Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Kodin kirjailmapiiri

19.05.2017

Erityispedagogiikan professori Leena Holopainen ja erityisluokanopettaja Saara Laukkanen Itä-Suomen yliopistosta julkaisivat alkuvuodesta Kasvatus-lehdessä tutkimusartikkelin otsikolla Kodin kielellisen ympäristön yhteys lapsen lukutaitoon ensimmäisellä luokalla.

Tutkimusartikkelin mukaan kotien lastenkirjojen määrä vaikuttaa ekaluokkalaisten lukutaidon tasoon. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin ekaluokkalaisten luku- ja kirjoitusharrastusten, vanhempien koulutustason ja kotitehtävien vaikutuksia lukutaitoon.

Erittäin kiinnostava tutkimus. Aiheesta uutisoi tuoreeltaan mm. Yle ja Savon Sanomat.

Meidän perheessä Ketunhäntä aloitti koulun viime syksynä ja Sudenkuono aloittaa ensi syksynä. Ja vaikka lasten koti ja kasvatustyyli on sama, he eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Jo heti Sudenkuonon syntyessä tajusin välittömästi, että mistään, mitä olin oppinut vauvan käsittelystä Ketunhännän kanssa, ei ollut apua Sudenkuonon tapauksessa.

Tästä näkökulmasta onkin mielenkiintoinen kysymys, että miten kodin ilmapiiri ihan oikeasti vaikuttaa lapsen lukutottumuksiin tai vaikkapa lukutaidon kehittymiseen. Täysin epätieteellisesti uskallan väittää, että jokaisen lapsen kohdalla ihan eri tavoin.

Lisäksi jäin miettimään sitä, mistä elementeistä kodin kielellinen ilmapiiri tai kirjailmapiiri koostuu. Kodin kirjojen lukumäärää ja vanhempien koulutustasoa on tietysti helppo mitata, mutta väitän, että myös sillä, kuinka kirjoja kodin arjessa käytetään, on suuri merkitys kodin kielellisen ilmapiirin rakentumisen kannalta.

Meillä kirjat ovat ennen kaikkea käyttötavaraa. Niitä lojuu joka puolella. Ja koska lapsia ei ole opetettu aina siivoamaan kirjoja pois ennen seuraavan leikin aloitusta, he ovat tottuneet ottamaan kirjat mukaan kaikenlaisiin leikkeihin. Niiden päällä käydään lego-taisteluita ja niitä selaillaan sillä aikaa, kun vastapuoli unohtuu tuunaamaan sota-aluksiaan.

Yksi Sudenkuonon lentävistä lauseista kuuluu näin: ”Kirja on kyllä oikea monitoimityökalu. Sillä voi vaikka lapioida.”

Monien mielestä tällainen on varmaankin kamalaa kirjojen häpäisyä, mutta itse en ajattele niin. Minusta kukaan ei hyödy siitä, että kirjat nököttävät koskemattomina hyllyssä. Olen huomannut, että kun kirjoja on jatkuvasti käden ulottuvilla, lapset myös tarttuvat niihin helposti. Pienille lapsille ominainen toiminta muodostuu erillisistä palasista ja itsenäiset lukuhetket osuvat monesti siirtymiin leikkien, tilojen tai sosiaalisten tilanteiden välillä. Kulkiessaan kirjan ohi, lapsi vain harvoin voi vastustaa impulssia tarttua siihen.

Ainoastaan yhteisiin ruokailuhetkiin en anna lasten ottaa kirjoja mukaan. Ruokailut on tässä perheessä pyhitetty keskusteluille.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *