Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Kirjoja 1-vuotiaalle

07.10.2018

Kun joku minulle tuttu lapsi täyttää vuoden, annan hänelle oikeastaan poikkeuksetta lahjaksi kirjan. Mietin kuitenkin tarkasti, mistä kirjasta kukakin lapsi oikeasti voisi pitää. 1-vuotiaan kirja ei saa olla enää liian nössö, vaan siinä pitää jo olla tutkittavaa ja kiinnekohtia lapsen omaan elämään tai kiinnostuksenkohteisiin. Lapsen temperamentti vaikuttaa myös kirjamakuun jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Vuoden ikäisen lapsen kanssa lukeminen on hauskaa ja vastavuoroista. Vuoden ikäinen lapsi painautuu syliin, osoittelee kuvia, toistelee ääniä ja kommunikoi. Häntä kiinnostavat värit, hahmot, yksinkertaiset tarinat, lorut ja laulut. 1-vuotias ymmärtää paljon enemmän kuin puhuu.

Olen tällä viikolla muistellut, mistä kirjoista Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapset pitivät ihan erityisen paljon 1-vuotiaina. Tässä nopea kooste kirjoista, joita tässä perheessä on aikanaan luettu uudestaan ja uudestaan:

Ketunhännän kirjasuosikit 1-vuotiaana

Ketunhännälle on luettu vauvasta asti paljon. Lisäksi Ketunhäntä on aina ollut pikkuvanha lapsi. 1-vuotiaana hän seurasi jo yllättävän juonellisia tarinoita. Kaksi kirjaa olivat kuitenkin 1-vuotiaalle Ketunhännälle selvästi tärkeämpiä kuin muut.

Kaikista eniten 1-vuotias Ketunhäntä piti Kristiina Louhen kirjasta Tomppa ja Taatelin maito. Ketunhäntä sai tämän teoksen syntymäpäivälahjaksi täyttäessään vuoden, ja saman tien kirja kiilasi Ketunhännän lukulistan kärkeen.

Louhen Tomppa-sarjan kirjat ovat kyllä ihania. Niiden päähenkilö Tomppa on ehkä 2-vuotias ja hän kiinnittää maailmassa huomiota juuri sellaisiin yksityiskohtiin, jotka kiinnostavat taaperoita. Tomppa ja Taatelin maito -kirjassa Tomppa vierailee äitinsä kanssa maatilalla. Erityisesti Ketunhäntä piti pienenä kirjan kohdista, joissa Tomppa pääsee traktorin kyytiin ja keinumaan.

Toinen Ketunhännän suosikkikirjoista 1-vuotiaana oli Tuula Korolaisen runoteos Muumien numeroleikit. Kirja esittelee luvut 120. Jokaiseen numeroon liittyy runo, jossa esiintyy jokin muumihahmo. Esimerkiksi kirjan lukuun kaksi liittyvä runo kuuluu näin:

”Muumimamman taskussa

on kaksi kaarnanpalaa

yllätystä veistelee

hän kohta muilta salaa.

 

Aurinko kun kasvojaan

meren pintaan peilaa,

hiljaa yli aaltojen

kaksi laivaa seilaa.”

Ketunhäntää tässä kirjassa inspiroi ennen kaikkea laskeminen, mutta selvästi myös kielen lorumuoto. Kun Ketunhäntä 1,5-vuotiaana oppi puhumaan pitkiä lauseita, hän toisteli ulkomuistista juuri tämän kirjan runoja.

Sudenkuonon kirjasuosikit 1-vuotiaana

Sudenkuono piti 1-vuotiaana väreistä. Hänelle ehdottomasti rakkain kirja olikin Lucy Cousinsin Tiedätkö mitä, Maisa? Kirja esittelee erilaisia kuvioita, muotoja, koteja, viikonpäiviä, jne. Varsinaista tarinaa kirjassa ei ole, vaan se nimeää asioita ja esineitä sekä kysyy lukijalle suunnattuja kysymyksiä. Sudenkuono rakasti aikanaan kaikkia Cousinsin Maisa-kirjoja, mutta tätä kyseistä kirjaa luimme kaikista eniten.

Sudenkuono on aina ollut hienomotorisesti suuntautunut. Hän halusi pienenä osoitella kirjojen kuvia, availla läppiä, kosketella erilaisia pintoja ja yksityiskohtia, ja kääntää sivua. Myös Tiedätkö mitä, Maisa? -kirjassa on pieniä läppiä, joiden alle voi kurkistella.

Toinen Sudenkuonon suosikkikirja olikin oikea lastenkirjallisuuden klassikko: Eric Carlen Pikku toukka paksulainen. Myös tästä kirjasta Sudenkuono halusi osoitella sormellaan erilaisia yksityiskohtia; hän löysi kuun, toukan ja erilaisia ruokia. Kirjan sivuissa on lisäksi reikiä, joita Sudenkuono halusi sormellaan tutkia. Pikku toukka paksulainen oli Sudenkuonolle se kirja, jonka hän osasi ”lukea ulkoa” oppiessaan puhumaan.

Karhuntassun kirjasuosikit 1-vuotiaana

Karhutassulla oli pienenä kaksi ehdotonta suosikkikirjailijaa: Richard Scarry ja Liisa Kallio. Scarryn kirjoja Karhuntassu on rakastanut aina. Jossain vaiheessa Karhuntassu ihastui totaalisesti Scarryn Iloiseen autokirjaan, mutta sitä ennen, noin 12-vuotiaana hän piti kenties eniten Scarryn Palokunnan tulipalokiireet -kirjasta. Nämä molemmat Scarryn kirjat ovat puollollaan autokuvastoa, ja kiinnostus autoihin ja teknologiaan onkin värittänyt Karhuntassun kirjamakua ihan pienestä pitäen.

Palokunnan tulipalokiireet on hauska ja vauhdikas kirja. Siinä kiivetään puuhun, ruiskutetaan vesiletkulla, grillataan makkaraa ja tietysti ajetaan paloautolla kovaa vauhtia, pillit vinkuen. Vaikka kirja kertoo myös yksinkertaisen tarinan, sen pääpaino on kuvissa. Sivuilla on paljon ”löydettävää” ja vain minimaalisen vähän tekstiä.

Samoin kuin Sudenkuonoa myös Karhuntassua kiinnosti 1-vuotiaana nimetä kirjan yksityiskohtia, tapahtumia ja esineitä. Scarryn kirjat soveltuvat tähän ihan erityisen hyvin.

Liisa Kallion kirjoista Karhuntassulle oli aikanaan rakkain Pikku Papu ja aarre -teos. Se kertoo lyhyen tarinan, jossa pienet eläimet seikkailevat vesisateen aiheuttamien lammikoiden keskellä. Kirjan kuvitus on selkeärajaista ja värikästä, ja sopii siksi täydellisesti 1-vuotiaalle lukijalle.

Karhuntassun rakkaus Pikku Papu -kirjoja kohtaan lähti liikkeelle musiikista; Karhuntassun vauvavuosi kului Pikku Papun laulut musiikkikirjan laulujen tahdissa. Ei siis ollut ihme, että Kallion Pikku Papu -hahmosta muodostui Karhuntassulle tärkeä. Vielä siinä vaiheessa, kun Ketunhäntä ja Karhuntassu vähitellen kasvoivat ulos Pikku Papun laulujen vaikutuspiiristä, Karhuntassu tankkasi Pikku Papu -kirjoja toistuvasti.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »