4v kolmosten äitinä: Mitkä lastentarvikkeet oikeasti tarvitaan? 1/2
Tuttipullojen sterilointilaitteet, sähköiset sitterit, epämukavat vaatteet, vispilät, kylpytuet ja kymmenet lusikat. Melko tarkalleen neljä vuotta sitten kolmosten ollessa noin 9 kuukauden ikäisiä kirjoitin vauva-ajan hiteistä ja hudeista, ne löytyvät täältä. Mikä tuntuu tarpeelliselta ja tarpeettomalta nyt, neljän ja puolen vuoden kolmosäitiyden kokemuksella?
Aika harvat tavarat ovat pakollisia, mutta sitäkin useammat helpottavat arkea valtavasti isompien monikko- ja miksei yksikkölastenkin kanssa. Ole hyvä, ja opi löydöistäni tai ole vapaasti eri mieltä ja kommentoi!
Ruokalaput ovat meillä vielä viidettä ikävuotta lähestyessäkin käytössä. Sellaiset muoviset tai silikoniset ”kaukalot”, jotka ripustetaan ruokailun ajaksi lapsen kaulaan. Varsinkin nestemäisempiä tai muutoin sotkuisia ruokia syötäessä ne säästävät paljolta pyykiltä, sillä kyllä niihin vieläkin aina jotain pyydystyy. Niin sanotut sotkupaidat, eli ruokailuessut jotka peittävät etuosan ja puetaan paidan tai takin lailla päälle, olivat tätä ennen parhaat ruokailukamut.
Ei aina jaksa vääntäytyä rantaan.
Kahluuallas on ollut meillä pienempänä tai isompana versiona monta kesää. Useamman pienen lapsen kanssa ei aina jaksa vääntäytyä rantaan, eikä nyt kolmen sukeltavan leikki-ikäisen kanssa olisi ilman toista aikuista turvallistakaan, ja altaassa vilvoittelu pelastaa monta kuumaa päivää. Viimeisimpänä käytössä on ollut vajaa kahden metrin halkaisijalla varustettu allas, jonka reunat ovat kovaa muovia ja nousevat ylös altaan täyttyessä – ei siis pumppaamista tai puhaltamista. Sinne mahtuu yllättäen kolme lasta vaikka uimaliiveineen ja -renkaineenkin, ja sukellusharjoituksetkin onnistuvat.
Kylpyammeet, perusmalliset muoviset sellaiset, meillä on ollut kaikille omat ehkä siitä lähtien, kun kolmoset oppivat istumaan. Niissä kylvetään (ja jep, sukelletaan) vieläkin, vaikka hiukka ahdasta alkaa olla.
Uimaliivit ja -renkaat ovat olleet viime kesinä vaki. Ilman uimaliivejä ei tällä köörillä olisi uskaltanut rantaan kenties lähteäkään ilman kolmatta aikuista. Uimarenkaat ovat sitten olleet enemmän hupi- kuin turvavälineitä, yhtään merkittävää hupiarvoa väheksymättä.
Kun kolmosten rattaat tuntuivat liian raskailta ja kömpelöiltä.
Seisomalauta tuplarattaissa oli jonkin aikaa kätevä. Lyhyemmille matkoille, kun kolmosten rattaat tuntuivat liian raskailta ja kömpelöiltä (eivätkä esimerkiksi mahtuneet kaikkiin busseihin) ja kokonaan kolmannen lapsen paikkaa ajamaan, kun kolmosten rattaat oli jo myyty eteenpäin.
Potkupyörät olivat ensiarvoiset pyöräilyn opettelussa. Kolmelle on aika kinkkistä opettaa polkupyöräilyä samanaikaisesti ja aikaavievää eriaikaisesti. Oikeastaan emme sitten opettaneetkaan lapsia, vaan he lähtivät potkimaan potkupyörillä.
Apurattaat tulivat tarpeeseen seuraavaksi, mutta vain hetkiseksi polkupyöriin. Potkupyöräilyn ansiosta tasapaino polkupyörällä löytyi nopeasti. En kuitenkaan olisi jättänyt apuratasvaihetta pois, koska jälleen: kolmea olisi ollut hankala opettaa (lue: nostella pystyyn) ilman niitä samanaikaisesti ja hidasta eriaikaisesti.
Ensi kerralla jatketaan materian parissa ja käydään läpi lisää liikkumista, leluja, lämpökumppareita ja muutamaa muutakin juttua.
