Joensuu lakkautti ainutlaatuisen yhteisöllisen leikkipaikan – Ainahan lapsi voi tiktokkia tuijottaa

Jos hoplopit sun muut ovat Netflix ja Disney+, on 16. elokuuta viimeistä päivää auki oleva Mukulakatu Joensuussa Pikku Kakkonen, jonka merkityksestä Samu jonkin aikaa sitten kirjoitti. Se on paikka, jossa lapset unohtuvat leikkimään ja älylaitteet unohtuvat jonnekin pölyttymään. Mielikuvitukselliset, lapsenkokoiset puitteet tuottavat tilanteita, jossa hiukan ujompikin lapsi on yhtäkkiä mukana porukassa leikkimässä kauppaa, laivan lastausta tai ties mitä. Perällä on satunurkka keinutuoleineen, jossa saattoi pitää rauhoittumistauon vaikkapa hyllystä pursuilevien kirjojen parissa.

Omat lapseni ovat jo ohi Mukulakatuiän, mutta ehdin jo nautiskella ajatuksesta, että nuorimman bonuslapsen kanssa voisin siellä vielä käydä.

Mukulakatu on ollut suosittu ja rakastettu matalan kynnyksen leikkipaikka lapsille osana Pohjois-Karjalan museota. Arkkitehti Martti Aittapelto pyysi taiteilija Ihva Aulaa mukaan tekemään sisältöä Carelicumiin, Pohjois-Karjalan museon rakennukseen keväällä 1998 ja lopputuloksesta tuli loputtomine yksityiskohtineen, piileskelyyn sopivine soppineen ja leikin kannalta suunniteltuine estetiikkoineen kansallisessakin mittakaavassa ainutlaatuinen paikka, jossa paikallishistoria yhdistyy lapsentahtisesti paikalliseen taiteeseen.

Tajusin hiukan huvittuneena, että edes Museo Leikki Espoossa ei tarjoa läheskään yhtä upeita puitteita leikkimiseen ja seikkailuun kuin Mukulakatu. Esimerkiksi Museokeskus Konstin loistavat leikkitilat Varkaudessa pääsevät hengessään lähelle Mukulakadun upeutta, mutta ovat mittakaavaltaan paljon suppeammat.

Mukulakadusta jää jäljelle pisara

Joensuun kaupunkia paikan säilyttäminen ei ikävä kyllä kiinnosta. Taustalla on kaupungin tilojen uudelleen järjestely, jossa kaupunginhallinto siirtyi pois kaupungintalolta ja Pohjois-Karjalan museo siirtyy torin laidalta kaupungintalolle. Pohjois-Karjalan museo tiedotti 8. elokuuta, että Mukulakadun toiminta päättyy 16. elokuuta.

Lapsia ei sentään täysin unohdeta. Pohjois-Karjalan museon toiminnan siirtyessä kaupungin­taloon tulee sinne myös oma lasten maailma. Myös Joensuun taidemuseoon on tulossa remontin myötä lapsille omat puitteet. Mutta toisin kuin aiemmin väitettiin, ei Mukulakatu nykyisellä konseptilla säily. Joensuun kulttuurijohtaja Katriina Leppänen muotoilee asian niin, että ”Pisara Mukulakatua siirtyy varmasti mukana uusien museoiden lastenmaailmoihin”.

En mitenkään vähättele sitä, etteikö museo voisi uusiin tiloihinsa tehdä hienoja elämyksiä myös lapsille. Nykyaikaisen museon tulee hoitaa myös museopedagoginen puoli kuntoon ja maan suurimpiin opettajankouluttajiin lukeutuvassa Joensuussa pedagogista osaamista riittää. Mutta kun kyseessä on Mukulakadun kaltainen kansallinen helmi, niin ei pitäisi tyytyä vain pisaraan eikä vain puolihuolimattomasti lakkauttaa toimivaa, monelle erittäin tärkeää paikkaa.

Joensuu – kuten muutkin kunnat – kamppailee geopoliittisen kuohunnan, pandemian pitkän hännän ja täysin vihkoon menneen soteuudistuksen jäljiltä pahassa talouskurimuksessa lähivuodet, joten on ihan perusteltua epäillä, kuinka paljon tahtoa löytyy satsata lasten leikkimaailmoihin.

Valtuuston päätöksen mukaan Mukulakadun piti säilyä

Erityisen inhottavalta tuntuu monen kuntapäättäjän tapa selitellä asiaa parhain päin. Nyt väitetään, että Mukulakadun ei koskaan luvattu säilyvän. Paitsi, että keskusteluissa moni kuntapäättäjä sanoi minulle aikanaan sanatarkasti, että Mukulakatu säilyy. Lisäksi on sellainen pikkuseikka, että kaupunginhallituksen esityksestä kaupunginvaltuusto päätti, että Mukulakatu säilyy.

Mukulakatua puolustanut kaupunginhallituksen jäsen Anni Järvinen (vas.) kolusi pöytäkirjoja ja muistutti Joensuun kuntapolitiikka -ryhmässä Facebookissa, että kaupunginhallitus käsitteli Pohjois-Karjalan museon siirtosuunnitelmaa kaksi kertaa syyskuussa 2022 ja päätyi Mukulakadun suhteen muotoiluun: ”Carelicumissa sijaitsevalle Mukulakadulle etsitään uudet tilat esimerkiksi taidemuseokorttelista”. Tämä hyväksyttiin kaupunginhallituksessa yksimielisesti. Kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnitelman äänin 43-13. Kaikessa on tietysti aina tulkinnanvaraa ja varmaan asiaa voisi spinnata niin, että kun osa Mukulakadun taiteesta ja rakenteista ehkä käytetään uudessa leikkipaikassa, niin ”Mukulakadu säilyy”. Ehkä joku sitten senkin uskoo.

Mukulakadun siirtämisessä toiseen paikkaan olisi menetetty siinäkin paljon: kaikki se ajan patina ja seiniin latautuneet muistot ja tunteet. Konsepti on silti sen verran vahva, että se olisi elänyt esteettömämpänä, mutta silti taianomaisena myös uudessa paikassa. Puuttui vain tahto. Joensuu kyllä mainostaa itseään lapsiystävällisenä kaupunkina, mutta heti ensimmäisen tilaisuuden tullen se raivaa lapset pois tieltä hallintohimmeleitään häiritsemästä. Meneehän se lapsen aika toki ruutua tuijotellessa kun tiktokit, robloxit ja vastaavat ovat tarjolla koko ajan.

Pasi Huttunen