Hyppää sisältöön

Mikä kaikki pumppaamisessa pännii?

Pumppaa, pumppaa – jaksaa, jaksaa. Vai jaksaako? Mikä sinusta on tuskastuttavinta pumppaamisessa? Pumppaus plus pulloruokinta on valintani kolmosäitinä, mutta mikromuovin määrä kauhistuttaa ja välinehuolto rasittaa.
Julkaistu
Mikä kaikki pumppaamisessa pännii?

Maidonpumppaamisen lieveilmiöihin lukeutuu, että kuivauskaappi voi näyttää tältä. Kuva: Kirjoittaja

Minä pumppaan maitoa, koska minulla on kolmoset. Jotkut kolmoset, kaksoset ja yksöset syövät pelkkää korviketta, ja toiset ovat sataprosenttisessa rintaruokinnassa – kukin tyylillään. Pumppaisinko yksöselle? Kuka tietää.

Muistatteko valitusvirteni, eniten harmittaa -listan? Tämä jäi kirjaamatta: harmittaa, että en jaksa pumpata lapsille maitoa enää niin montaa kertaa vuorokaudessa. Kolmen, neljän tunnin pumppausväli on hiipunut kuuteen tai kymmeneenkin tuntiin, ja ensin täysin äidinmaidolla elelleet pienet saavat nyt puolet korviketta.

Olisi makeaa voida ylpeillä vauvojen syövän vain äidinmaitoa. Toisaalta, makeilu ei riitä motivoimaan ympärivuorokautiseen tuotantolaitoksena olemiseen. Siihen, että olisin jatkuvasti tiristämässä itsestäni jotain sen päälle, että joku tai jotkut ovat jatkuvasti minussa kiinni. Pelkkä rintaruokailu taas olisi idyllinen ajatus, mutta silloin tuskin ehtisin kolmen kanssa mitään muuta tehdäkään. Voin toki olla väärässäkin. On kiva, että elämä ei pyöri täysin maidon ympärillä, ja riittävän terveyshyödyn sekä vauvoille että itselleni uskon ja toivon tulevan pienemmästäkin määrästä ja pumppaamalla.

Onko jollain tästä uskoa ja toivoa parempaa tietoa?

Vaikkakin äidinmaito, ainakin yhden tutkimuksen mukaan, olisi merkittävästi parempi saada suoraan rinnasta. Yritän olla syyllistymättä. Siitä kyllä syyllistyn ja kauhistun, että kaikki maito tarjoillaan lapsillemme muovipullosta. Ajatus mikromuovien määrästä ja vaikutuksista kylmää.

Miten sinä suhtaudut tähän?

Rajansa imetysmyönteisyydelläkin

Sairaalassamme oltiin imetysmyönteisiä. Jopa hulluuteen asti. Luulin olevani piilokamerassa, kun sikiötutkimusyksikön hoitaja kieltäytyi keskustelemasta kanssani korvikkeista ja muistaakseni myös maidon pumppaamisesta. Onhan täysin absurdia, että edes tulevalle kolmosten äidille ei voida puhua näistä. Synnyttäneiden naisten ja vastasyntyneiden vauvojen osastoilla toki sai sitten ohjausta.

Tulipa vaan mieleen.

Sosiaalisen median imetysryhmissä kirjoitetaan humoristiseen sävyyn, miten koko elämä voikin pyöriä rintojen ympärillä. Usein varmaankin toki nimenomaan imetykseen liittyen, ei ehkä niinkään pumppaamiseen. Olen aidosti iloinen, että toiset löytävät maidontuotannosta hupia, mutta itselleni rintarumba on tuntunut lähinnä työltä sen jälkeen, kun heräämössä ja osastolla ensitipat riemuiten tiristin.

Mikäpä siinä pumppaamisessa sitten kyllästyttää? Enimmäkseen meijerivälineiden peseminen ja steriloiminen. Seuraavaksi rajallinen liikkumismahdollisuus langattomista pumpuista huolimatta sekä liikkumisrajoitusten rikkomisen ankarat seuraamukset: kumarru kerrankin liikaa etukenoon pumput päällä, ja koko vaatekerta menee vaihtoon. Kyllästytti, kun taivalta oli takana vasta vajaa kuukausi, luin nyt muistiinpanoistani. Kyllästyttää nyt, kun reilut neljä kuukautta on elämän eliksiiriä tuotettu.

Hyvin sinnitelty, siis.

Imettäisinkö sittenkin?

Meinasin välillä jo ajaa maidontuotannon alas, mutta haaveittenikaan vuoksi en sitä tehnyt. Haaveilen, että ehkä yritämme tehdä vielä comebackin imetyksen pariin pikkuisten ollessa nyt pikkuisen isompia, vahvempia ja nopeampia syömäreitä. Nythän se voisi puolestaan olla kätevää. Ehkä eniten minua motivoi ajatus imetyshetkistä. Kriiseilen äitiydestäni ja erityisyydestäni useiden hoitajien avulla rullaavan perheemme pyörteissä. Imetys olisi vain ja ainoastaan minun ja vauvojen juttu. Eli pumppaamisessa siis tietenkin pännii myös se, että pulloruokinta ei kokemukseni mukaan vedä vertoja intiimille imetystapahtumalla ihokontakteineen – niin mukava yhteinen hetki kuin pullosta syöttäminen katsekontakteine ja sylittelyine voikin olla.

Olen myös erittäin tietoinen siitä, että kaikille imettäminen ei syystä tai toisesta ole ollenkaan vaihtoehto. Itse valittuna tienä pumppaamistaipaleeni tuskastelu on siis hyväosaisen ongelma, tiedetään.

Kun pumppaaminen oikein tympii, yritän vaihtaa näkökulmaa. Toimii yllättävän hyvin.

Mikä on sinusta ristiriitaisinta tai ärsyttävintä pumppaamisessa? Mikä huolettaa, mikä hermostuttaa? Oletko törmännyt mielenkiintoisiin tutkimuksiin tai artikkeleihin aiheesta?

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *