Kolmoset kotiutuivat teholta ja oppivat pyöräilemään 2/2

Maanantaiaamuna karautin kolmosten kanssa kohti uutta päiväkotia, jossa he esikoulunkin alkavalla viikolla starttaavat. Vastahan me roudasimme kolme turvakaukalollista vauvoja sairaalasta kotiin, ja mietimme toimintamalleja kotiutumisen osalle! Vuodet ovat vierineet, ja halusin koota pikakelauksen muistikuvista kultakin syksyltä. Aloitin viimeksi raskausajasta ja vauvavuoden syksystä, ja jatkan nyt syksystä 2021 aina tähän viikkoon saakka.

Käytän sanaa pikakelaus, koska muistikuvat ovat paikoin hataria. Aikajanaa hahmottaakseni kirjoitan lähinnä konkreettisista muistamistani tapahtumista, en niinkään rakkaimmimmista muistoista. Ne ansaitsisivat oman tekstinsä.

Syksy 2021

Lapsista otettiin 1-vuotiskuvat Turkissa minun osaltani aivopieru-kategoriaan menevällä matkalla. Otokset kuvastavat tilannetta täydellisesti: lapset ovat niissä maailman söpöimpiä, mutta kuvausreissu tapahtui vanhempien osalta väsyneinä ja kiireisinä. Taustoilla repsottaa mitä sattuu horsmia ja kepukoita, kun emme varanneet tarvittavaa aikaa ja energiaa kuvaukseen. Älytön päätös minulta, menee edelleen oman tilan tiedostamattomuuden piikkiin. Kuka lähtee ulkomaille kolmen alle 1-vuotiaan lapsen kanssa? Ihanaa oli, että puolison sukulaiset saivat tavata lapsia.

Liian paljon liian aikaisin.

Syksy 2022. Kuka lähtee uudelleen samanlaiselle reissulle alle 2-vuotiaiden kolmosten kanssa? Voin kertoa, että ei arki noinkaan ”isojen” kolmosten kanssa vielä aivan ruusuilla tanssimista ole. En pysty erottamaan näitä reissuja mielessäni. Muistan paljon asioita, mutta oikeille vuosille en osaa niitä sijoittaa. Aloitin työt tuona syksynä. Koin sen tuovan virkistävää vaihtelua, mitä se osaltaan tekikin, mutta kuormitus oli liian paljon liian aikaisin. Vaihtelun sijaan olisin kaivannut hermoston lepuuttamista, mutta en tiedostanut vieläkään täysin tilannetta. Olin pahasti ylikierroksilla ja unihäiriöinen. Aloitin samana syksynä psykoterapian.

Syksy 2023. Olimme muuttaneet nykyiseen kotitaloon tätä syksyä edeltävänä kesänä. Pihaa oli raivattu ja monenlaista kodinlaittoa hoidettu. Lapset nauttivat lisääntyneestä tilasta, ja potkuautoilla ajeltiin sisällä rallia. Piha ja lähiympäristö todettiin mitä ihanimmiksi lapsiperheelle. Lapset aloittivat päiväkodin nyt vähän yli 2,5-vuotiaina, ja järjestelyt muutamiin otteisiin vaihtuneiden lastenhoitajien kanssa loppuivat.

Pelkäsin pitkään lasten reagointia päikyn aloitukseen.

En muista päiväkodin aloitukseen liittyneen suurempia ongelmia. Tai muistan miettineeni tuolloin, että tämänhän olisi voinut aiemminkin tehdä kun sujuu niin hyvin. Pelkäsin pitkään, ja lopulta turhaan, lasten reagointia päikyn aloitukseen sekä kuskaamisen ja siirtymien haasteita. Tuntuu nyt hassulta. Vaipat saatiin heivata pian päiväkotiarjen alettua, ja olenkin ikuisesti kiitollinen päiväkodin henkilöstölle oma-aloitteisen reippaasta ja vanhempia jeesivästä otteesta tässä asiassa.

Tämän vuoden keväällä jäin unihäiriön ja sen lieveilmiöiden vuoksi sairauslomalle, joka kesti aina kevääseen 2026.

Syksy 2024. Apua. En oikein muista mitään. Taisimme elää melko arkista arkea ilman erityisiä uutisia, reissuja tai suuria liikkuja. Sairauslomani ja terapiani jatkuivat. Lapset oppivat huimasti uusia taitoja, ja tekeminen ja oleminen oli erilaista kolmosten omatoimisuuden lisääntyessä. Pystyin paremmin tekemään heidän kanssaan asioita myös ilman toista aikuista. Paljon lasten keskinäisiä leikkejä kotona, kotipihassa, puistossa ja metsissä. Tässä kohtaa oli jo myös hyviä kavereita päiväkodista.

Syksy 2025. Elinpiiri ja liikkumisen mahdollisuuden laajenivat edelleen sujuvan pyöräilyn, skuuttaamisen ja järjenkäytön seurauksena. Viskarivuosi alkoi. Naapurista löytyi kaksi sydänystävää, joiden kanssa lapset ovat kuin sisaruksia.

Syksy 2026. Eskarivuosi alkoi!