Miltä lukeminen tuntuu? Kolmasluokkalainen kertoo
Lukevan lapsen ilmeet elävät tarinan mukana. Välillä otsa kurtistuu ja kohta suu kääntyy taas hymyyn. Aivan kuin lapsi ei voisi pidätellä tarinan aiheuttamia tunteita, vaan reagoi niihin koko kehollaan. Lukevaa lasta katsellessa aikuinen helposti herkistyy.
Olen monesti miettinyt, että miltäköhän lukeminen lapsesta tuntuu. Kokeeko lapsi lukemisen jotenkin eri tavalla kuin aikuinen?
Kysyin asiaa kolmasluokkalaiselta Ketunhännältä. Tässä vastaukset:
1. Lukeminen on pakomatka
”Lukemalla pääsee matkalle kaikkiin erikoisiin mielikuvituspaikkoihin. Se tuntuu ihan oudolta ja tosi jännittävältä. Sitä ajattelee, että mikä ihme paikka tämä mahtaa olla, mutta silti ei halua sieltä poiskaan. Vähän kuin joku ajaisi takaa ja pitäisi päästä turvaan siihen toiseen maailmaan. Siellä on samaan aikaan turvallista ja ihan uudenlaista.”
2. Lukeminen venyttää päätä
”Lukeminen tuntuu vähän siltä, kuin aivot kasvaisivat. Ne paisuu ja paisuu ja sitten, kun luulee, että kohta ne räjähtää, niin ne paisuu vielä lisää. Se ei satu yhtään, se vaan kutittelee. Mä luulen, että se paisumisen tunne johtuu siitä, että päässä on samaan aikaan niin paljon ajatuksia.”
3. Lukeminen tuntuu myös silloin, kun ei lue
”Se on kaikista oudointa, että ne luetut kirjat tavallaan muistuttavat vähän väliä itsestään. Jos lukee, niin koulutehtävät on helpompia, vaikka ne ei liittyisi niihin kirjoihin yhtään. Joskus, kun puhuu, niin niistä kirjoista pulpahtaa mieleen erikoisia sanoja. Ja joskus joku hauska juttu saattaa ruveta naurattamaan vielä pitkän ajan päästä. Lukeminen muuttaa ihmistä sillä tavalla, että siitä tulee ainakin paljon hauskempi ja myös älykkäämpi.”
Lue myös nämä:
