Tiedän mitä luen tänä kesänä
On ihanaa, että tulee kesä. Lämpimien ilmojen myötä sitä alkaa aina haikailla rentojen ja sosiaalisten lukuhetkien perään.
Pitkän talven aikana lukuharrastukseen muodostuu joka vuosi tiettyjä rutiineja. On se tuttu nojatuoli, sohvan kulma tai tyyny sängynlaitaa vasten. Siihen sitä hakeutuu lukemaan samaan paikkaan ja asentoon, samoina kellonaikoina ja viikonpäivinä, täysin rutinoituneesti. Yksitoikkoisen toistuvuuden rikkoo korkeintaan metro- tai bussimatka, jonka aikana ehtii hotkaista muutaman lauseen kanssamatkustajien räntäsateesta tuimien katseiden alla.
Lasten iltasatukin luetaan talvisin yhteen kasaan käpertyneenä, mahdollisimman lähekkäin ja usein kiireestä vakavana.
Kun aurinko alkaa lämmittää, kaikki onneksi muuttuu. Tulee lähdettyä kirjan kanssa ulos, omalle pihalle, metsäretkelle tai rannalle.
Teen kesällä kirjojen kanssa paljon sellaista, mitä talvisin en tule ajatelleeksikaan. Kesäisin saatan lukea jopa kaupan kassajonossa. Monet kirjastotkin ihan hullaantuvat kesäisin. Esimerkiksi Vallilan kirjastossa Helsingissä on ihana kesäpiha riippukeinuineen ja puutarhatuoleineen. Siellä ihmiset sitten nostavat jalat ylös, paistattelevat auringossa ja lukevat. Yhdessä.
Olen huomannut, että joka kevät alan kerätä itselleni kirjalistaa kesän erityisiä lukuhetkiä varten. Monesti listalle eksyy uusia tai uudehkoja lastenkirjoja, joita emme ole vielä ehtineet lasten kanssa kaluta läpi. Ja lisäksi teen tietysti listan romaaneista, jotka itse aion lukea kesäkauden aikana.
Kiinnostavien kirjojen listaaminen on yllättävän antoisaa puuhaa. Tässä muutamia lastenkirjoja, jotka ainakin aion lukea Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lasten kanssa tänä kesänä:
Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä
Tämä sanaton kuvakirja vaikuttaa kutkuttavalta. Kirja kertoo perheestä, joka joutuu pakenemaan omasta kodistaan. Olen jo selaillut kirjaa yksikseni, mutta en ole vielä lukenut sitä ääneen lapsille. Kuinka sanaton kuvakirja edes luetaan ääneen? Ihan pienten lasten vanhemmille pelkkien kuvien ääneen lukeminen on tietysti tuttua kauraa, mutta entäs, kun lapset ovat jo isompia ja aihe yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä. Erilaisten esineiden, eläinten, värien ja tunteiden nimeäminen ei välttämättä enää riitä. Kirjan lopusta löytyy lyhyet lukuohjeet ja niihin aionkin perehtyä.
Helena Blomérus, Satu Blomérus, Helena Korpela, Irmeli Matilainen: Rassako reevos – Yökettu
Opetushallitus on julkaissut kolme Yökettu-kuvakirjaa (Mitä säitä säkkiisi, yökettu?, Minne matka, Yökettu? ja Mitäs nyt, Yökettu?) kaksikielisenä yhteisteoksena. Kokoelmasta löytyy rinnakkain sekä suomenkieliset että romaninkieliset tekstit. Tarinoiden päähenkilöt ovat romaniperheen lapsia. Toivon, että kirjan lukeminen lisäisi perheemme lasten ymmärrystä kulttuurivähemmistöjä kohtaan. Kuulemani mukaan kirjassa käsitellään myös romaneihin kohdistuvaa syrjintää.
Johanna Ilander: Eikka ja seitsemän sisarusta
Johanna Ilanderin Eikka ja seitsemän sisarusta on omakustanteinen ja syntynyt Aalto-yliopiston lopputyönä. Tätä kirjaa olen jo salaa hypistellyt kirjakaupassa ja ihastunut ensi silmäyksellä. Kirjan tarinassa Eikan äiti alkaa odottaa seitsemää vauvaa samanaikaisesti, mikä tietysti mullistaa Eikan elämän suht totaalisesti. Kirjan absurdi liioittelu on ainakin omasta mielestäni ihan mielettömän hauskaa. Kun tuleville vauvoille on ensin hitsattu auton laajennusosa ja Eikalle hankittu korvatulpat, äidiltä hulahtavat lapsivedet lattialle. Olen varma, että lapsivesi herättää keskustelua tässä perheessä. Täytyykin varautua kuvailemaan synnytyksen vaiheita lapsille samalla, kun tutustumme paremmin tähän kirjaan.
Tuija Lehtinen: Lemmikkilyhärit
Rakastin Tuija Lehtisen kirjoja esiteini-iässä, mutta nyt aikuisena en ole kertaakaan palannut näiden lapsuuteni suosikkien pariin. Toistaiseksi rakkaustarinat eivät ole innostaneet omia lapsiani. Siksi olinkin innoissani, kun bongasin Lapsen Maailma -lehden Kuukauden kirjat -palstalta Tuija Lehtisen uutuuskirjan, joka sisältää lyhyitä ja kirpakoita kertomuksia lemmikkieläimistä. Tämä kiinnostaa takuulla Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapsia! Ja itsekin haluan tietää, kuinka Lehtinen kuvaa esimerkiksi lukukoiran työtä koiran itsensä näkökulmasta.
