Kriittiset viikot – jaksa kasvaa, pikku-B!
Kuva: Gerd Altmann /Pixabay
Kuten noin viikko sitten kirjoitin, B-vauvamme on ollut koko raskauden seurannan ajan sisaruksiaan pienempi, tarkemmin sanottuna noin 30 prosenttia. Siro vauva, joka kuitenkin kasvaa tasaisesti ja on virkeä, häntä on kuvailtu läpi matkan. Kasvuero muihin ei ole kaventunut tai kasvanut kuukausiin.
Kuukausi sitten, raskausviikolla 26, lääkäri totesi, että jos noihin aikoihin B:lle olisi jotain sattunut, ei häntä olisi vielä pelastettu sektiolla muiden kustannuksella. Eli vauvoja ei oltaisi synnytetty, eikä välttämättä vieläkään synnytettäisi, koska he olivat ja ovat vielä pieniä tai hyvin pieniä keskosia.
Rankka viesti.
Pikkukeskosella tarkoitetaan alle 1500 grammaa painavaa tai ennen raskausviikkoa 32 syntynyttä vauvaa ja erittäin pienellä alle kiloista tai ennen raskausviikkoa 28 syntynyttä. Keskonen on ennen raskausviikkoa 37 syntynyt tai alle 2500 gramman painoinen pienokainen. Pienin Suomessa selvinnyt keskonen on ollut 370 gramman painoinen ja pienin maailmassa vain 245-grammainen. Valtaosa alle 500-grammaisista vauvoista ei kuitenkaan selviä.
Viikon päästä varmemmilla vesillä – viiden päästä satamassa
Ajatus tilanteesta, jossa kaikkia vauvoja ei voitaisi tai kannattaisi yrittää pelastaa tuntuu tietenkin järkyttävältä. Onneksi mitään tällaista ei ole tarvinnut tositilanteessa puntaroida. En lähde tonkimaan näitä ristiriitaisia ajatuksia enempää, koska se olisi loputon suo – jolle en kovin montaa askelta edes ole ottanut. Olen pyrkinyt olemaan murehtimatta asioita jotka eivät oikeasti ole käsillä. Luonnollisesti kaikenlaisia ajatuksia pälkähtää päähän, mutta turhaan kasaan aktiivisesti lastia niskaani piruja seinille maalailemalla. Mietin useammin kaikkea sitä, mikä on hyvin.
Jos olen oikein ymmärtänyt, jo noin viikon kuluttua ollaan siinä tilanteessa että kaikki vauvat otettaisiin tälle puolelle mahaa kasvamaan ongelmien ilmetessä. Pitää huomenna vielä lääkärikäynnillä varmentaa tätä.
Minulla on kuitenkin vahva tunne, että raskaus saa edetä vielä viikkoja. Tilanteen ei tarvitse kuin pysyä samana, ja mitään todennäköistä ja konkreettista syytä ei ainakaan vielä ole havaittu sen huononemiseen. Jokainen vauvoista on jatkanut tasaista kasvua, ja oma vointini on ollut hyvä muutamaa uutta pientä vitsausta lukuun ottamatta.
Kolmosten kokoero – Miksi olet mini?
Kaksi viikkoa sitten selvisi todennäköinen syy pikku-B:n pikkuruisuuteen. Kaikilla vauvoilla on omat istukat mutta A:n ja B:n ovat yhteensulautuneet, ja B:lle on sattunut huonompi puolisko. Napavaltimovirtauksessa on lievää vastustusta, eli minun ja pienimmän välinen aineenvaihdunta ei toimi täydellä teholla.
Vauva kuitenkin kasvaa ja on virkeä, ja lääkärin mukaan tilanteen pysyessä tällaisena, raskaus voi mennä loppuun asti ongelmitta, kolmosraskauden mittakaavassa siis raskausviikolle 34. A:n ja C:n kokoarvio on nyt noin 1300 ja C:n 900 grammaa.
Viime aikoina ultraäänitutkimusten kahden viikon väli on tuntunut pitkältä. Onneksi viime viikolla juuri tähän saumaan sattui neuvolakäynti, ja todella näppärä kätilöopiskelija löysi kertalaakista kolmet napakat sykkeet eri puolilta mahaa. Ilo, huokaus ja helpotus. Kolmosten jumputusten yksilöiminen voi muuten ammattilaisellekin olla hankalaa, koska ne kuuluvat helposti toistensa päälle. Ehdin ennen neuvolaa kinuta samana päivänä ylimääräistä käyntiä äitiyspoliklinikalle, mutta sellaista heillä ei ollut antaa pelkällä hermojenrauhoittelemisperusteella. Koko lailla ymmärrettävää.
Toinen trippi synnytyspäivystykseen
Kävin lisäksi toissapäivänä synnytyspäivystyksessä samasta syystä kuin kerran aiemminkin: vauvojen liikkeitä oli päivän aikana tuntunut normaalia vähemmän, tai ainakin niin kuvittelin. Kaikki oli kunnossa, ja ystävällinen lääkäri mittaili pyynnöstäni myös painoarviot. B:n napavaltimovirtaus ja suhteellinen kokoero hänen ja toisten välillä olivat pysyneet samankaltaisina.
Ohjeistukseksi tuli seurata liikkeitä tarkasti jatkossakin ja tulla herkästi varmistelemaan vauvojen meininkiä.
Kauanhan nämä eivät enää vatsassa ole, lääkäri totesi. Apua! Ihanaa, pelottavaa ja niinpä! Laskujeni mukaan viitisen viikkoa on takaraja sektiolle ja megalomaaniselle elämänmuutokselle.
PS: Sattuipa viime viikolle myös eräs sykähdyttävän koskettava yllätyskin. Kirjoittanen tästä myöhemmin. Identtisyyttä on myös tarkoitus pohtia jossain kohtaa.
