Lapset auttavat löytämään selkärangan sekä arkisissa tilanteissa että isommissa asioissa

Miksikö lasten tekeminen kannattaa? Tuttavani kertoi somessa tarinan siitä, miten lapset saavat ihmisen ryhdistäytymään:

Saatiin junasta lasten kanssa istuimet rikkinäisillä selkänojilla, ja koska olen ”ei tehä tästä nyt mitään numeroo” -hissukka, niin normaalisti menisin vain ravintolavaunuun. Mutta nyt sanoin lapsille että tästähän pitää ilmoittaa, että he tietävät korjata ne, ja asiallisesti otin konduktöörin kanssa asian puheeksi, ja laitoin vielä palautetta perään. Nyt mailista sain ilmaislippuja, ja asiakaspalvelija antoi vielä kehuja penkit tiedettiin korjata! Omaa selkärankaa on paljon helpompi etsiskellä kun on omat lapset jotenkin mukana.

Tunnistan tämän ilmiön ja nokitan: vanhempi lapseni oli alakoululainen ja uuteen puhelimeen kilkatti operaattorilta jotain mainostekstareita, joissa kerrottiin yhteistyökumppanien eduista. No, hänellä paloi tähän käämi, joten hän yksintein rimpautti operaattorin asiakaspalveluun ja sanoi, että älkääpä laitelko näitä viestejä enää. Viestien tulo loppui siihen.

Minä ehdin reissata kolme ulkomaanreissua kiroillen puhelintani, jolla ei vain päässyt nettiin ulkomailla, vaikka olin katsonut kaikki roaming-jutut ja kikkaillut kaikki kikat. Neljännellä reissulla puhelimen kanssa kiroillessa tämä lapseni ratkaisu tuli sitten mieleeni ja soitin strasburgilaisen hotellin aamiaisen lomassa operaattorin asiakaspalveluun. Kävi ilmi, että jostain liittymän asetusten uumenistä löytyi joku ikivanha roaming-kielto, johon minulla ei edes ollut pääsyä, mutta jonka asiakaspalvelija yhdellä klikkauksella kytki pois. Sain vihdoin kuvan hotelliaamiaisestani Instaan!

Olen ehkä hengissä kiitos lasteni

Tämä lapsellisuuden ryhdistävä vaikutus lähtee hyvin yksinkertaisista asioista. Kun autoilen lapset kyydissä, on meno maltillisempaa ja turvallisempaa kuin jos olen liikkeellä yksin. Ainakin kerran olen välttänyt jopa kolarin sen vuoksi, että olen hetkeä aiemmin ajatellut, että enpä teekään näin, koska minulla on lapset kyydissä. Tätä nykyä en välttämättä sekoile edes yksin ajaessani.

Pyöräillessä lasten kanssa piti opastaa, että miten ne liikennesäännöt toimivat. Se oli melkoinen herätys siihen, että olin aivan kujalla polkupyöräilijöitä koskevista liikennesäännöistä. Olin pitänyt tapanani mennä pyörällä sieltä, mistä pääsee melkoisen tietämättömänä siitä, onko se sääntöjen mukaista vai ei.

On ihan mahdollista, että lapset ovat pelastaneet henkeni kun huomioi, kuinka usein meinasin pyöräillessä joutua onnettomuuksiin. Joensuulaisautoilijoiden kanssa pyöräilijä toki meinaa usein päästä hengestään, vaikka noudattaisikin kaikkia sääntöjä, mutta on se liikennesääntöjen mukaan toimiminen silti turvallisempaa.

Ja sitten tietysti ruoka. Lapsille yrittää huolehtia tasapainoisesti, säännöllisesti ja suhteellisen terveellisesti syötävää pöytään. Minun kohdallani se on tarkoittanut sitä, että ensin on pitänyt opetella laittamaan sitä ruokaa ja sitten muodostaa siitä rutiini. Omakin syömiseni muuttui siinä perusteellisesti ja paljon parempaan suuntaan.

Vastuu lapsista on vastuuta planeetasta

Olen kirjoittanut aiemminkin, että lapsellistuminen maalasi horisontin aivan erilaiseksi. Siitä hähmäisestä sumusta piirtyi yhtäkkiä kirkkaasti esiin erilaisia vaihtoehtoja tulevasta, jossa juuri minun lapseni ihan konkreettisesti sitten elävät. Tällä teemalla itse asiassa aloitin tässä blogissa vuonna 2015 ja ajatus on kulkenut mukana koko ajan. Ne kaksi pakinkannellista kiehuvaa vettä ovat edelleen mielessä. Kuten kirjoitin:

Meidän pitäisi pystyä kasvattamaan lapsemme rakentamaan se yhteiskunta, joka kykenee selviytymään.

En elä kestävästi, mutta elän kyllä selvästi kestävämmin kuin lapsettomana eläisin.

Nyt saan seurata, miten nuo teini-ikäiset lähestyvät aikuisuutta ja muodostavat omaa maailmankuvaansa. On helpottava ajatus, että minun vaikutukseni siihen on hyvin rajallinen, mutta painaa se tietenkin mieltä, että minulla silti on siihen vaikutus.

Se helpottaa, että juuri ne lapset ovat kasvattaneet minua kantamaan vastuuta aivan eri tavalla kuin aiemmin osasin saati ymmärsin.

Pasi Huttunen