Lapset ovat sopeutuvaisia – äidit eivät aina niinkään. Eskarivuoden myötä tullut muutto pienestä perheomisteisesta päiväkodista julkiseen vaatii totuttelua. Niin, siis äidiltä edelleen, ei lapsilta. Aloitin viimeksi hoitoaikojen ilmoittamisen haasteista, ja nyt listaan loput opeteltavat asiat.

– Kaikki viestintä kulkee asiointipalvelu eVakan kautta. Tieto tiedosta pitää ensin löytää sähköpostista, ja sen jälkeen on kirjauduttava eVakaan pankki- tai sähköpostitunnuksilla. Hankalampaa kuin WhatsApp-viestit tai suoraan sovellukseen kilahtavat tiedot. Toki kätevämpi kuin kirjeposti tai savumerkit, mutta silti.

Jo nyt huomaan, että kaikki tieto ei minua ajallaan saavuta. Itsestäni johtuvista syistä. En lue sähköpostia päivittäin ja kun luen, en välttämättä ehdi tai jaksa viestin huomattuani kirjautua vielä eri järjestelmään. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea en kerkeä ajoissa bongata.

Lomat ja ”legot”

– Pieni asia, mutta kismittää lasten hampaiden puolesta, että ksylitolipastilleja on meidän päiväkodissamme tarjolla ainoastaan lounaan, ei aamiaisen ja välipalan jälkeen. Tämä ei toki välttämättä liity julkinen/yksityinen -akseliin vaan voi olla ihan vaan päiväkotikohtaista. Omat pastillit on viety lokeroon, mutta eivät lapset sieltä muista niitä aina napsia.

Päiväkotimme oli syys- ja hiihtolomalla auki tarvitseville.

– Loma-aikoina mahdollisesti tarvittava hoito tulee olemaan haastavampaa. Pikkuruinen yksityinen päiväkotimme oli syys- ja hiihtolomalla auki tarvitseville ja päivysti usein kesäisinkin. Kunnallisella käsittääkseni voi tulla kyseeseen päivystävään päiväkotiin loikkaaminen lähes aina. Joskus toki sattuu omakin päikky päivystämään.

Mutta minähän opettelen! Tämän ei ole valitusvirsi kunnallisesta päivähoidosta, ennemminkin havaintoja eroista sekä oodi entiselle hoitopaikalle. Uusikin päiväkoti vaikuttaa hyvältä. Ehkä boheemi minä oppii vielä nauttimaankin eduista, jotka tulevat strukturoidumman toiminnan mukana. Kai sellaisia on pakko olla?! Mutta mikä tärkeintä: lapset tykkäävät.