4v kolmosten äitinä: Mitkä tarvikkeet oikeasti tarvitaan? 2/2
Herra C:n kalalla lämpökumppareissa, jotka ovat käytössä kesät talvet. Kuva: Kirjoittaja
Sotkulappuja ja seisomalautoja – viimeksi aloitin käymään läpi tarpeellista tavaraa isompien kolmoslasten perheessä. Vauva-ajan kylpytuet ja kymmenet lusikat listasin nelisen vuotta sitten, ne löytyvät täältä.
Harvat esineet ovat pakollisia, mutta monet kyllä helpottavat arkea leikki-ikäisten monikko- ja miksei yksikkölastenkin kanssa. Opi löydöistäni tai ole vapaasti eri mieltä ja kommentoi!
Leluja kaikkea kolme kappaletta? Ehei, ajatuskin sellaisista lelurivistöistä ja -röykkiöistä hirvittää. Muutamia leluja on kyllä kolmin kappalein, lahjoja, joitain pehmoleluja ja niin edelleen, mutta suurin osa kapistuksista on mitoitettu vuorotteluun. Kun jotain uutta tai käytettyä uutta ilmestyy meille vain yksi kappale, on edessä alun tuliset taistot. Ne kuitenkin asettuvat pian, sillä uuden vanhenemiseen ei mene kauaa. Kohta ketään ei kiinnosta – kunnes sisarus löytää lelun taas puolen vuoden päästä. Sitten taas heilutellaan peitsiä.
Pyöräkärry on ollut viime vuodet kovalla käytöllä niin lasten, puutarhakalustojen kuin pahviroskienkin kuskauksessa. Kahden istuttavia ne vaan tuppaavat olemaan. Minne kolmas lapsi?
Etuistuimeen! Se on ollut korvaamaton, ja sen ansiosta meidän ei tarvinnut hankkia pyöräilyyn laatikkopyörää. Pärjäämme monikäyttöisemmällä sähkömaastopyörällä. Etuistuin kiinnitetään aikuisen polkupyörän ohjaustankoon aikuisen penkin etupuolelle, ja lapselle tulee ohjaustankoon omat kädensijat. Lapsen paikka hirvitti minua aluksi, mutta nyt koen jo tenavan olevan siinä käden ulottuvilla jopa paremmassa turvassa kuin pyöräkärryssä. Plussaa sosiaalisuudesta, sillä aikuinen hengittää aivan lapsen niskaan, ja rupattelu sujuu näissä asemissa vaivattomasti.
Kaikki tämän ikäiset eivät niitä suihinsa hyväksy.
Sähköhammasharjat ovat säästäneet jo varmaan sadoiltatuhansilta jynssäysliikkeiltä, ja inhoan nyt lasten hampaidenpesua astetta vähemmän. Olimme onnekkaita, koska lapset tottuivat sähköhammasharjoihin nopeasti. Tiedän, että kaikki tämän ikäiset eivät niitä suihinsa hyväksy.
Paksulla fleecevuorella varustetut kurahaalarit uutena ostettuina. Ei tarvitse pukea monia kerroksia tai miettiä pitävätkö kirppiskamppeet vettä. Lähes aina suosin käytettyä, mutta tässä kohtaa teen poikkeuksen. Haalarit kestävät sen aikaa kun kestävät, mutta ehtivät kyllä arjen helpottajina haukkua hintansa takaisin.
Ei välttämättä tarvitse olla erikseen softshellejä tai tuulipukuja.
Ohuet kurahaalarit, joissa on alaosa kurakangasta ja yläosa hengittävää tuulipukumaista materiaalia. Näiden onnekkaalla omistajalla ei välttämättä tarvitse olla kevään, syksyn ja viileän kesäpäivän tarpeisiin erikseen softshellejä tai tuulipukuja.
Lämpökumpparit, jälleen kerran kerrosten ja ylimääräisten pukimien eliminoimiseen. Viileämmälläkään kelillä ei tarvitse villasukkia väliin. Lisäksi nämä korvaavat meillä käytönnössä välikausikengät. Lenkkarikauden ulkopuolella keväät, syksyt, talvet mennään pitkälti lämpökumpparit+Kuomat -yhdistelmällä.
Superlämpimät (usein myös kalliit) toppapuvut, joihin ei tarvitse välttämättä paukkupakkasellakaan sitä kirottua välikerrosta. Nämä hankin myös usein uutena tai erittäin vähän käytettyinä lämpöominaisuuksien varmistamiseksi.
Tarpeeksi sisä- ja ulkovaatteita – mutta ei liikaa. En taivu totaaliseen minimalismiin lasten vaatetuksessa: on hyvä olla varakappaleita. Sadevaatteita, -kenkiä, hanskoja, pipoja ja lippiksiä meillä on useita varaversioita, jotta päiväkotiin tai kylästelypaikkaan kamppeiden unohtaminen ei ole totaalinen katastrofi. Sisävaatteita on sen verran, että lasten pyykkiä ei tarvitse pestä kuin noin kerran viikossa. Liikaa sitä on silloin, kun vaatteiden hyllystä ottaminen tai sinne laittaminen on liian hankalaa. Siinä kohtaa karsitaan.
Mitä ajatuksia materianhallinta herätti? Mitkä ovat omat parhaat vinkkisi lasten tai miksei aikuistenkin kamppeisiin?
