Kukkaron nyörit ja kokkisota
Ruoan hinta on puhututtanut ja kirjoituttanut meillä Lapsellisissa viime aikoina paljon. Olen itse kypsytellyt jatkoa eräälle taannoiselle kirjoitukselle oman viikkoisen kauppalistan avaamisesta samalla kun vastaavia juttuja on putkahdellut sieltä täältä vastaan. Hesarissa kauhisteltiin erään äidin ruokkivan kuusi lastaan tonnilla kuussa. Kaksplussassa sometähti Jenna ruokkii perheensä neljällä kympillä viikossa sillä hienoisella lisäyksellä, että ”Aamu-, väli- ja iltapalat menevät hieman vapaammalla budjetoinnilla, joskin Jenna pitää niissäkin kiinni perusasioista ja järkevistä valinnoista.” Mitäpä noita mukaan laskemaan, saivathan hölmöläisetkin soppansa pelkästä kivestä.
Esittelen seuraavassa ääriminimalistisen ruokabudjetin, joka hakee inspiraationsa alkuperäisestä Kokkisota-formaatista, jossa vieraan mysteeriaineskassi sai maksaa muistaakseni 100mk., ja jollaisella olen joskus saanut pärjätä. Satasen pyöristän nykyrahassa 20-30€ väliin inflaation huomioiden. Tarkkoja summia en tähän kuiteista kaiva, sillä monien kausituotteiden hinnat elävät, ja tarjouksiin kannattaa joskus tarttua. Kokkisota-keittiöstä taisi myös löytyä joitain ”perustarvikkeita”, kuten mausteita ja öljyjä, jotka tyypillisesti säilyvät useamman kauppareissun yli.
Superkassin peruskomponentit:
Puurohiutaleet ja jauhot, hiiva jos ei ole (yhteensä 2-3€). Puuro on suomalaisuuden ja samalla koko kulttuurin perusta. Ensimmäiset viljanjyvät keitettiin muinoin syötävään muotoon savisissa ruukuissa – siis ennen sotia jossain kaksoisvirtainmaan tienoilla, ennen kuin jauhinkivistä tai Vaasan ruispaloista oli ollut puhetta. Ruukun pohjalle unohtunut velli kuivi sitten leiväksi, tai alkoi kosteampana käydä kumista jonkinlaiseksi proto-olueksi. Lapsiperhe valinnee vaihtoehdon A, ja pyöräyttää ylijäämäpuuroista sämpylätaikinan. Puurolla jaksaa päivän käytännössä omillaan, ja uunituore sämpylä hoitaa sitten väli- ja iltapalojen virat.
Suurin osa ostoskorista tai -kärristä tulee näyttää heti aluksi, eli kaupan ovilta aukeavan juures- ja vihanneshyllyjen antimilla. Perunoita pari kiloa (1-2€), samoin sipuleita (1€), porkkanoita (2€), ja etenkin kaalia. Terveisiä vain Karjalasta mutta pieni peiliinkatsomisen paikka tässä hintakeskustelussa, jos eurot pyörivät varhaiskaalin sijasta valmissalaattien hukkaan. Kaalinkerä on ravintoarvoihinsa nähden ilmainen. Yhtä kerää voi keittää keitoksi (reseptit Venäjältä), haudutella laatikoksi, paistaa pannulla pyttipannun täytteeksi, tai siivutella ohueksi retroksi kasarisalaatiksi. Viikon C-vitamiinit.
Perunoiden suurin menekki on meillä lohkomuodossa: siivuta potut (ja miksei porkkanatkin) pitkittäin kuuteen osaan, pyöräytä ohuelti öljyssä, ja hiero pintaan kaikki kaapista löytyvät mausteet. Lisää syyllistäviä sormia valmisranskalaisten tai sipsien suuntaan. Ranskalaiset valmistat pyöräyttämällä tikutetut perunat jauhossa, ja uppopaistamalla rypsi- tai auringonkukkaöljyssä, kuten myös sipsit. Paistorasvan voi ottaa talteen siivilän läpi ja käyttää uudelleen. Itsetehtyjen sipsien verrokeista ”maalaissipseistä” maksavat jotkut mielellään tuplahinnan. Sipulien ja porkkanoiden kanssa syntyvät sosekeitot.
Sitten maitoa ja munia niin paljon kuin taskunpohjat kestää (5-7€). Jokainen ranskalaista keittokirjaa sivuillut lienee ihmetellyt, miten munia tulee lähes joka reseptiin. Kenties siksi, että muna venyy kaikkeen: sillä saostetaan kastikkeet, kuorilla kirkastaa liemet, tapoja paistaa tai keittää koko kokonaisuus on lukuisia. Parhaana säästövinkkinä jaan sen salaisuuden, miten helppo ja halpa herkku onkaan uunivanukas. Siis ne monenkymmenen sentin muovipurkit, joissa on sopivasti jätettä ja kaksi lusikallista syötävää. Maitoa kiehautetaan litra ja maustetaan kaakaojauheella tai vaikka vanilliinillä. Jäähtyneeseen maitoon vatkataan 3-4 keltuaista (valkuaiset talteen, ne voi heittää seuraavan aamun munakkaaseen), seos kypsennetään uunissa vesihauteessa. Tämä on tärkein vaihe, eli jos ei halua laatikollista munamaitoa, niin upota vuoka toiseen vuokaan johon väliin mahtuu vesimuuri. Tämä varmistaa sen, että vanukas hyhmettyy eikä paistu. Lopuksi, siis sitten kun vanukkaasta ei enää tartu jälkiä siihen upotettuun veitseen, jäähdytetään se jääkaapissa tai talvella ulkoportailla. Säästö mitataan satasissa.
Sitten ne ”proteiinit”. Riippuen siitä paljonko budjettia on jäljellä, voi viikkoa fiilailla. Onpa jopa tuhlata vähän valmisruokien suhteen, nimittäin esimerkiksi veriletut ovat nerokkaita. Maksamakkara niiden sämpylöiden väliin toinen. Kalapuikkoihinkin saa sortua. Kaikkein pahimmat synnit niin nuukailun, kuin gourmet-kokkailun jumalten listalla ovat suikalekanat ja jauheliha. Näissä on puolet vettä ja vielä vähemmän makua. Jos lihaa, niin kokolihaa. Purkkitonnikala ei ole myöskään meidän järvivesillämme ok. Ostoskoriin kalatiskiltä muikkuja tai muuta paikallista kauden mukaan.
Köyhällä ei ole varaa syödä huonosti. Siksi kahdenkympin kokkisotilas joutuu valmistamaan kystänsä kyllä hieman mikroaaltouunia monimutkaisemmin. Sitä halvemmaksi ja helpommaksi käy elämä, mitä suurempia määriä kokkaa kerralla.