loma-aikaa puolitoista viikkoa juhannuksesta alkaen. Mukaan mahtuu jopa pari vanhempien yhteistä romanttista hetkeä, kun lapselle on hommattu hoitaja. 

On oikeastaan pakko listata loman odotuksia ja suunnitelmia:

– Juhannuksena pieni hotelliloma Hanasaaren kulttuurikeskuksessa, 70-lukulaisessa idyllissä. Upea saaristomaisema, patsaita, aamulla uimaan allasosastolle. 

– Pieniä päiväreissuja siirtolapuutarhaan, Mustasaareen ja uimastadikalle. Kohteisiin kävellessä ja fillaroidessa saa samalla arkiliikuntaa, kun paikallinen punttisalikin on kesälomalla. Lintsi on omankin lapsuuden klassikko. Neljävuotiaalle kelpaavat ne ilmaishärvelitkin, joten kallista rannekettakaan ei tarvita. Päivittäiseltä kokkaamiseltakin säästyn, kun voimme herkutella Helsingin monipuolisen ravintolavalikoiman turvin.

– Lomarahat mahdollistavat löysemmät kukkaronnyörit, ei niitä rahoja kannata säästellä syksyyn, kun nyt löytyy mielekästä käyttöä. Oma kulta on ihana ja sponssaa melkoisen määrän menoista omista lomarahoistaan. 

– Aikataulut eivät rajoita, nukkumaanmenon ja aamurutiinien kanssa ei ole niin justiinsa. Kerrankin saa mennä fiiliksen mukaan.

– Lapsen kanssa saa kahdenkeskeistä aikaa, kun kumppani palaa töihin. Luvassa on ainakin viikon verran matkustelua Pohjanmaan lakeuksille ukin ja fammun tiluksille maalaisidylliin ja sen jälkeen Karkkilaan mummin luo nauttimaan puutarhan ihmeistä ja kulttuurimiljööstä. Samalla voi kokeilla, miten julkisilla matkaaminen isä–tytär-kombolla sujuu. Onpa jännittävä seikkailu lähteä kaksin reissuun! Illalla saatan piipahtaa nuoruuteni kantabaarin terassille moikkaamaan tuttuja, kun mummi vahtii muksua.

– Viimeinen lomaviikko on täysin vapaa! Ei mitään suunnitelmia, vaan voi mennä ihan päivä kerrallaan, minne nenä näyttää. Kaiken reissaamisen vastapainoksi voi vaikka ihmetellä, mitä puuhaa koto-Maunulan tienoilta löytyy.

Ja sitten näin

Kesäloma! Ensimmäinen koko kuukauden kesäloma vuosiin! Yltiöpäiset odotukset ovat saaneet kierrokset tappiin, ja loman onnistumisen tunne on pakottava. Reissuja suunnitellaan hampaat irvessä ja jo valmiiksi panikoidaan sitä, miten aika ei riitä, kun yhteistä lomaa on vain puolitoista viikkoa. Vanhempien romanttisia hetkiäkin pitäisi saada mahtumaan mukaan lapsenhoitajalle passelin aikaikkunan puitteissa. 

On oikeastaan pakko listata loman odotuksia ja suunnitelmia:

– Aktiivisen lapsen viihdyttäminen hotellimiljöössä syö hermoja, kun kaverit tuuttaavat someen kuvia Nummirockin festarimeiningeistä. Aamu-uinti jää siihen, kun perheen pienin ei halua edes varvastaan kastaa uima-altaaseen. Vanhemmat ehtivät uida kokonaisen altaanmitan vuorotellen.

– Aikataulut ovat tukossa, kun joka päivä on jotain ohjelmaa. Helsingin sisälläkin matkustustunteja julkisilla kertyy runsaasti. Olo on jatkuvasta ravintolasyömisestä totaalisen turvonnut, eivätkä kengät meinaa mahtua jalkaan. Onneksi liikunta sentään kompensoi yletöntä syömistä: “pienten päiväreissujen” aikana tulee taivallettua vajaat 20 000 askelta vuorokaudessa. Kroppaa jomottaa päästä varpaisiin. Salille ei ole mitään asiaa, vaikka se auki olisikin. 

– Lomakassa hupenee nopeasti ja on käytetty jo ensimmäisen viikon aikana. Budjettia pitää alkaa joka tapauksessa säätää. Hävettää ottaa asia esiin kumppanin kanssa, kun hänkin on jo käyttänyt melkoisen siivun omista varoistaan lomansa aikana. 

– Lapsen sisäinen kello on aivan sekaisin; Kuumuus ja toiminnalliset päivät saavat heräämään parhaimmillaan kolme kertaa yössä. Pahimmillaan päivän puuhat alkavat jo puoli neljä aamuyöstä. Nukkumaanmeno venyy joka tapauksessa.

– Kumppani on loman jälkeen töissä tavallista enemmän kiinni, joten isä–tytär-aikaa siunaantuu korkojenkin kera. Päivittäiset molemminpuoliset kiukuttelut rassaavat, myös sitä työssäkäyvää, ja pitävät univajeen siivittämänä pinnan kireällä. Bussia, junaa ja henkilöautoa yhdiseleville sukulointireissuille mukaan pitää saada päivittäistavaroiden lisäksi ainakin rattaat, turvaistuin, eväät, lelut ja muu viihde sekä roppakaupalla hermoja. Onneksi kevään aikana on salilla tullut treenattua maastavetoa, joten uskon kykeneväni nostamaan ja kantamaan koko lastin. Samalla tulee pakotettua molemmat vanhempani eläkepäiviltä autokuskin hommiin. Eipä siellä vanhan kantabaarinkaan terassilla enää ketään tuttua notku. Kirjoittelen sitten vaikka näitä blogihommia. 

– Viimeinen lomaviikko on täysi mysteeri. Pahin suunnitelma on se, ettei ole mitään suunnitelmaa. Sata tuntia ruutuaikaa ja herkkubuffet, niin voi itse koomata ja somettaa sohvalla? 

Loma yksillä, kohtuus kaikilla

Varmasti kaikille perheille on raskasta lomaan kohdistuvien odotusten toteutumatta jääminen. Hartaasti odotettuun vapaaseen ladataan paljon toiveita ja ennakointia – haaveita, jotka sitten todellisuudessa jäävätkin haaveiksi. Jatkuva yhdessäolo saa tunteet usein pintaan, ja näitä tilanteita selvitellessä menee osa lomasta. Sen verran buddhalainen uskallan tässä olla, että myönnän perhelomailun sisältävän aina jonkin verran kärsimystä tai ainakin tyytymättömyyttä. Uskon kuitenkin valaistumisen olevan mahdollista ilman jaloa kahdeksanosaista polkua: riittää kun on läsnä. Itse olen yrittänyt opetella läsnäolon taitoa, siis sitä, miten paikassa kuin paikassa saa itsensä tyytyväiseksi keskittymällä siihen hyvään, joka on juuri siinä hetkessä saatavilla.

Suuri pettymys lomassa on se, ettei ole osannut osoittaa kumppanille asiaankuuluvaa arvostusta hänen vaivannäöstään. Suurin riemu puolestaan kumpuaa, kun kaikki ovat läsnä ja iloisia juuri siitä hetkestä, jota ollaan parhaillaan jakamassa. 

Kuluneen Françoise Saganin varallisuusmetaforan mukaan ihminen mieluummin itkee Jaguarissa kuin linja-autossa. Analogiaa muokatakseni mieluummin nauran Maunulassa kuin itken Milanossa. Mieluiten nautin olostani vaikkapa Hangossa, johon rakkaani on suunnitellut koko perheen reissun, sillä on niillä puitteillakin joissain tapauksissa väliä. Lomaan laskeutuminen on aina oma hommansa sekä lapsilla että meillä aikuisilla. Kurjuuden ja/tai ihanuuden rakennamme silti enimmäkseen ihan omissa päissämme. Että on se kerran–kaksi vuodessa vietetty koko perheen yhteinen aika etenkin näin ruuhkavuosien keskellä sitä parhautta.