Historialliset hommat

Olen potenut pienimuotoista ammattihämmennystä, kun LinkedInini (sic!) tehtävänimikelistaus laajeni uudella nimikkeellä: AI Champion (ihan oikeasti!). Vielä vuosikymmen sitten tällaisesta tittelistä ei olisi saanut niin minkään sortin tolkkua – jos nykyäänkään. Tästä sitten ryhdyin miettimään, millaisia ammatteja tulevaisuudessa on, kun tyttäreni on työikäinen. Kvanttilaskennan käyttöasiantuntija? Älykiinteistöhuoltaja? Vai tulemmeko olemaan kaikki vain robotti-isäntiemme orjia? AI Championina lupaan puolustaa ihmiskuntaa viimeiseen linnakkeeseen asti!

Vaan osattiin sitä ennenkin: Jotkin ammattinimikkeet ovat jääneet ihan hyvästä syystä historian välilehdille soittelemaan.

Katselin taannoin Kansallisen audiovisuaalisen arkiston, Kavin, Elonet-suoratoistopalvelusta Hilja Valtosen näytelmään perustuvaa Markan tähden -hupailua. Elokuvan alkupuolella istutaan iltaa porvoolaisella maaseutukasinolla, jossa hovimestarin, portsarin ja naulakkovahdin lisäksi esiintyy muuan erikoisempi työnkuva: pyöröoven pyörittäjä. Parissa kohtauksessa tämä vähäpätöiseltä tuntuvan ammatin harjoittaja vilahtaa kuvassa. Ilmeisesti hänen ainoa tehtävänsä on pyörittää käsin pyöröovea. Nykyäänhän pyöröovissa on toki moottorit. Joskus niitä täytyy työntää itse, mikä tuntuu alentavalta. Silloin osaa arvostaa pyöröoven pyörittäjiä ja muistella jo kadonnutta aikaa kyynel silmänurkassa maaseutuporvarillisuudesta haaveillen.

Mieleeni juolahtikin tutkailla, mitä muita jo kadonneita, mutta omana aikanaan olennaisia tai ainakin sellaisilta tuntuneita ammatteja on. Kaivelin sekalaisista lähteistä muutaman. On siis pitkästä aikaa listabloggauksen aika!

1. Reikäkortin lävistäjä

Reikäkortit toimivat tiedon tallennusvälineinä ennen lerppuja, korppuja suin muita romppuja. IBM:n perustaja Herman Hollerith kehitti Yhdysvaltain väestölaskentaa varten reikäkorttikoneen jo vuonna 1890. Reikäkortit olivat käytössä 1980-luvulle asti, ja niitä rei’itettiin käsipelillä.

2. Jäännostaja

Teki todella sitä, mitä ammattinimike kertoo. Ennen jääkaappeja ja pakastimia tarvittiin jäätä elintarvikkeiden säilytykseen. Jäännostajat sahasivat, nostivat ja kauppasivat talvisin jäätä järvestä. Kysyntää oli vielä 1970-luvulla etenkin maitotiloilla, mutta siitä alkaen ammattikunta hiipui.

3. Resurrectionist

Tälle ei löydy varsinaista suomennosta, mutta olisiko vaikka sitten ylösnostattaja. Kyseessä oli ruumisvarkaiden alalahko, joka varasti tuoreita vainajia ja myi ne anatomisen tutkimuksen tarpeisiin. Homma oli suosittua erityisesti 1800-luvun Briteissä, jossa anatomiseen tutkimukseen sai käyttää vain kuolemaantuomittujen raatoja. Niitä tuli kuitenkin vuosittain alle 60, kun tarve puolestaan oli lähes kymmenkertainen. Myöhemmin lakia höllennettiin, mikä lopetti ruumisvarkaudet lähes tyystin.

4. Enkelintekijä

Suomessa sikiönlähdettäjiä kutsuttiin enkelintekijöiksi ainakin 1950-luvulle asti. Hommasta saivat sekä abortin hankkija että tekijä ankaran rangaistuksen. Terveydelliset riskit olivat myös melkoiset: välineinä käytettiin mm. sukkapuikkoja ja elohopeaa. Ensimmäinen aborttilaki säädettiin 1.7.1950.

5. Esilukija

Esilukijat tai lectorit lukivat sanomalehtiä ja työympäristöön sopivaa propagandaa erityisesti tupakkatehtaissa Kuubassa ja Yhdysvalloissa. Lukijat olivat joko ammattiliiton tai työläisten itsensä palkkaamia – tehtaan johto halusi pitää katteet visummin omissa näpeissään.

6. Yrtinlevittäjä

1500-luvun hygienia oli kamalaa, tai oikeastaan olematonta. Hoveilla ja muilla raharikkailla oli kuitenkin varaa palkata porukkaa levittämään erilaisia yrttejä, kukkia ja muita tuoksuvia luonnontuotteita peittämään asumuksissa leijailevat vastenmieliset hajut.

7. Laskija

Matematiikkaa oli ennen tietokoneita, ja sitä tarvittiin monimutkaisiinkin puuhiin. Homma oli hidasta aivot-kynä-yhdistelmällä rustattuna. Naisvaltaisessa ammatissa ratkottiin matemaattisia pulmia astronomiasta trigonometriaan. Nykyiset tietokoneiden prosessorit pystyvät yli sataan miljardiin laskutoimitukseen sekunnissa, joten ammattilaskijan toimenkuva lienee kovin erilainen näinä hektisinä Internet-aikoina, kun ei edes pitkiä kalsareita ole aikaa pukea.

8. Ulosteadjutantti

Brittikuninkaallisten metkuja tämäkin. Ulosteadjutantti (tai the groom of the stool) avusti siniverisiä kakkaamisprosessin aikana. Työ oli itse asiassa kovin haluttu ja arvostettu. Koskapa homma oli miehinen ja näin ollen kuninkaille varattu, Elisabeth I:n noustua valtaan pesti siirtyi kamarineidoille uudella nimikkeellä. Aloitteleville ulosteadjutenteille oli 1450-luvulla runoiltu pieni värssy työhönperehdytyksen hengessä:

See the privy-house for easement be fair, sweet, and clean;
And that the boards thereupon be covered with cloth fair in green;
And the hole himself, look there no board be seen;
Thereon a fair cushion, the ordure no man to vex.
Look there be blanket, cotton, or linen to wipe the nether end,
And ever he calls, wait ready and prompt,
Basin and ewer, and on your shoulder a towel.

Tähän hommaan jokainen isä perehtyy jälkikasvunsa ensimmäisinä elinvuosina, joten ulosteadjutanttien ammattikunta ei ole täysin menetetty.

9. Raitiovaunun rahastaja

Tämä homma loppui Helsingissä jo vuonna 1987. Nykyään ei saa lippua ratikkaan (tai sporaan, kuten natiivit täällä meillä sanovat) sitten millään. Tai siis älylaitteella saa ja Ärrältä. Jouduin kerran turvautumaan paperiseen kertalippuun, kun kännykässä oli jotain hässäkkää. Maksoi 50 senttiä se pelkkä lappu! En ala. En sitten yhtään. Yli kaksi markkaa oikeassa rahassa!

10. Katoavat työt

Ajattelin tähän loppuun säästää muutaman maininnan sellaisista hommista, joiden arvellaan katoavan. Useinhan teknologia tai yhteiskunnalliset muutokset tekevät joitain ammatteja tarpeettomiksi. Eniten työpaikkoja Oxfordin yliopiston The Future of the Employment -tutkimuksen mukaan tulee häviämään seuraavien ammattien parista: postinkantaja, kassamyyjä, pikaruokaravintolan työntekijä, mittarilukija, puhelinmyyjä, matkatoimistotyöntekijä, metsuri ja maanviljelijä. Kehityksen rattaisto jauhaa väliinputoajat armotta, mikä on kurjaa. Puhelinmyyjistä toki voisi letkauttaa tähän jotain nasevaa, mutta en halua. Haluaisin, että heillekin riittäisi elantoa ja onnea.

Kun jälkeläiseni ryhtyy omaan urasuunnitteluunsa noin kymmenen–viidentoista vuoden kuluttua, aion kaivaa tämän blogitekstin Internetin raunioista ja käyttää sitä ohjaustyökaluna: “Koskaan ei voi tietää, mikä ammatti kantaa ja mikä ei, joten valitse jokin kiva.” Toivottavasti hän on niin etuoikeutettu, että voi valita. Ohessa video historian kurjimmista duuneista. Mukana myös groom of the stool (joka ei niin paska homma lopulta ollutkaan).