Kirjoja dinosauruksista

Dinosaurukset eivät ole oikeastaan ikinä kiinnostaneet minua. Sen sijaan 6-vuotiasta Karhuntassua dinot ja esihistoriallinen aika kiehtovat äärimmäisen paljon.

Kysyin Karhuntassulta, että miksi hän pitää dinosauruksista. ”Ne ovat isoja ja jännittäviä ja niitä on niin paljon erilaisia. On kivaaaa tunnistaa niitä”, Tassulainen vastasi.

Olen itse ajatellut, että dinosauruksissa on pakosti kiehtovaa juuri se, kuinka uskomattomia ne ovat; isoja, vaarallisia ja omituisen muotoisia. Olen perustellut lasten dinointoa ennen kaikkea jännityksen kaipuulla. Mutta Karhuntassun vastaus herätti minut näkemään, että hän myös ikään kuin keräilee tietoa dinosauruksista. Kiinnostus on siis verrattavissa myös lintubongauksen tai vaikkapa ötökkäbongauksen viihdyttävyyteen.

On välillä suorastaan huvittavaa, kuinka paljon uutta vanhemmat oppivat lastensa kiinnostuksenkohteiden myötä. Itselleni aiheita, joista en ennen lapsia ole tiennyt paljon mitään, ovat dinosaurusten lisäksi esimerkiksi työkoneet, jalkapallo ja ötökät.

Kiikkuvan kirjapyllyn perheessä on viime aikoina luettu paljon dinokirjoja. Olen kiinnostuneena pannut merkille, että kotimaisia dinosauruskirjoja ei juurikaan markkinoilta löydy. Sen sijaan käännöskirjallisuuden puolella valikoimaa on vaikka millä mitalla.

Tässä kolme kirjavinkkiä kaikille dinosaurusfaneille:

Emily Hawkins & Lucy Letherland: Dinoatlas

Tämä kirja on kaunis ja helposti lähestyttävä. Kirjan sisältämä tieto on ripoteltu pieniin palasiin osaksi vaikuttavaa kuvitusta. Dinoatlasta on kiva tutkia. Se esittelee eri maanosissa eläneitä diosauruslajeja ja havainnollistavien karttakuviensa ansiosta kirja opettaa myös paljon maantietoa.

Monet dinokirjat ovat aika hurjia. Dinoatlas sopii kuitenkin vähän nuoremmillekin lukijoille, sillä sen kuvitus ei ole yhtään pelottava. Kirjan piirretyt dinosaurukset ovat jopa ihan söpöjä olematta kuitenkaan naivistisia.

Dinosaurukset – Pikkujättiläinen

Tätä kirjaa Karhuntassu toivoi tänä vuonna joululahjaksi ja sen hän myös sai. Kirja on ulkoasultaan ja rakenteeltaan hyvin perinteinen lasten tietokirja: Jokainen aukeama kertoo selkeästi faktat jostakin tietystä aiheesta. Kirjan kuvitus koostuu valokuvista ja valokuvien kaltaisista havainnekuvista. Joissakin kuvissa dinosaurukset on kuvattu hyvin pelottavina terävine hampaineen.

Dinosaurukset – Pikkujättiläinen sisältää äärimmäisen paljon tietoa. Kirjan ensimmäiset luvut kuvailevat seikkaperäisesti sitä, kuinka maapallon eläimistö on vähitellen kehittynyt selkärangattomista selkärankaisiin ja niin edelleen. Vasta sivulla 116 päästään käsiksi dinosauruksiin.

Uskon, että tämä kirja kiinnostaa Karhuntassua vielä pitkään. Tässä vaiheessa Karhuntassu lähinnä lueskelee kirjan otsikoita ja katselee kuvia, mutta kunhan hänen lukutaitonsa paranee, uskoisin, että tätä kirjaa tullaan kahlaamaan vielä paljon edes takaisin.

Mielenkiintoista on muuten myös se, että Dinosaurukset – Pikkujättiläinen on toteutettu suuressa työryhmässä. Kirjan apinalaatikossa nimetään vastaavien toimittajien lisäksi mm. projektivastaava, suunnittelija, konsultteja sekä kuvien etsinnästä vastaavia ihmisiä. Suomessa lasten tietokirjat toteutetaan ainakin nykyään vielä paljon pienemmissä porukoissa.

Stephanie Standbie: Dinosaurukset

Tämä Ilkka Rekiaron suomentama persoonallinen tietoteos on Karhuntassun suosikki. Dinosaurukset-kirjan alussa esitellään fiktiivinen eläkkeelle jäävä professori Henry R. Gideon, joka on pyhittänyt elämänsä dinosaurusten tutkimiselle. Kirja itsessään esittää Gideonin kokoamaa muistikirjaa, jota se myös visuaalisesti jäljittelee. Kirjan sivut ovat ikään kuin täynnä käsin kirjoitettuja muistiinpanoja, muistilappusia ja tutkijan omia piirustuksia, jotka nyt ovat päätyneet lukijan käsiin. Käytännössä kirja sisältää paljon läppiä, irrallisia tietokortteja ja muuta hypisteltävää. Kirjan viimeiseltä sivulta löytyy jopa vaikuttava juliste.

Juuri kirjan omaperäinen idea tuntuu kiinnostavan Karhuntassua. Hän on vähitellen kirjaa luettuaan ruvennut suorastaan ihannoimaan tutkijan ammattia. Kiikkuvan kirjapyllyn lapset tutkivat tätä kirjaa paljon myös yhdessä.

Dinosaurukset-kirjan etu on mielestäni se, että se kiteyttää tietoa tehokkaasti, eikä yritäkään kertoa kaikkea. Kappaleet kertovat ilmiöistä, kuten dinosaurusten puolustuskeinoista ja ruumiinrakenteista. Tietoa on tarjolla juuri pienelle lukijalle sopiva määrä. Kritiikkinä tosin on sanottava, että esikoululaisen on vielä vaikea lukea käsikirjoitettua tekstiä mukailevia tekstifontteja.