Lapsen oma ääni
Kuva: Sofia Isokoski / Lapsen Maailma
Toimitan Lapsen Maailma -lehdelle uudenlaista lasten- ja nuortenkirjallisuusaiheista Kirjanmerkki-podcastia. Podcastin jokaisessa jaksossa eri lapset ja nuoret keskustelevat kanssani kahdesta kirjasta.
Kirjanmerkki-podcastia on tosi hauska tehdä, mutta sen tekeminen on myös opettavaista. On tärkeää, että lapset ja nuoret otetaan mukaan lukutaitoa ja kirjallisuutta käsittelevään keskusteluun. Lapsen oma ääni ei kuitenkaan aina mahdu niihin raameihin, joita me aikuiset sille asetamme. Olen tietysti pohtinut tätä ennenkin, mutta nyt Kirjanmerkki-podcastin myötä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että myös lasten lukutaitoon liittyvää julkista keskustelua käydään aika pitkälti aikuisten ehdoilla.
Minkälainen lapsen ääni lukutaitokeskustelussa voisi olla?
Kirjanmerkki-podcastin ensimmäisessä jaksossa esiintyvät 6-vuotiaat Aapo ja Vilho. Puhuessaan urheiluaiheisista kirjoista, he tulevat puhuneeksi myös esim. keinumisesta, kihomadoista ja hikisistä sukista. Nämä aiheet eivät ehkä aikuisten keskusteluissa heti linkittyisi kirjallisuusaiheisiin saati keskenään, mutta lasten keskustelut rönsyilevät monesti aika villisti.
Kuva: Sofia Isokoski / Lapsen Maailma
Podcastin toisessa jaksossa kirjallisuudesta keskustelevat 15-vuotias Viivi ja 17-vuotias Aleksanteri. Heidän mielipiteensä ja kommenttinsa ovat älykkäitä ja itsevarmoja ja takuulla sellaisia, joista aikuiset voivat oppia. Viivi ja Aleksanteri puhuvat Kirjanmerkki-podcastissa mm. siitä, minkälaisia odotuksia aikuiset kohdistavat nuoriin, miltä itsenäistyminen tuntuu ja miten kieli nuorten välisissä keskusteluissa kehittyy.
Tärkeitä ja äärimmäisen kiinnostavia aiheita kaikki!
Yle uutisoi tänään siitä, kuinka lasten ja nuorten, ja etenkin poikien lukutaito ”uhkaa lässähtää”. Uutisen otsikko peräänkuuluttaa lukevien aikuisten esimerkkiä. Tietysti aikuisten esimerkki on tärkeä juttu, mutta kyllähän lapset puhuvat lukemisesta ja kirjoista myös toisilleen ja aikuisille.
Itse ajattelen, että pelkkä aikuisten esimerkki ei riitä lasten lukutaidon ja lukuinnon elvyttämiseksi. Tarvitaan monipuolista keskustelua, johon osallistuvat myös lapset ja nuoret ja hyvin erilaiset lukijat.
Jututin Kirjanmerkki-podcastin Viiviä ja Aleksanteria uudestaan eilen Helsingin Kirjamessuilla. Kysyin heiltä, miten aikuisten kannattaisi tukea ja innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Molemmat nuoret olivat samaa mieltä: aikuisen kannattaa ensin tutustua lapseen ja sitten miettiä, mistä kirjoista juuri tämä lapsi voisi innostua. Mitkä aiheet häntä kiinnostavat? Minkälainen hän on temperamentiltaan? Näistä lähtökohdista on hyvä aloittaa keskustelu lukemisesta ja kirjoista.
Saman neuvon aikuisille antoi myös Ketunhäntä: Kaikille lapsille ei voi suositella samoja kirjoja. Jokainen lukija on omanlaisensa, oli hän sitten lapsi, nuori tai aikuinen.
