Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Kestäviä elämäntapoja kiihdyttämässä

28.11.2019

Leivän päälle härkäpapuhummusta ja oman pihan lehtikaalia, njam!

Topi osallistui syksyn aikana Joensuun kaupungin Ilmastokorttelit-hankkeen kestävien elämäntapojen kiihdyttämöön.

Onkohan Joensuun kaupungilla Suomen kunnianhimoisin tavoite: päästä hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä?

Tavoitteen saavuttamiseksi meneillään on yhtä ja toista, muun muassa Ilmastokorttelit-hanke, johon pääsimme perheenä mukaan syksyllä. Hankkeessa oli lokakuun mittainen kokeilujakso, jonka aikana pyrittiin kiihdyttämään kestäviä elämäntapoja eli pienentämään omaa hiili- ja materiaalijalanjälkeä.

Kulutuksen lähtötason selvittämiseksi täytin D-matin laatiman nettilomakkeen. D-mat tekee tämäntapaista proggista seitsemässä maassa.

Suomalaisen CO2-päästöt ovat reilut 10 tonnia vuodessa. Kestävä taso olisi 2,5 tonnia vuodessa.

Lähtöselvityksen mukaan suomalaisen CO2-päästöt ovat reilut 10 tonnia vuodessa. Kestävä tavoitetaso, johon tähdätään vuoteen 2030 mennessä, olisi 2,5 tonnia vuodessa. Meidän perhe on lähtöselvityksen mukaan jo nyt 1,5 tonnissa päätä kohti. Luku kuulostaa vähän optimistiselta siitäkin huolimatta, että meillä ei ole autoa, talo lämpenee puulla, ruuasta osa kasvatetaan ja kerätään itse, ei lennetä, syödään kasvisruokaa ja sitä rataa. Joka tapauksessa luulen, että olemme aika lähellä kestävää tasoa.

Kiihdyttämön ensimmäisessä tapaamisessa syyskuun lopussa mietittiin tavoitteita sekä kuukauden kokeilujaksolle että pidemmälle aikavälille. Tavoitteet liittyivät ruokaan, asumiseen, liikkumiseen, tavaroihin ja palveluihin. Lyhyen aikavälin tavoitteita minun oli vaikea keksiä (no, siirryin kuitenkin kasvirasvasta kotimaisesta härkäpavusta tehdyn hummuksen suuntaan), mutta pidemmällä tähtäyksellä aion hankkia sähköpyörän, jolla voin taittaa matkat marja- ja sienimetsiin.

Niksejä puulämmitykseen

Asumme rintamamiestalossa, jossa on puukeskuslämmitys. Yksi Ilmastokorttelit-hankkeen kautta saatava palvelu oli päästömittaus ja puunpolton neuvonta. Niinpä Karelia AMK:n energianeuvoja Anssi Kokkonen tuli mittaamaan päästöjä lämmityskauden käynnistyttyä. Ideana oli, että tällä ensimmäisellä mittauskerralla lämmitän kattilaa niin kuin olen tottunut tekemään. Lastasin pesään puuta noin 2/3 pesän tilavuudesta, sytytin panoksen tuohilla päältä. Kokkonen oli porannut reiän kattilan ja piipun väliseen putkeen ja tuuttasi anturin reiästä palokaasujen sekaan. Tietokoneen näytöltä pystyi näkemään savukaasujen lämpötilan sekä happi-, häkä- ja typenoksidiarvot. Näistä ohjelma laski hyötysyhteen, joka pyöri 68-72 % paikkeilla. Häkäarvot olivat korkeahkot (2000-3000 ppm).

Kellarissa parveili porukkaa, kun sekä maakuntalehti Karjalainen että YLE tekivät juttua aiheesta. Oli toimittajaa, kuvaajaa, hankesuunnittelijaa ja TET-harjoittelijaa.

Keskuslämmityskattila on noin 15 vuotta vanha niin sanottu yläpalokattila, jossa palokaasut tekevät kierroksen palotilan yläpuolella. Poltan rutikuivaa koivua ja palokaasut lähtevät hormiin kuumina, jopa 500-asteisina. Koska hormi on yli kymmenmetrinen, piipun päästä ei kuitenkaan tule kuin ehkä 60-70-asteista palokaasua, kävin katolla kokeilemassa. Eli suurin osa lämmöstä jää taloon, joko kiertoveteen tai tiilipiippuun. Toki lämpö saisi mieluummin tulla pattereiden kautta koko taloon kuin lämmenneen hormin kautta alakerran vessaan.

Ennen toista mittausta kattilan sisäseinät harjattiin puhtaaksi ja arinalta tiputeltiin tuhkat. Latasin nyt pesän vain noin puolilleen. Hyötysuhde saatiin nousemaan hieman (73 %) ja häkäarvot tippumaan (1000-2000 ppm). Silti palokaasut lähtivät yhä turhan kuumina piippuun. Yksi ratkaisu korkeaan lämpötilaan voisi olla siirtyminen koivusta sekaklapiin. Myös palotilaan asennettava, karhia muistuttava härpäke voisi olla hyvä. Se hidastaa savukaasujen kulkua, jolloin ne ehtivät luovuttaa enemmän lämpöä.

Puun pienpoltto näyttää olevan mieluisa laji suomalaiselle miehelle. Se yhdistää miehiä ja sitä voi harrastaa monenlaisen ideologian pohjalta. (Oma ideologiani on lähinnä se, että talossa on puukattila.) Aika moni mies tuli juttelemaan puunpoltosta sen jälkeen, kun olin ollut Karjalaisen etusivulla kulahtaneessa villapaidassa lisäämässä Jäspiin puita.

Pyörätarvikkeita ja yhteisöllisyyttä

Kaupungin hanke tarjosi monenlaisia palveluita, joista meille sopi erityisen hyvin alennuskuponki paikalliseen osuusliikkeeseen. Kupongilla lähti vielä 15 pinnaa pois pyörätarvikkeiden hinnasta, jotka muutoinkin olivat lokakuussa poistokorissa.

Luulisin, että tällaiseen toimintaan olisi intressiä monella pyörätarvikkeiden myyjällä: melkein nimellinen alennus, joka kuitenkin nostaa kauppiaan profiilia ja vie hyvää asiaa eteenpäin. Tällaisia alennuksia kauppiaat antavat hövelisti esimerkiksi urheiluseuroille.

*

Tänä iltana (28.11.) oli kestävien elämäntapojen kiihdyttämön päätöstilaisuus, jossa päästiin kurkistamaan muiden kokeilussa mukana olleiden ihmisryhmien päästövähennyksiin. Suomessa kokeiluja on ollut monilla paikkakunnilla ja näyttää siltä, että kuukauden kokeilun aikana CO2-päästöt vähenivät 10-15 %. Kun yhteen kokeiluryhmään saattoi kuulua kymmeniä kotitalouksia, päästövähennyksillä alkaa olla jotakin merkitystä.

Tämäniltaisessa keskustelussa yksi kysymys oli, mikä motivoi tällaiseen kokeiluun. Minusta tässä on monta ulottuvuutta.

Ensinnäkin oman kuormituksen taso kiinnostaa. Otin aika tiukan hiilidieetin kymmenisen vuotta sitten ja pääsin mielestäni kestävälle kulutustasolle. Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö vahvisti käsitykseni, että näin on. Tällaisten juttujen ansiosta on helpompi nukkua yönsä ja katsoa lasta silmiin.

Toiseksi tässä on elämänhallinnallinen ulottuvuus. Mittareilla pääsee käsiksi oman elämäntavan seurauksiin. Hiilidieetti on laihduttamista, mutta (uskoakseni) hauskempaa ja helpompaa. D-mat tarjoaa puntarin, jolla oman painon voi punnita ja välineet, joilla painoa voi lähteä pudottamaan.

Kolmanneksi nostan yhteisöllisen puolen. On tärkeää huomata, että naapurustossa moni miettii samoja juttuja, joiden kanssa itsekin pähkäilee. Porukalla on yhtä ihmistä enemmän ideoita, näkökulmia ja kokemuksia. Syntyy hyödyllisiä kontakteja ja uusia avauksia, jotka voivat johtaa vaikka mihin. D-matin ja Ilmastokortteleiden väki onnistui luomaan hyväksyvän ja kannustavan ilmapiirin, jossa oli helppo pohtia omia kulutusvalintoja.

Kuten laajasti tiedetään ja ymmärretään, ihmiselämä ei saa merkitystään tavaroiden omistamisesta vaan siitä, että ihminen kuuluu johonkin.

Puhe päästötavoitteista lipeää helposti siihen, että “pitää luopua siitä ja pitää luopua tuosta”. Mutta kuten laajasti tiedetään ja ymmärretään, ihmiselämä ei saa merkitystään tavaroiden omistamisesta vaan siitä, että ihminen kuuluu johonkin. Huoli tulevaisuudesta luo uusia yhteisöjä (hyvänä esimerkkinä ilmastomiekkarit), joihin kuulua ja joissa voi rakentaa parempaa maailmaa.

Topi Linjama

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »