Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Kätilöopisto ajankuvana

08.10.2019

Vastasyntyneiden vauvojen sänkyjen rivistö Kätilöopiston sairaalan lastenhuoneessa. Pöydän ääressä lastenhoitaja. Kuva: Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo, 1971.

Laura Kososen kirja “Suomi synnytti – Kätilöiden kertomaa” (S&S, 2019) vie lukijan Kätilöopiston (1960-2017) kautta aikamatkalle Suomen lähihistoriaan.

Asiat muuttuvat, mutta kun itse elää muutosten keskellä, muutoksia ei huomaa. “Suomi synnytti – kätilöiden kertomaa” kertoo Helsingin Kätilöopiston historiasta, mutta sen kautta pääsee kurkistamaan synnyttämisen lähihistoriaan Suomessa. Kirjan kirjoittaja, joensuulainen Laura Kosonen on toimittaja ja kätilö, mikä sopii aiheen perkaamiseen paremmin kuin hyvin.

Ajat muuttuvat: synnytyskivusta piti vanhastaan vaieta, koska sen alkuperä liittyy seksuaalisuuteen. Yleisiä olivat tarinat ankarista kätilöistä, jotka komensivat tuskaista synnyttäjää olemaan hiljaa. “Huusitko silloin, kun lasta laitettiin. Älä huuda nytkään.” Kätilöopistolla kipu kuitenkin yleensä hyväksyttiin, kertoo Kosonen.

Synnytyskivusta piti vaieta, koska sen alkuperä liittyy seksuaalisuuteen

Kivunlievityksestä käytiin tiukkaa vääntöä 70-luvulla, kun epiduraalipuudutus yleistyi. Muuan äiti vaati Hesarin yleisönosastolla kivunlievityksen käytön laajentamista joulukuussa 1976. Siitä syntyi hyvin vilkas keskustelu, joka laajeni naisasiakysymykseksi. Eduskunnan 40 naiskansanedustajaa (mutta ei yhtään mies-!) allekirjoitti 1977 kirjallisen kysymyksen, jossa vaadittiin hallitukselta lisää anestesiahenkilökuntaa, jotta epiduraalia voitaisiin tarjota useammalle.

Meikäläinen muuten parkaisi ensi kerran juuri vuonna ’77, mutta en Kättärillä vaan Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Samana vuonna näyttää syntyneen myös Laura Kosonen, Jenni Haukio, Sofi Oksanen ja Anna Kontula, eli hyvässä seurassa ollaan!

Myös miehen mukanaolo synnytyksessä herätti keskustelua. Lääkärit ja kätilöt pitkälti vastustivat miehen mukanaoloa. Naistenklinikan ylilääkäri Paavo Vara sanoi 1967, että “etenkin herkän miehen illuusiot saattavat mennä syntymätapahtumaa katsellessa. Synnytys on elämän proosaa, miksi miehen sitä pitäisi seurata?” Yleisin miesten mukanaoloa vastustava argumentti oli häkellyttävä: “Se tekee miehen impotentiksi.

“Synnytyksessä mukana oleminen tekee miehen impotentiksi.“

Vasta 70-luvun lopulla isän mukanaolosta synnytyksessä näyttää tulleen laajemmin hyväksyttyä. Mutta vielä 80-luvun alkuvuosina vain 40 %:ssa synnytyksistä isä oli mukana.

60-luvulla äitejä pidettiin sairaalassa synnytyksen jälkeen noin viikon päivät. Nykyisin sairaalassa ollaan normaalin synnytyksen jälkeen korkeintaan pari vuorokautta.

Kättärin ensimmäisinä vuosikymmeninä oli tavallista, että äiti ja lapsi sijoitettiin eri huoneisiin. Vastasyntynyttä vilautettiin äidille, jotta hän sai tietää lapsen sukupuolen. Sen jälkeen lapsen hengitysteistä imettiin lapsivedet, hänet vietiin desinfioivaan kylpyyn, napa penslattiin jodiliuoksella ja silmiin tiputettiin kirvelevät tipat tippuria ehkäisemään. Sitten lapsi kapaloitiin ja tuotiin hetkeksi äidin viereen. Isät näkivät lasta pleksin takaa.

Tuleepa yht’äkkiä mieleen, että aivan vauvana meinasin tukehtua ja jouduin pariksi viikoksi OYKS:iin. Ajan tavan mukaan olin siellä ilman äitiä ja isää.

Vasta 80-luvun lopulla alettiin ymmärtää, miten tärkeää vauvalle on saada olla lähellä omaa äitiä. Myös suhtautuminen imettämiseen muuttui. Oman äidin rintamaito korvasi yhä useammin modernit äidinmaidonkorvikkeet, joiden käyttö oli huipussaan 60-luvulla. Kummallista: olin 80-luvun lopulla toisella kymmenellä, ja mielestäni maailma oli silloin kutakuinkin samanlainen kuin nytkin.

Kosonen piirtää muutamalla luvulla kuvan suomalaisen äitiyshuollon menestyksestä: 1930-luvun lopulla noin joka kymmenes lapsi kuoli – yleensä keuhkokuumeeseen – alle 1-vuotiaana. 1957 synnytykseen kuoli 9 äitiä 10 000:sta, 1975 enää yksi. Samassa ajassa vastasyntyneiden kuolleisuus laski 31 promillesta 12,4 promilleen. Nykyisin äitejä menehtyy 10 000 synnytystä kohti 0,4 ja lapsikuolleisuus on noin 4 promillea.

Eikä siitä niin kauaa ole, kun sairaalassa sai tupakoida. “Lääkärien kanslia oli 2. kerroksessa laboratoriota vastapäätä. Ilma oli välillä sakeana savusta sillä käytävällä“, kertoo eräs kätilö Kososen kirjassa. Muistan, että 80-luvulla junissa oli vielä tupakkavaunu, 90-luvulla IC-juniin tuli tupakkahytti, 2000-luvun alussa siirryttiin pleksikoppeihin ja nykyisin tupakointi junissa on kokonaan kielletty. On toivoa herättävää, kuinka nopeasti ihmisten tottumukset ja tavat voivatkaan muuttua.

“Lääkärien kanslia oli 2. kerroksessa laboratoriota vastapäätä. Ilma oli välillä sakeana savusta sillä käytävällä.“

Kätilöopiston “vauvatehtaalla” syntyi vajaan kuuden vuosikymmenen aikana noin 300 000 vauvaa. Sen lisäksi siellä koulutettiin pitkään kaikki Suomen kätilöt, joten Kättärin vaikutus suomalaiseen synnytyskulttuuriin on ollut sanalla sanoen mittava.

Myös Kätilöopiston sulkeminen 2017 on ajankuva: 90-luvulla pieleen menneen remontin ja huonosti hoidettujen vesivahinkojen takia talossa oli niin paljon sisäilmaongelmia ja hometta, ettei siellä voinut enää turvallisesti työskennellä.

Topi Linjama

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »