Vanhemman pettymys lapseen on tabu – ”Häpesin, kun pojistani tuli duunareita”
Ruokakaupassa Janna vältteli kuopuksensa ikätovereiden äitejä. Töissä hän ei puhunut lapsistaan mitään.
– Kun muut tarinoivat jälkikasvunsa koulunkäynnistä ja lukiovalinnoista, olin hiljaa. En halunnut selittää, että esikoisella on lukivaikeus ja hän ryhtyi lukion jälkeen duunariksi ja kuopus jätti lukion kesken.
Janna kertoo asiasta nimimerkillä aiheen arkaluontoisuuden ja lastensa yksityisyyden vuoksi. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Hän oli häpeissään ja pettynyt, kun haaveet poikien koulumenestyksestä ja akateemisista opinnoista näyttivät valuvan hukkaan.
Janna on viiden ällän ylioppilas, jota ei tarvinnut edes teininä patistella läksyjen tekoon. Hänen puolisonsa on niin ikään akateemisesti koulutettu.
Lapset aistivat vanhemman pettymyksen helposti.
Vanhemmuuden asiantuntija Rozjin Rokhzad Väestöliitosta tietää, että Janna ei ole tunteineen yksin.
– Pettymys kuuluu vanhemmuuteen siinä missä ilo, suru, huoli tai turhautuminen.
Vanhemmat eivät kuitenkaan puhu asiasta, sillä usein ajatellaan, ettei vanhemman ei kuulu tuntea pettymystä. Se voidaan jopa tulkita rakkaudettomuudeksi.
Myös Janna on kokenut syyllisyyttä ja häpeää, jopa epäonnistuneensa vanhempana.
Erityisesti nuoremman pojan heikko koulumenestys ahdisti Jannaa. Esikoisen hankaluuksia selitti lukivaikeus, mutta kuopuksen maisteritiellä ei pitänyt olla mitään esteitä.
– Päätin, että tämän pojan koulunkäyntiin satsaan. Hössötin ja painostin. Hankin yksityisopetusta. Kyselin jatkuvasti, onko läksyt tehty ja kokeeseen luettu. Usutin poikaa hakemaan musiikkipainotteiseen kouluun.
Pojalla ei kuitenkaan ollut samanlaista paloa hankkia akateemista sivistystä kuin äidillään.
Lapsen häpeäminen ja pettymys lapseen kuuluvat vanhemmuuteen siinä missä ilo, suru, huoli tai turhautuminenkin.
Rokhzadin mukaan heikko koulumenestys on tyypillinen pettymyksen aihe.
– Pienten lasten vanhemmat voivat pettyä lapsen käytökseen, temperamenttiin, kasvuun ja kehitykseen. Pettymykseen sekoittuu usein pelkoa. Kehittyykö lapsi muita hitaammin?
Teini-ikäisten vanhemmat taas voivat kokea mielipahaa esimerkiksi lapsensa erilaisista arvoista, elämäntyylistä, kumppanista, koulutusvalinnoista ja ulkonäöstä.
Pettymys voi kummuta vanhemman korkeista odotuksista, sukupolvelta toiselle siirtyneistä ajattelumalleista tai yhteiskunnan ja kulttuurin ihanteista. Joskus pettymys juontaa aidosti vahingollisista teoista, kuten päihteiden käytöstä tai rikoksista.
Usein taustalla on hyvä tarkoitus: vanhemmat toivovat lapselleen menestystä ja onnellista elämää.
Hyvä tarkoitus kantaa kuitenkin huonoa hedelmää, jos lapsi kokee, ettei riitä sellaisena kuin on. Se vaikuttaa itsetuntoon ja turvallisuudentunteeseen. Lapsi voi tuntea myös huonommuutta ja syyllisyyttä. Teini-ikäinen voi vetäytyä tai kapinoida.
– Lapset aistivat vanhemman pettymyksen helposti, vaikka sitä ei sanota suoraan. Eleet ja ilmeet tai vanhemman etäisyys paljastavat sen. Pettymys voi purkautua myös jatkuvana moittimisena, Rokhzad sanoo.
Vanhempi itse voi tunnistaa pettymyksensä esimerkiksi siitä, että vertailee lapsiaan ja perhettään muihin.
Vanhempien pettymys voi seurata mukana pitkälle aikuisuuteen esimerkiksi voimakkaana tarpeena tulla hyväksytyksi. Se voi näkyä myös vaikeutena sietää epäonnistumisia, liiallisena joustavuutena tai hankaluutena huomioida omat tunteensa ja tarpeensa ja pitää kiinni rajoistaan.
”Olen hyväksynyt, että poikieni polku voi ja saa olla erilainen kuin minun polkuni.”
Rokhzadin mukaan vanhemman on hyvä pohtia, mistä pettymys johtuu. Onko vanhempi tiedostamattaan asettanut lapselleen ihanneroolin, jota tämä ei pysty tai halua täyttää?
Tunteista kannattaa keskustella muiden vanhempien kanssa. Vertaistuki voi auttaa olemaan lempeä myös itselleen.
Joskus pettymys ja siihen liittyvä ahdistus ja syyllisyys vaativat keskustelua ammattilaisen kanssa.
Myös Janna kävi tapaamassa psykiatria.
– Kolmen vartin keskustelun jälkeen olin kuin uudestisyntynyt. Sain uskoa, että pojat löytävät oman tiensä. Olen hyväksynyt, että heidän polkunsa voi ja saa olla erilainen kuin minun polkuni. Minun tehtäväni on luottaa heihin, olla kiinnostunut heistä ja kunnioittaa heidän valintojaan.
Pojat ovat opettaneet, että akateeminen sivistys ja lukeneisuus eivät ole kaikki kaikessa. Myös käsillä tekeminen on arvokasta.
– Nyt olen ihan aidosti ylpeä siitä, että esikoinen on ahkera työmies ja hoitaa hommansa aina hyvin. Häntä tarvitaan. Kuopus on palannut koulun penkille. Luotan siihen, että hänkin löytää paikkansa.
Näin pääset eroon pettymyksestä
- Tunnista ja tunnusta pettymys. Pysähdy tunteen äärelle.
- Mieti, mikä pettymyksen herätti. Onko kyse omista odotuksista, ympäristön paineista, ylisukupolvisesta perinteestä vai onko lapsi tehnyt jotain oikeasti moitittavaa?
- Pohdi, onko pettymys perusteltua. Ovatko odotukset ja toiveet vanhempaa vai lapsen elämää varten?
- Katso lasta sellaisena kuin hän on, älä sellaisena kuin toivoisit hänen olevan.
- Suhtaudu lempeydellä myös itseesi. Vanhempikin saa olla keskeneräinen.
- Keskustele muiden vanhempien kanssa. Jos tunteet ovat liian vaikeita, hae tukea ammattilaisilta. Muun muassa Väestöliitosta saa keskusteluapua ilmaiseksi.
