Kuukauden kirjat

Koulutielle iloiten ja ihmetellen

07.08.2017 Ismo Loivamaa Pixabay ja kustantajat

Koulu on suosittu kirjojen aihe. Pienille koululaisille kirjoitetaan hilpeitä ja rohkaisevia tarinoita, vähän isommille kerrotaan koulun ongelmista ja luokan hankalista tyypeistä.

Koulu on suosittu kirjojen aihe. Pienille koululaisille kirjoitetaan hilpeitä ja rohkaisevia tarinoita, vähän isommille kerrotaan koulun ongelmista ja luokan hankalista tyypeistä.

Suuria tunteita

Henna Helmen Nellyn uudet kuviot (kuv. Reetta Niemensivu) aloittaa muodostelmaluistelujoukkuelaisista kertovan IceLove-sarjan.Henna Helmen Nellyn uudet kuviot (kuv. Reetta Niemensivu) aloittaa muodostelmaluistelujoukkuelaisista kertovan IceLove-sarjan. Aloitusosassa seurataan Nellyä, joka on joutunut muuttamaan vieraaseen kaupunkiin isän, äitipuolen ja pikkuveljen luo.

Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa koulua kommentoidaan yhä useammin uuteen paikkakuntaan sopeutumisen symbolina. Asetelma sallii suuret tunteet ja lopulta myös hyvää tekevän kotiutumisen. Aluksi Nellykin kärsii vieraudesta:

”Kukaan ei kiusaa eikä hauku, mutta ei myöskään moikkaa eikä hymyile. Ihan kuin häntä ei olisi.”

Neljäsluokkalaisen Nellyn pelastukseksi tulee luisteluharrastus. Pikkuhiljaa hän selviää myös kiusalliselta tuntuvasta uudesta perhekuviosta. Kertomuksen taustalla häälyvä kiireinen ja kireä äiti tosin vaikuttaa kliseisesti sipaistulta hahmolta.

Tutuista teemoista huolimatta Helmen valoisa kertomistapa ilahduttaa, ja nuoria lukijoita se toivottavasti rohkaisee kestämään uusia ja outoja tilanteita.

Huumeäidin tytär

Mari Kujanpään lastenromaanissa Emman salainen toive päähenkilö muuttaa isovanhempiensa luo, kun huumeita käyttävä äiti ei pysty pitämään lapsestaan huolta.Mari Kujanpään lastenromaanissa Emman salainen toive päähenkilö muuttaa isovanhempiensa luo, kun huumeita käyttävä äiti ei pysty pitämään lapsestaan huolta. Kurjissa oloissa kasvanut 12-vuotias Emma ei ”halunnut kenenkään huomaavan, miltä hänestä milloinkin tuntui. Hän tahtoi olla vahva ja kavahtamaton kuin valurautapannu”.

Uudessa koulussa oppilaat vainoavat Emmaa hänen äitinsä maineen takia. Emman ylle lankeaa painostava varjo ja hänellä on paljon psyykkisiä vaikeuksia yökastelusta neuroottiseen käsienpesuun saakka.

Kirjassa ei heilautella taikasauvaa, mutta hyviä asioita mummolassa joka tapauksessa tapahtuu. Tyttö saa takaisin luisteluharrastuksensa ja ennen muuta ystävystyminen naapurintytön kanssa merkitsee onnellisemman elämän alkua. Ammattiauttajista ja -kasvattajista tosin ei välity kovin mairittelevaa käsitystä. Lastenkirjallisuudelle ominaiseen tapaan Emma löytää yhden tolkullisen aikuisen, muut ovat taitamattomampia.

Raivokasta kykykilpailua

Anna Hallavan kirjoittamassa ja Emmi Jormalaisen kuvittamassa Lukupalat-sarjan helppolukuisessa 2A:n kamut kykykilpailussa Petteri-opettaja laulaa ja tanssahtelee innoissaan kertoessaan luokalleen, että koulussa järjestetään kykykilpailu.Anna Hallavan kirjoittamassa ja Emmi Jormalaisen kuvittamassa Lukupalat-sarjan helppolukuisessa 2A:n kamut kykykilpailussa Petteri-opettaja laulaa ja tanssahtelee innoissaan kertoessaan luokalleen, että koulussa järjestetään kykykilpailu. Ei ehkä olisi kannattanut riemuita, sillä tokaluokkalaiset tyttökaverukset lehahtavat raivokkaaseen kamppailuun, jossa kaveruus tuppaa unohtumaan.

Kykykilpailu herättää tytöissä ilkeyttä, kateutta ja huikeita haaveita maailmanvalloituksesta. He värjäävät hiuksiaan ja touhottavat täysillä. Aikuinen lukija helpottuu, kun tytöt saavat sovittua välinsä ja yhteishenki nujertaa itsekkään kilpailuvietin.

”Jammaillaan kränät pois!” kuuluu yksi kirjan viisauksista.

Hallavan tarina dokumentoi lasten unelmia: tähteys ja julkisuus saavat päät pyörälle. Kirja on kuitenkin niin hauskasti kirjoitettu, ettei näkökulma pääse paisumaan moralisoivaksi.

Yhteisöllinen luokka

Timo Parvelan Ella ja kaverit hevosen selässä -kirjassa (kuv. Mervi Lindman) luokka panee ranttaliksi hevosen avulla.Timo Parvelan vuonna 1995 käynnistämä Ella-sarja on kokenut monta muodonmuutosta, mutta huumori ja realismin rajoja uhmaava tarinointi ovat säilyneet sen tavaramerkkeinä.

Ella ja kaverit hevosen selässä -kirjassa (kuv. Mervi Lindman) luokka panee ranttaliksi hevosen avulla. Kaikki saa alkunsa, kun luokan lukumies Tuukka haluaa ratsastaa Napoleonin ja Aleksanteri Suuren tapaan.

Parvelan sarjassa opettajat varsinkin miesopettajat näytetään hellämielisinä pöhköläisinä. Aikuisuuden laita on vähän niin ja näin, mutta Ellan luokka ei ainakaan lietso lapsilukijoissa koulupelkoa! Luokan yhteisöllisyys tuntuu aikuisestakin hyvältä.

Ellan luokkatoverit ovat rennolla kädellä tyypiteltyjä, niinpä lukutoukalla on pyöreät kakkulat silmillään ja luokan urheilijapoika ”ei aina ihan tajua missä mennään”. Hahmot ovat niin kärjistettyjä, että lapsikin pääsee nauramaan ennakkoluuloille.

Kirjan verbaalihuumori on hienosyisempää laatua: Parvela saa paljon irti sanojen vivahde-eroista ja väärinymmärryksistä.

Juuri lukemaan oppineille

Tänä vuonna juhlitaan 20-vuotista Reuhurinnettä! Tuula Kallioniemi ja Jii Roikonen.Tänä vuonna juhlitaan 20-vuotista Reuhurinnettä! Pienten koululaisten suosikkisarja on poikinut varta vasten juuri lukemaan oppineille räätälöityjä pikkukirjoja. Lue itse -sarjan kirjoissa Tuula Kallioniemi on tavuttanut pitkät sanat, ja muutenkin lukemisen miellyttävyys on monin tavoin huomioitu.

Ensiluokkaiset agentit -uutuudessa (kuv. Jii Roikonen) lukija houkutellaan muhevan väärinkäsityksen ja jännittävien johtolankojen kimppuun.

”Ensiluokkaisessa koulussa ei voi olla roistoja”, kirjassa muistutetaan.

Kallioniemen huumori on railakasta ja kekseliästä, eikä helppolukuisuus tarkoita vivahteiden nitistämistä. Koululaissarjaan sopii luontevasti se, että kirjaan on siroteltu tehtäviä, joissa lukija saa arvuutella sanojen merkityksiä. Opettavainen idea, mutta samalla täynnä hauskuutta.

Hamepakkoa ja koulukiusaamista

Tamsyn Murrayn tyttökirjasarjan toisessa osassa Kaikkien aikojen Camilla: tähtireportteri (suom. Sari Kumpulainen) kamppaillaan koulun kummallista sääntöä vastaan: miksi ihmeessä tytöt eivät saa käyttää housuja koulupuvussa?Tamsyn Murrayn tyttökirjasarjan toisessa osassa Kaikkien aikojen Camilla: tähtireportteri (suom. Sari Kumpulainen) kamppaillaan koulun kummallista sääntöä vastaan: miksi ihmeessä tytöt eivät saa käyttää housuja koulupuvussa?

Brittiläisestä lähtökohdasta huolimatta kirjassa on paljon yleispätevää, esim. verkkomaailman kataluudesta. Camilla pestataan koululehden toimittajaksi ja hän päättää selvittää, kuka kirjoittaa ilkeitä juoruja nettiin koulun oppilaista. Nettikiusaaminen on kuitenkin vain yksi sivujuonne Camillan muutoin koomisissa muistiinpanoissa.

Kerronta on pikkuvanhaa ja korostetun nokkelaa, päähenkilö kirjoittaa mm. vääntävänsä naamansa ”sarkastiseen hymyyn”. Hamepakkoa vastaan taistellessaan Camilla leimataan ”yläkoulun omaksi Che Guevaraksi”. Camilla tosin luulee ensin Guevaraa tv-tähdeksi…

Ironisen huumorin maustamasta tyttökirjasta jää hyvä ja turvallinen olo.

Luokan mehiläiskuningatar

Brittiläinen Katy Birchall kirjoitti nuortenromaaninsa it girl (suom. Eija Hirvonen) vähän päälle kaksikymppisenä.Brittiläinen Katy Birchall kirjoitti nuortenromaaninsa it girl (suom. Eija Hirvonen) vähän päälle kaksikymppisenä, joten nuortenkirjallisuuden vaikutteet näkyvät vielä peittelemättä. Tekstin lomassa on listaa, pulpettiviestejä, sähköpostia ja uutiskatkelmia. Brittikirjallisuuden kirpeän yhteiskunnallisuuden Birchall sen sijaan on hylännyt.

14-vuotias Anne on juuri aloittanut uudessa koulussa Lontoossa eikä sijoitu luokan hierarkiassa aivan kärkipäähän. Voimistelutunnit ja retkipäivät ovat tytöstä kaikkein kamalinta.

”Minä olin minä. Se oli kurja juttu”, hän tuumii surkeimmillaan.

Siinä vaiheessa, kun Annen isä keksii mennä kihloihin Oscar-palkitun näyttelijän kanssa, luokan kolea mehiläiskuningatar alkaa liehakoida Annea. Kirjailija korostaa silti vilpittömän ystävyyden merkitystä ja oikeasta ystävyydestä Annekin saa nauttia tarinan mittaan.

Koululaisromaanien vanhimman kerrostuman hengessä luokan typerin tyttö muuttuu viimeistään kirjan lopussa säälittäväksi reppanaksi.

Haastetaan urheiluseurat ja kirjastot!

Ruotsissa on huomattu, että lukemisesta on tullut entistä enemmän naisten ja tyttöjen juttu. Pojat näkevät ympärillään vain kirjoista intoilevia tyttöjä ja naisia, väitettiin Biblioteksbladetissa.

Avuksi on keksitty urheiluseurat ja -valmentajat. Pojilla on nyt mahdollisuus törmätä pop up -kirjastoon omassa urheiluseurassaan. Lukemisen esikuviksi ja kirjojen puolestapuhujiksi valmentajia ei sentään saatu houkutelluksi, mutta pop up -kirjastoon he suhtautuvat myönteisesti.

Ruotsalaisten asiantuntijoiden mielestä pojat pitää ottaa paremmin huomioon kirjastojen tilaratkaisuja myöten. Miehisiä esikuvia pitäisi myös löytyä, jotta pojat oivaltaisivat, että kaunokirjallisuudessa käsitellään heitä kiinnostavia aiheita, esim. scifiä, kauhua, fantasiaa ja urheilua.

Naapurimaassa halutaan rikkoa lukemisen feminiininen koodi.

Lue myös: Kiikkuva kirjapylly -blogin Lukuhaaste

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *