Tunnetaitoja voi oppia saduista
Ida Westerholm ja Peter Nyholm kokoontuvat viikoittain satuhetkeen.
Sjökullan päiväkodissa Kirkkonummella eskarilaiset asettuvat tottuneesti piiriin varhaiskasvatuksen opettaja Henrietta ”Ninni” Munckin ympärille. On Saga-hetken aika.
Yleisö kuuntelee keskittyneenä, kun Munck lukee tarinaa Alfons Åbergin eli Mikko Mallikkaan nukkumaanmenosta tai pikemminkin sen välttelystä. Pirteä poika pyytää isää lukemaan pitkän sadun, minkä jälkeen pitääkin nousta pesemään hampaat, minkä jälkeen tulee jano ja sitten pissahätä…
– Mitä Alfons halusi, kun hän huusi jatkuvasti isälle? Munck kysyy.
– Hän huusi, koska halusi leikkiä! joku vastaa.
– Mikä auttaa, jos ei halua nukkua?
– Voi katsoa televisiota! Voi laittaa kädet koukkuun rinnan päälle näin! Voi ajatella tv:n katselua! lapset ehdottavat.
Satuhetken lomassa lapset vahvistavat tunnetaitojaan Saga-menetelmän avulla. Sen toteutus on sangen yksinkertaista. Lasten kanssa luetaan satu, jonka jälkeen keskustellaan yhdessä tarinan henkilöhahmojen tunteista ja ajatuksista. Menetelmää varten tehdyissä dialogikorteissa on valmiiksi mietittyjä avoimia kysymyksiä.
Monet menetelmän kirjoista ovat vanhoja tuttuja: Viirun ja Pesosen seikkailuja tai vaikkapa lohdutusta kaipaavaa Nyytiä.
– Saga perustuu mentalisaatioteoriaan eli käsitykseen siitä, että opimme jo varhaislapsuudessa ymmärtämään toisten tunteita ja ajatuksia toiminnan ja vuorovaikutuksen kautta. Tunnesanojen ymmärtäminen on osa vuorovaikutusta. Yhdessä pohditaan, mitä eri tunteet tarkoittavat, selittää menetelmään perehtynyt tutkijatohtori Silja Martikainen Helsingin yliopistosta.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.
Varhaiskasvatuksen opettaja Henrietta Munckin mukaan Saga-hetkissä lasten omat ajatukset ohjaavat keskustelua usein enemmän kuin valmiit kysymykset.
Lily Ahl ja Alexander Sjöwall keskustelevat saduista.
Tunnetaidot kantavat koko elämän
Tunnetaidot ovat olleet viime vuosina näkyvästi esillä. Ne mainitaan niin varhaiskasvatuksen kuin perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa. Kouluissa saatetaan pitää tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppitunteja, päiväkodeissa tunnetuokioita.
Martikaisen mukaan tunnetaidot ovat nousseet ilmiöksi, koska ymmärrys niiden merkityksestä on lisääntynyt.
– Tunne- ja vuorovaikutustaidot kehittyvät etenkin lapsuudessa ja niillä on kauaskantoiset vaikutukset hyvinvointiimme koko elinkaaremme ajan. Hyvät tunnetaidot vaikuttavat akateemisiinkin taitoihin.
Martikaisen mukaan samanlaisia taitoja on harjoiteltu päiväkodeissa ja kouluissa aina. Uutta on se, että nyt varhaiskasvattajille ja opettajille on tarjolla konkreettisia malleja ja työkaluja, joiden avulla voi vahvistaa lasten tunnetaitoja.
Kotimaisuus kannattaa
Maailmalla erilaisia malleja on kehitetty tukuittain ja Suomessakin useita.
– Ongelmana on se, että kotimaisten mallien vaikuttavuudesta on tehty toistaiseksi melko vähän tutkimusta. Kotimaisuus voisi kuitenkin olla etu, sillä menetelmät on kehitetty nimenomaan suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisiin opetussuunnitelmiin sopiviksi, Martikainen pohtii.
Hän on itse ollut mukana Helsingin yliopiston tutkimuksessa, jossa seurattiin Saga-menetelmän ja toisen kotimaisen mallin, televisiostakin tutun Pikkuli-linnun ympärille luodun mallin vaikutuksia. Kymmenviikkoisessa seurannassa oli mukana 15 päiväkotia ja 150 lasta.
Tulokset olivat kannustavia. Sekä Sagalla että Pikkulilla näytti olevan positiivisia vaikutuksia. Lasten auttamishalu kasvoi ja masennustyyppiset oireet vähenivät verrokkiryhmään verrattuna. Sagalla myönteisiä vaikutuksia oli enemmän kuin Pikkulilla.
Päiväkodin paras juttu
Sjökullan eskarilaisten ryhmä on kokoontunut viikoittain Saga-hetkessä piiriin istumaan ja keskustelemaan jo parin vuoden ajan. Sjökulla on yksi niistä päiväkodeista, joka oli mukana Helsingin yliopiston tutkimuksessa.
– Lapset ovat nyt paljon avoimempia ja juttelevat vapautuneemmin ajatuksistaan kuin aloittaessamme. Itsekin huomaan olevani nyt rennompi. Aluksi ehkä hieman jännitti, Henrietta Munck kertoo.
Hänen mukaansa kirjojen tarinat ja käydyt keskustelut tulevat usein mukaan myös vapaaseen leikkiin. Näin käy etenkin silloin, jos kirjassa on käsitelty hankalia tunteita.
Esimerkiksi Viirulle suuttuva Pesonen jäi vaivaamaan, ja lapset käsittelivät kirjan tarinaa leikeissään. He vuorottelivat Viirun ja Pesosen rooleissa.
Lapset yllättävät usein hienoilla ajatuksillaan.
Munckin mukaan Saga-menetelmä on helppo omaksua ja ottaa mukaan päiväkodin arkeen.
– Aluksi mietin, ovatko jotkin valmiista kysymyksistä liian vaikeita lapsille. Sittemmin olen huomannut, etteivät ole. Kaikkea voi kysyä. Usein lapset yllättävät hienoilla ajatuksillaan.
Entä mitä sanovat lapset itse?
– Saga on ihan parasta päiväkodissa. Odotan sitä, Ida Westerholm, 6, sanoo.
– Se on kivaa, kun kuulee sadun ja sitten voi jutella, Lily Ahl, 6, perustelee.
Mutta mahtuu joukkoon soraääniäkin. William Joutsenlahden, 6, mukaan satujen kuuntelu on tylsää.
Atikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Tarina Alfons Åbergista eli Mikko Mallikkaasta kiinnostaa.
Saga
- Menetelmän on kehittänyt professori Mirjam Kalland.
- Sen verkkosivuille on listattu kirjoja, joihin on tarjolla ilmaiseksi valmiita dialogikortteja.
- Se on tarkoitettu kaikille varhaiskasvatuksen ammattilaisille.
- Sitä voi opiskella Helsingin yliopistossa ruotsiksi valinnaisena kurssina, ja Avoimen yliopiston kautta se on tarjolla muillekin kuin yliopiston opiskelijoille.
- Menetelmää voi soveltaa hyvin myös kotioloissa.
Pikkuli
- Monimenetelmäisen kokonaisuuden on kehittänyt Metsämarja Aittokoski. Siihen kuuluu mm. kirjoja, tunnekortteja, musiikkia sekä erilaisia harjoituksia ja askarteluja.
- Kokonaisuus rakentuu Pikku Kakkosestakin tutun animaatiohahmon, Pikkuli-linnun ympärille.
- Osa sen materiaalista on ilmaista, osa maksullista.
Kommentit (0)