Pitäisikö lapsen oppia lukemaan ennen koulun alkua?

Muistan edelleen elävästi hetken, jolloin itse opin lukemaan. Olin 6-vuotias eskarilainen. Vanhempieni makuuhuoneessa oli iso seinän levyinen kirjahylly täynnä kirjoja. Makoilin usein vanhempieni sängyllä ja katselin kirjojen otsikoita. Sitten eräänä päivänä, ihan yllättäen, ymmärsin, mitä kirjojen selkämyksissä luki. Ihan ensimmäiseksi luin Matti Hällin Suopursu kukkii -romaanin otsikon.

Kun koulut syksyisin alkavat, lukutaidon teemat nousevat yleensä tavalla tai toisella esiin julkisessa keskustelussa. Tänä vuonna keskustelun aloitti Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoitus, jossa Maarit Saari ihmetteli, miksi vanhemmat opettavat lapsensa lukemaan ja kirjoittamaan ennen koulun alkua. ”Miksi niin monet vanhemmat pitävät tärkeänä, että lapsi osaa jo kouluun mennessään lukea ja kirjoittaa?”, Saari kyseli tekstissään.

Meillä Ketunhäntä oppi lukemaan 5-vuotiaana ja Sudenkuono 6-vuotiaana. Kumpaakaan emme opettaneet. Ketunhäntä oppi lukemaan selailemalla Opettaja-lehteä ja katselemalla tienviittoja. Sudenkuono sen sijaan vain yhtäkkiä osasi lukea. Luultavasti varsinainen oppiminen tapahtui vähitellen eskarissa.

Karhuntassu on nyt 5-vuotias, eikä osaa vielä lukea. Hän on ihan erikseen pyytänyt, että hänet opetettaisiin lukemaan, mutta toistaiseksi muutamat hyvin rennot opiskelusessiot Keken kanssa eivät ole muuttaneet tilannetta mihinkään suuntaan. Toisin kuin Ketunhäntä tai Sudenkuono aikanaan, Karhuntassu on pelannut pikkuisen myös Ekapeliä, tuota suomalaista oppimispeliä ja superkeksintöä, joka tällä hetkellä opettaa todella monet lapset lukemaan .

Oma mielipiteeni on, että lapsen ei missään nimessä tarvitse osata lukea ennen koulun alkua. Luotan suomalaiseen koulujärjestelmään täysin. Mutta myönnän, että olen kokenut hieman helpottavana sen, että Ketunhäntä ja Sudenkuono ovat jo osanneet lukea kouluun mennessään. Tämä helpostukseni ei ole perustunut mihinkään muuhun kuin huoleeni siitä, että entä jos lapseni eivät opikaan lukemaan samassa tahdissa ikätovereittensa kanssa.

Vanhemmuuteen liittyy niin paljon tällaista ihan perusteetonta ja hölmöä huolta, joka ei tunnu loppuvan ikinä. Nyt kun lapseni ovat osanneet lukea kouluun mennessään, olen vuorostaan jännittänyt sitä, tarjoaako koulu heille riittävästi lukemisen haasteita.

Mutta kyllä se tarjoaa. Alkuluokkien opettajat kohtaavat niin paljon lukutaidoltaan eri tasoisia lapsia, että he ovat poikkeuksetta eriyttämisen moniosaajia. Opettajat ovat kyllä mielettömiä ammattilaisia!

Jos lukutaitoon ja lukemaan oppimiseen liittyvät asiat kiinnostavat, suosittelen vilkaisemaan Lukukeskuksen 10 faktaa lukemisesta -tietopakettia. Olen itse yrittänyt sisäistää siitä neljä mielestäni tärkeää pointtia:

1. Lukemiseen liittyvät tarpeet ja toiveet muuttuvat

Lukutaito ei tarkoita enää vain ja ainoastaan perinteistä kirjojen lukemisen taitoa. Lukemisen käsite laajentuu jatkuvasti. Lasta saattavat kirjoja enemmän kiinnostaa vaikkapa uudenlaiset digitaaliset tekstit. Lukukeskuksen tietopaketin sanoin: ” Selvitäkseen arkielämästä on pystyttävä ymmärtämään yhä monimuotoisempia tekstejä ja käsiteltävä entistä pirstaloituneempaa tietoa.” Eli kaikenlaisten tekstien lukeminen kannattaa.

2. Kodilla ja vanhemmilla on tärkeä rooli

Lapset nauttivat siitä, että heille luetaan ääneen. Lukutaidon ja –harrastuksen pohja kehittyy varhaislapsuudessa. Kodin ilmapiiri ja jopa kirjojen määrä vaikuttavat myös lapsen lukuintoon. Iltasatujen lukeminen on siis paitsi hauskaa myös hyödyllistä.

3. Lukeminen on vaan niin terveellistä

On uskomatonta, miten paljon terveysvaikutuksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia lukutaidolla on: Ensinnäkin lukutaito vähentää syrjäytymistä ja lisää ihmisten intoa opiskella. Ja ehkäisee muistisairauksia. Ja lisää lasten empatiakykyä ja oikeudenmukaisuutta. Ja edistää demokratian toteutumista ja tasa-arvoa. Ja vielä vaikka mitä.

4. Onneksi on kirjastot!

Suomalaiset kirjastot ovat rautaa.

P.S. Kuukauden kirjat -palstalla esittelyssä kouluun sijoittuvia lastenkirjoja!