”Ei vaikutusta” eli esikoulukokeilu Suomessa onnistui yli odotusten – yksi vuosi eskaria on parempi kuin kaksi

Turha reissu, mutta tulipahan tehtyä, voisi sanoa, mutta se tekisi vääryyttä asian merkittävyydelle.

Suomessa tehdystä esikoulukokeilusta todetaan tutkimuksen valossa, että 5-vuotiaana aloitetulla esiopetuksella ei ollut käytännössä minkäänlaista vaikutusta lasten akateemisiin tai sosioemotionaalisiin taitoihin, jos vaihtoehtona oli osallistuminen nykymalliseen eli 6-vuotiaana alkavaan esiopetukseen. Kaksivuotiseen kokeiluun osallistui yli 37 000 lasta. Samalla tutkimus vahvisti sitä näkemystä, että eskarin käymisestä on hyötyä.

Hesarin jutussa psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen ja varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala toteavat, että tutkimuksen tulos ei yllätä yhtään. STT:n jutusta selviää, että edes opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Mervi Eskelinen ei ole yllättynyt. Ei se oikeastaan yllätä edes tällaista kaltaistani maallikkoa.

On tehtävä paremmin, ei enemmän

Suomen kansainvälisesti häkellyttävän hyvää mainetta nauttiva ”maailman paras koulutus” ei ole syntynyt sillä, että koulua on enemmän kuin muilla vaan niin, että on tehty paremmin kuin monet muut. Nyt viime aikoina kun Pisa-tulokset ovat alkaneet laskea, on taidettu tehdä ratkaisuja hätäpäissään eivätkä ne aina ole olleet kovin hyviä.

Sekä Keltinkangas-Järvinen että Kalliala painottavat sitä, että lapsen pitää saada olla lapsi. He muistuttavat leikin tärkeydestä. Luultavasti esikoulu on toki jossakin määrin leikinomaista, mutta ilmeisesti akateemista sisältöä on yritetty turhaan tyrkyttää liian aikaisin.

Omat ajatukseni palautuvat nyt niihin aikoihin kun lapset olivat suunnilleen eskari-ikäisiä ja mentiin metsään ilman suunnitelmaa tai päämäärää. Siinä ne pennut leikkivät millä lie kepeillä, kävyillä ja sammalilla, ihmettelivät luonnon ääniä ja aina välillä kysyivät, että mikä tuo on. Joskus osasin vastata ja välillä pohdimme yhdessä jotain arvoitusta. Siinä oli rauhoittava, turvallinen ympäristö sekä aikaa. Eiköhän siinä jotain oppinutkin. Yksi vuosi eskarissa oli merkittävä, mutta uskon, että se vapaa, määrittelemätön aika sitä edeltävänä vuonna oli tärkeämpi kuin toinenkin vuosi eskarissa.

Onneksi meillä on varhaiskasvatuksessakin paljon vapaamuotoista leikkimistä. Sitä tuskin kannattaa ainakaan vähentää. Tutkimuksessa muuten arvioidaan myös, että varhaiskasvatus on Suomessa niin laadukasta, että senkään vuoksi eskarikokeilu ei juuri tuloksia tuottanut.

Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) sanoo STT:lle, että vaikka esiopetuksen pidentämiselle ei saada tutkimuksesta tukea, ei sitä välttämättä olla luovuttu vaan siitä ”keskustellaan hallituksen sisällä”.

Ehkä voisi olla hyvä jos ne keskustelut menisivät siihen suuntaan, että kuitenkin luovuttaisiin. Kuntaliitto arvioi, että kaksivuotisen esiopetuksen käyttöönotto lisäisi kuntien menoja 150-200 miljoonalla vuodessa. Kunnilla eivät riitä rahat nykytilanteessakaan. Arvelisin, että järkevämpiäkin rahareikiä löytyy.

Kerrankin tutkittiin ennen hutkimista!

Mutta kuten Kelan vastaava tutkimusviestinnän asiantuntija Tomas Sjöblom toteaa Threadsissa, ei kokeilu epäonnistunut eikä todellakaan ollut turha:

”Kaksivuotisen eskarin kokeilu ei epäonnistunut, vaan se oli esimerkillinen.

Ajateltiin, että se voisi auttaa asioihin X ja Y. Sitten suunniteltiin koeasetelma ja toteutettiin kokeilu, jossa seurattiin asioiden X ja Y toteutumista.

Nyt tiedetään, että se ei edistänyt tavoitteitaan, niin siitä voidaan luopua.

Tehtäisiinpä politiikassa useammin näin sen sijaan, että arvataan ja tehdään vaan muutoksia, joiden vaikuttavuuden arviointi jää erittäin hähmäiseksi. 👌”

Oikeastaan meidän ehkä pitäisi suorastaan napata hattu päästä ja viettää hiljaisen kiitollisuuden hetki sille, että Suomessa tehtiin lainvalmistelun saralla jotain näin perusteellisesti. Tavaksihan on tullut juosta valmistelu läpi ja laittaa sormet syvälle korviin sekä lällätellä kun perustuslakivaliokunta ja asiantuntijat yrittävät jotain sanoa.

Meillä paineistetaan ja vastuutetaan toisen asteen opiskelijoita jo liikaakin ja sama valuu entistä enemmän myös peruskoulun puolelle. Nytkö sekään ei riitä vaan varhaiskasvatukseenkin rakennetaan samaa mielenterveyspommia?

Pasi Huttunen