Rasismin perinteet Suomessa
Suomessa elää vahvana käsitys, ettei meillä ole mitään tekemistä eurooppalaisen kolonialismin kanssa – ja jos onkin, niin kuulumme venäläisen kolonialismin uhreina sorrettujen leiriin.
Sikäli oikein ajateltu, että siirtomaaisäntiä meistä ei koskaan tullut. Ja sikäli väärin, että olemme kaikesta huolimatta perineet siirtomaaherrojen kolonialistisen puhetavan rotuhierarkioista ja eurooppalaisesta sivistyksen ylivertaisuudesta.
Viattomuutemme ei kestä kulttuurista tarkastelua. Asia selviää menneiden vuosikymmenten lasten- ja nuortenkirjoja selailemalla – tai vaikkapa 1960-luvun alussa puhki soitettua Hottentottilaulua kuuntelemalla.
Ajat, arvot ja ilmaisutavat ovat toki noista ajoista muuttuneet, mutta asenteilla on historiansa, eikä rasismista ole päästy eroon. Raita Merivirta pyrkii väitöksellään (utupub.fi, pdf) avaamaan keskustelua tietoisen ja tiedostamattoman rasismin perinteestä Suomessa.
Hän tutki kulttuurisen kolonialismin ja rodullistamisen ilmenemistä suomalaisille lapsille ja nuorille suunnatuissa lehdissä ja romaaneissa 1900-luvun alusta 1960-luvun alkuun.
Olemme perineet siirtomaaherrojen asenteet.
Väitöksessä tarkastellaan mm. Anni Swanin (1875–1958) Australiaan sijoittuvaa kertomusta, Lappi-aiheisia nuortenromaaneja ja Lasten lähetyslehden (kansalliskirjasto.fi) kuvauksia nykyisen Namibian alueelta.
Anni Swanin vuonna 1926 Sirkka-lehdessä julkaistu jatkokertomus Uutisasukkaana Austraaliassa (kansalliskirjasto.fi) kuvaa suomalaisen siirtolaisperheen vaiheita pienellä maatilalla Queenslandissa. Tarinan ytimessä ovat metsässä asuvien aboriginaalijoukkioiden viattomalle ja työteliäälle suomalaisperheelle aiheuttamat vaikeudet.
Suomalaiset kuvataan valkoisina, sivistyneinä ja viattomina. Heidän kimppuunsa hyökkäävät ”villit” maalataan heidän vastakohdikseen: hyökkääjät ovat mustia, taikauskoisia, laiskoja ja kaiken lisäksi kannibaaleja.
Vastakohtaisuus huipentuu aboriginaalien hyökätessä perheen kimppuun. Vaara uhkaa, kunnes hyökkääjät törmäävät kuunvalossa perheen tyttäreen, vitivalkoiseen pikku-Lauraan. Tytön valkoisuus ja viattomuus saavat aboriginaalit perääntymään. Perhe pelastuu.
Anni Swanin kertomuksessa negatiivisuus saattaa kuitenkin olla tarkoituksellista. Merivirta nimittäin yhdistää kertomuksen 1920-luvun pyrkimyksiin kumota suomalaiset mongoleiksi luokittelevat rotuteoriat. Rajut kontrastit ja aboriginaalien negatiiviset kuvaukset saattoivat palvella tätä tarkoitusta.
Väitös Kolonialismia ilman siirtomaita? Kulttuurinen kolonialismi ja ”rotu” suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ja lapsille suunnatuissa lehdissä, 1900–1960 tarkastettiin Turun yliopistossa syyskuussa.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)