Mitä koululaiset lukevat?
Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapset valitsevat joka vuosi itselleen kesäkirjat. Ne luetaan kesäloman aikana ja niistä keskustellaan yhdessä. Kun jokaisella lapsella on oma nimetty kesäkirja, niiden lukemisesta tulee sosiaalinen koko perheen juttu.
On kiinnostavaa tarkkailla sitä, kuinka omien lasten lukutottumukset vuosi toisensa jälkeen muuttuvat ja sitä, mitä koululaiset lukevat. Kaksi vuotta sitten jokainen Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapsista valitsi itselleen vain yhden kesäkirjan. Viime vuonna perheemme koululaisten kesän lukulistat kasvoivat pituutta. Tänä vuonna tilanne oli taas ihan erilainen.
10-vuotias hotkii fantasiaa
Ketunhäntä aloitti juuri neljännen luokan. Hän on aina ollut intohimoinen lukija. Vielä viime kesänä Ketunhäntä urakoi Neropatin päiväkirjoja, mutta kolmannen kouluvuoden aikana ne vaihtuivat Harry Pottereihin ja Soturikissoihin.
Tänä kesänä Ketunhännän isoäidin naapuri suositteli hänelle Rick Riordanin Percy Jackson -sarjaa, johon 10-vuotias ihastui välittömästi. Kesäloman aikana hän hotkaisi sarjan kolme ensimmäistä osaa ja jäi malttamattomina odottamaan seuraavia osia kirjastosta. Odotellessa Ketunhäntä luki muutaman ennestään tutun Soturikissa-kirjan.
Rick Riordanin Percy Jackson -sarja oli ilmestyessään vuosina 2008–2010 oikea megailmiö. Kirjasarja sekoittaa tavallisen varhaisnuoren elämään Antiikin Kreikan mytologiaa. Yhdistelmä kuulostaa erikoiselta, mutta se iskee johonkin sellaiseen hermoon, joka inspiroi 10-vuotiasta poikaa äärettömästi. Kirjasarjan myötä perheessämme keskustellaan ja visaillaan nyt päivittäin Antiikin Kreikan tuntemuksesta.
Ja selvästikään Ketunhäntä ei ole faniutensa kanssa yksin. Juuri tällä viikolla Helsingin Sanomat julkaisi Susanna Laarin kirjoittaman artikkelin, jossa toinen 10-vuotias himolukija suosittelee ikätovereilleen samaista Percy Jackson -sarjaa. Tämä on siis selvästi kirjasarja, jonka pariin lapsi Harry Pottereiden ja Soturikissojen jälkeen kannattaa hellävaraisesti ohjata.
9-vuotias haastaa itsensä
Juuri kolmannen luokkansa aloittanut Sudenkuono on lukijana hyvin erilainen kuin isoveljensä. Hän ei lue intohimoisesti. Omien sanojensa mukaan hän haluaa vain urheilla ja järjestellä tavaroitaan. Kaikki urheilulajit, joiden perään voi liittää sanan ”pallo”, kiinnostavat häntä. Onneksi pienen innostamisen ja suostuttelun jälkeen Sudenkuonokin tarttuu aina lopulta kirjaan ja omaksi yllätyksekseni opettajan mukaan hänen lukutaitonsa on erinomainen.
Tänä vuonna Sudenkuono valitsi kesäkirjakseen fantasiakirjallisuuden klassikon, J. R. R. Tolkienin Hobitin. Jotenkin kai Sudenkuono halusi todistaa itselleen, että hän kyllä saa tämän järkälemäisen opuksen kahlattua läpi.
No, kirjaa on kesän aikana luettu vaihtelevasti. Välillä Sudenkuono on urakoinut sitä melkein väkisin, välillä juoni on temmannut hänet mukaansa ja välillä kirjaa on luettu aikuisen voimin yhteiseksi iltasaduksi.
Hobitin lisäksi Sudenkuono on kesän aikana lukenut välipalaksi myös kevyempiä lastenkirjoja: Timo Parvelan Pate-kirjoja ja Tapani Baggen Aavehovosen arvoituksen. Näitä tuttuja kirjoja lukiessaan hän on ikään kuin saanut levähtää ja sitten taas palannut ison luku-urakkansa ääreen.
Jotenkin tämä Sudenkuonon Hobitin kahlaaminen on muistuttanut minua itseäni siitä, että 9-vuotias kaipaa vielä yhteisiä iltasatuhetkiä ja sitä, että hänelle luetaan ääneen.
7-vuotiaan ensimmäinen lukukirja
7-vuotias Karhuntassu aloitti juuri ensimmäisen luokan. Hänen lukutaitonsa on tässä vaiheessa hieman hatarampi kuin Ketunhännällä ja Karhuntassulla samassa iässä. Karhuntassu lukee kyllä sujuvasti sanoja, mutta hänen on selvästi vaikea ymmärtää lukemansa lauseen merkitystä.
Tänä kesänä Karhuntassu luki kuitenkin yhden kirjan ihan itse alusta loppuun saakka. Hän valitsi kesäkirjansa kirjaston helppolukuisten kirjojen osastolta. Se oli Maggie Pearsonin kirjoittama Rompanruojan paluu. Uskoisin, että kirjan kannesta löytyvä jalkapallon kuva vaikutti vahvasti Karhuntassun kirjavalintaan.
Kirja kertoo pienestä haltiasta nimeltä Rompanruoja. Pieni tyttö pelastaa haltian kiven alta ja vastapalvelukseksi Rompanruoja haluaa auttaa tyttöä kaikestaa. Hän sivoaa ja tekee läksyt tytön puolesta ja lopulta jopa pelaa jalkapalloakin hänen puolestaan. Ja tietenkin tyttö lopulta kyllästyy tähän kaikkeen.
Karhuntassun ensimmäisen oman lukukirjan tarina oli siis yksinkertainen ja kaiken kukkuraksi kirja oli kirjoitettu suuraakkosilla. Täydellistä aloittelevalle lukijalle!
Karhuntassu luki kirjaa eteenpäin muutama lause kerrallaan ja toi kirjan sitten välillä luokseni todeten, että ”en ymmärrä, mitä tässä tapahtuu”. Hän siis luki sanoja, mutta ei vielä saanut kiinni juonesta. Niinpä luin saman pätkän hänelle uudestaan, jolloin hän ymmärsi kirjan tapahtumat ja pääsi taas itse jatkamaan lukemista.
Ja tietysti Karhuntassu oli aivan erityisen onnellinen, kun hän näin vähän kerrallaan sai kokonaisen kirjan luettua ihan itse. Jännityksellä odotan, kuinka Karhuntassun lukutaito kehittyy nyt ensimmäisen kouluvuoden aikana.
