Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Erityinen Finlandia-palkintoehdokas

08.11.2019

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistettiin tällä viikolla. Olen aikaisemminkin veikannut kilpailun voittajaa ja aion tehdä sen taas.

Tänä vuonna kisassa on mukana useita aivan ihania kirjoja, mutta yksi niistä on kaikista omaleimaisin ja mullistavin ja siksi suosikkini: Tomi Kontion ja Elina Warstan Koira nimeltä kissa tapaa kissan.

Kirja kertoo tarinan kaikki rajat ylittävästä ystävyydestä. Kirjan päähenkilöt koira nimeltä Kissa ja puliukko nimeltä Näätä pelastivat toisensa yksinäisyydeltä jo kirjasarjan ensimmäisessä osassa Koira nimeltä Kissa.

Tässä toisessa osassa Kissa ja Näätä ovat erottamattomat. He saavat toisiltaan paitsi fyysistä lämpöä, myös sydämen lämpöä, hyväksyntää ja tukea vaikeissa tilanteissa. Sitten kaksikon mukaan lyöttäytyy kissa nimeltä Koira. Hän on ihmeellinen hahmo, joka määrittelee ystävyyden uusiksi.

Kirjassa on monia hienoja kerroksia:

  • Se hämärtää lajien ja sukupuolten väliset erot. Koirat voivat olla kissoja ja ihmiset näätiä, eikä sillä, kuka on tyttö tai poika, ole mitään merkitystä. Tässä ajattelussaan kirja edustaa uusien sukupolvien arvomaailmaa ja se on ihan parasta.
  • Kirja esittelee lapsille laitapuolenkulkijoiden elämää totutusta poikkeavalla tavalla. Näätä jopa juo, eikä häntä silti osoiteta sormella.
  • Kirja tuo ulkopuolisuuden ja ulkopuolelle jättämisen teemat iholle. Lasten maailmassa niin kovin usein ystävykset kääntyvät toisiaan kohti ja haluavat jättää muut rinkinsä ulkopuolelle. Tässä kirjassa kuitenkin näytetään, että todellinen ystävyys kestää sen, ettei ketään rajata pois. Uusi tyyppi otetaan mukaan ja hän syventää henkilöiden kokemusta ystävyydestä. Samalla kirja teroittaa sitä, kuinka vahingollista ulkopuolisuus voi olla.
  • Kirja näyttää, kuinka tarpeellista jokaisen on löytää oma tie, joka ei vahingoita muita. Tämä on teema, jota haluaisin jokaisen lasten- ja nuortenkirjan jollakin tasolla käsittelevän. Se on kenties tärkein sanoma, jonka aikuinen voi lapselle opettaa.

Kaiken tämän lisäksi Elina Warstan kuvitukset tässä kirjassa ovat hengästyttävän upeita ja hahmot epätäydellisyydessään täydellisiä. Warsta saattaa tällä hetkellä olla jopa yksi suosikkikuvittajistani koko maailmassa.

Ainut asia, mikä minua harmittaa, on se, että Tomi Kontio on jo kertaalleen vuonna 2000 voittanut Finlandia Junior -palkinnon kirjallaan Keväällä isä sai siivet. Jotenkin sitä kaipaisi, että tämän Suomen arvostetuimman lastenkirjallisuuspalkinnon voisi voittaa vain kerran. Mutta jos kirja on näin hyvä ja kehittää koko lastenkirjallisuuden traditiota näin voimakkaasti, niin ei voi mitään, palkinto kuuluu tälle teokselle.

Kävi miten kävi, tämän kirjan aion itse hommata tänä vuonna joululahjaksi ihan jokaiselle tuntemalleni lapselle.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »