Nuoret kertovat, mitä turvallisuus heille merkitsee: ”Aikuisten tehtävä on pitää hommat hallussa”

Jotain hyvää on tulossa

Ihan pienestä asti balettitanssijaksi halunnut Penelope Hokkanen, 16, muutti peruskoulun jälkeen yksin Tukholmaan. Hän opiskelee Ruotsin kuninkaallisessa balettikoulussa.

”Muutin Tukholmaan 15-vuotiaana. Asun Skärholmenilla asuntolassa huonekaverini ja parinkymmenen muun balettiopiskelijan kanssa. Asuntolasta saan päivän ruuat, ja paikalla on melkein aina joku aikuinen.

Olen ollut itsenäinen nuoresta asti ja matkustanut balettiopinnoissa eri puolilla maailmaa. Olin jo etukäteen varma, että pärjään. Alku ilman perhettäni ei tuntunut niin pahalta kuin olisi voinut kuvitella. Kun muutossa auttanut äiti palasi takaisin Suomeen, hetken pohdin, että jäänkö ihan tosissani tänne yksin, kun muut jatkavat elämäänsä kotona. Löysin apua ajatuksesta, että jotain hyvää on tulossa.

Asuntolani sijaitsee levottomalla alueella. Tämä aiheutti varsinkin aluksi turvattomuuden tunnetta. Lähimetroasemalla on tapahtunut puukotus ja parin bussipysäkin päässä ammuskelu. Joskus rappukäytävässä majailee huumeidenkäyttäjiä, mutta osaan kiertää heidät kaukaa, ja asuntolan aikuiset soittavat tarvittaessa poliisit paikalle häätääkseen heidät.

Koulu, tanssisalit, asuntolan tilat ja varsinkin oma huone ovat turvapaikkojani. Käyn Suomessa perheeni luona vain pitkillä lomilla, mutta soitan äidilleni ja muulle perheelle videopuhelun joka päivä. Koti-ikävän yllättäessä keksin tekemistä, joka vie ajatukseni muualle. Olen aika kiireinen treenaamisen sekä opiskeluni kanssa ja hot joogaan vapaa-ajallani, joten ajatukset ovat luontevasti muualla.

Minua on pidetty arvokkaana. Se on tehnyt olostani turvallisen.

Täällä olen huomannut, että turvallisuus koostuu pienistä ja tavallisista asioista: ihmisistä, tutuiksi tulleista paikoista ja rutiineista. Asuntolan henkilökunta, joka kyselee kuulumisia ja ruokatoiveita, saa olon kotoisaksi. Tavoitteet, joita kohti pyrin ja syyt, joiden takia työskentelen, luovat turvaa ja päämäärän. Kun ympärillä on ihmisiä, joita yhdistää sama tavoite, koko porukka on läheinen.

Koen, että maailmassa turvattomuutta luovat tällä hetkellä isot, oman elämän ulkopuoliset asiat. Olen matkoillani havainnut, että moni jakaa läheistensä ajatusmaailman ajattelematta asiaa ollenkaan itse tai perustelematta kantojaan. Minusta on huolestuttavaa, että ihmiset eivät kyseenalaista ja ota asioista selvää.

Olen kiitollinen, että minulla on mahdollisuus tehdä sitä mitä haluan. Minulla on vanhemmat, jotka ovat aidosti kannustaneet ja kuunnelleet sekä opettajia, jotka ovat auttaneet minua kohti omaa, ei muiden tavoitetta. Minua on pidetty arvokkaana. Se on tehnyt olostani turvallisen. Toivoisin, että kaikki saisivat kokea saman. Samalla tiedostan, että mikään ei ole ilmaista. Jos haluaa asioita, niiden eteen tulee tehdä työtä ja uhrauksia.”

Kerttu Arnkilille, 15, turvallisuus on tärkeä, laaja ja kaikkia koskeva arvo. Hän pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaan omalta osaltaan niin, että kaikenlaisten nuorten elämä olisi mahdollisimman turvattua.

Vaikuttaminen lisää luottamusta

Helsingin nuorisoneuvoston jäsen Kerttu Arnkil, 15, pyrkii vaikuttamaan nuorten hyvinvointiin. Hänelle on tärkeää, että nuoria kuullaan päätöksenteossa, he tulevat nähdyiksi ja saavat tarvittaessa tukea, esimerkiksi mielenterveyspalveluita.

”Turvallisuus on mielestäni sitä, että saa olla sellainen kuin on ja tulee kuulluksi ja arvostetuksi. Ei tarvitse olla peloissaan eikä huolissaan, voi elää turvallisessa ympäristössä ja on turvallinen koti. Sellainen, jonne kaveritkin ovat tervetulleita ja jonne voi aina mennä, vaikka jotain ikävääkin olisi tapahtunut.

Vanhempien lisäksi nuorten ympärillä on tärkeää olla muita turvallisia aikuisia. Esimerkiksi se luo turvallisuutta, että aikuiset koulussa pitävät homman hallussa, tietävät mitä tekevät ja ottavat vastuun. Nuorten pitää saada oppia, opetella ja opiskella rauhassa. On aikuisten tehtävä luoda heille sellainen ympäristö ja säännöt, että se on mahdollista.

Itse voin luoda ympärilleni turvallisen ilmapiirin käyttäytymällä niin, että minulle on helppo puhua. Haluan olla avoin ja aidosti läsnä läheisille ihmisille, kunnioittaa ja kuunnella heitä ja tukea silloin, kun joku tarvitsee tukea. Jos näen jonkun joutuvan uhkaavaan tilanteeseen, voin mennä apuun.

Se, että ainakin yritän vaikuttaa ja tehdä parhaani asioiden eteen, jotka koen tärkeiksi, luo osaltaan tunnetta turvallisuudesta. Kun esimerkiksi pidin puheen kaupunginvaltuustossa sateenkaarinuorten turvallisuudesta, tunne siitä, että tein jotain konkreettista ja merkityksellistä, sai olon luottavaiseksi.

Maailmanlaajuisesti turvattomuutta luo esimerkiksi ilmastonmuutos ja huoli siitä, mitä tapahtuu, jos jatkamme elämää niin kuin nyt.

Turvattomuus on sitä, että joutuu pelkäämään, olemaan huolissaan tai tarvitsee esimerkiksi kantaa vastuuta asioista, jotka kuuluisivat aikuisille. Nuoria pitäisi aidosti kuunnella ylipäätään kaikessa päätöksenteossa, mutta varsinkin heihin itseensä kohdistuvien päätösten kohdalla. Jos meitä kuullaan, meillä on sellainen olo, että meillä on merkitystä ja olemme arvokkaita.

Maailmanlaajuisesti turvattomuutta luo esimerkiksi ilmastonmuutos ja huoli siitä, mitä tapahtuu, jos jatkamme elämää niin kuin nyt. Tästäkin asiasta päätöksentekijöiden pitää ottaa vastuu. Sopimuksista ei pidä sanoutua irti. Pitää pysyä sovitussa ja toimia yhdessä tavoitteiden eteen. Minusta on tärkeää voida luottaa, että se mitä on sovittu, tehdään ja että päättäjät kantavat vastuunsa.

Jos saisin yhden mahdottoman toiveen toteutumaan, toivoisin, että jokainen maailman ihminen oppisi kunnioittamaan toisia juuri sellaisina kuin he ovat. Aika moni meneillään oleva kriisi ratkaistaisiin pelkästään sillä – tai ainakin tilanne paranisi ihan joka puolella maailmaa valtavasti. Ei se lopulta oikein muuta vaadi.”

Linus Lampén on kutsuntaikäinen, mutta ajatus armeijaan menemisestä ei aiheuta hänessä turvattomuuden tunnetta. ”Koen, että varusmiespalvelus on velvollisuuteni ja tapa antaa yhteiskunnalle takaisin. Luotan siihen, että Suomessa puolustus on hoidettu hyvin ja meillä on vahvat liittolaiset.”

Järkevät päätökset voittavat pelon

Vapaalaskua ja alamäkipyöräilyä aktiivisesti harrastava Linus Lampén, 17, muutti yläasteen jälkeen Helsingistä Kittilään opiskelemaan. Linus käy lukiota ja suorittaa hiihdonohjaajan tutkintoa.

”Mun piti lähteä yksin Lappiin, mutta viime hetkillä äitikin päätti muuttaa. Aluksi se jopa vähän harmitti, koska tämän piti olla mun juttu, mutta pian huomasin, että on todella kivaa, kun joku läheinen on aidosti lähellä. Voin koska tahansa mennä valmiiseen pöytään ja jutella äidin kanssa. Se lisää turvallisuuden tunnetta arjessa.

Ihan alku kuudentuhannen asukkaan kunnassa oli kulttuurishokki, mutta tosi nopeasti totuin siihen, ettei palvelut ole aina saatavilla, kaupat auki tai kylillä ihmisiä. Nyt Kittilä tuntuu kodilta. Täällä elämä on toisenlaista ja se sopii mulle.

Helsingissä ihmiset tuovat sekä turvaa että turvattomuutta. Ympärilläsi on aina joku, joka voi tarvittaessa auttaa, mutta kun ihmisiä on paljon, kohtaa myös uhkaavia tyyppejä. Helsingissä on todella paljon helpompaa joutua huonoon seuraan tekemään jotain tyhmää kuin Kittilässä. Täällä on rauhallista, kaikki tuntevat toisensa ja kynnys hölmöilyyn on ihan toinen. Helsingissä jouduin joskus väkivaltaisiin tilanteisiin, täällä en.

Ihmisten ennakkoluulot ulkopuolisia, erilaisia ja ulkomaalaisia ihmisiä kohtaan yllättivät, kun olin tottunut suvaitsevaiseen kaupunkikulttuuriin. Täällä ollaan omien puolella ja ystäväpiirissäni kunnioitetaan kaikkien ajatuksia, mutta yleinen asenne erilaisuutta kohtaan on aika tuomitseva. Se lisää kaikkien turvattomuutta. Jos saisin jotain tuoda Helsingistä tänne, toisin suvaitsevaisuuden ja kyvyn nähdä, että asiat voi hoitaa myös toisin kuin ne on aina tehty.

Pelkoa en välttele, siitä on tässä hommassa hyötyä.

Jos pitäisi valita, tunnenko oloni nykyisin turvallisemmaksi Helsingissä vai Kittilässä, valitsisin Kittilän. Vaikka täällä ei esimerkiksi ole yhtä helppoa päästä terveys- tai mielenterveyspalveluiden pariin kuin Helsingissä, täällä on lähtökohtaisesti kaikki, mitä tarvitsen tunteakseni oloni turvalliseksi. Minulla on mahdollisuus elää juuri sellaista elämää kuin haluan ja saan tehdä sitä, mikä minulle on tärkeää, eli opiskella ja laskea ja opiskella laskemista.

Vietän paljon aikaa monen mielestä vaarallisten lajien parissa, mutta en pelkää turvallisuuteni puolesta edes jossain Pohjois-Norjan vuoristoissa. Levi Snow Sport Academyn Freeride -linjalla opetetaan laskutaitojen lisäksi laajasti ja konkreettisesti turvallisuustaitoja. Olo on oikeasti turvallinen, kun tietää, että laskee ihmisten kanssa, jotka osaavat tehdä järkeviä päätöksiä.

Olen oppinut tekemään perusteltuja päätöksiä myös itse. Pelkoa en kuitenkaan välttele, siitä on tässä hommassa hyötyä. Jos olosuhteet ovat huonot, on viisasta vähän pelätä ja tajuta odottaa parempaa hetkeä, etsiä järkevämpi reitti tai tarvittaessa vaikka hälyttää apua.”

Tetiana, 15, on asunut Yhdysvalloissa, Ukrainassa ja Suomessa. Hänestä turvallisuus on Suomessa valtavan hieno asia.

Ihmiset tekevät kodin ja turvan

11-vuotiaana Suomeen muuttanut ukrainalainen Tetiana,15, on asunut ennen Suomea Ukrainassa ja Yhdysvalloissa.

”Olen etuoikeutettu ja kiitollinen, kun olen saanut olla koko sodan ajan Suomessa turvassa perheeni kanssa. Siksi olisi vähän tunteetonta kertoa, miten pahalta sodan alkaminen tuntui. Enhän mä ollut paikan päällä Ukrainassa vaan Suomessa.

Muistan sen kyllä. Yhtenä kouluaamuna, kun heräsin, puhelin oli täynnä viestejä. Niitä oli tullut sekä suomalaisilta että ukrainalaisilta kavereilta. Olin tosi hämmentynyt.

Mulle luo turvallisuuta se, että yritän ajatella enemmän omaa elämääni kuin vaikka sotaa. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista koko ajan, ja silti just meillä on esimerkiksi yhteishaku, joka sekin on omalla tavallaan pelottavaa. Haluan keskittyä asioihin, joita rakastan: taiteeseen, formulaan, elokuviin ja kirjoihin.

Ihmiset ympärilläni tuovat minulle turvallisen olon. Mulla on vanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita jutuistani ja kiinnostuksenkohteistani ja voin puhua heille ihan mistä vaan. Rakastan sitä, että meillä on niin hyvä ilmapiiri. Koti on perhe ja muut tärkeät ihmiset – ei mikään paikka.

Koska olen asunut puolet elämästäni ulkomailla, mulle on tärkeää se, mitä teen ja kenen kanssa, ei niinkään se, missä olen. Tietenkin Ukraina on aina jollain tavalla koti, mutta jos sotaa ei olisi ja menisin käymään Ukrainassa, olisin vähän turisti.

Kun tulin Suomeen, muistan ihmetelleeni, miten pyörät oli jätetty kotien ja koulujen eteen, eikä kukaan ollut varastanut niitä, ja miten pienetkin lapset kulkivat yksin. Turvallisuus on

Suomessa valtava asia. Koulut ovat turvallisia. Koulukiusaaminen ja väkivalta eivät ole ongelmia kuten monessa muussa paikassa.

Meillä on opettajia, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita meistä ja arvostavat meitä. Julkinen liikenne on turvallista ja on ihanaa, että suomalaiset eivät puhu toisilleen busseissa! Tiedän, että sitä ihmetellään, mutta mun mielestä se on kaunis asia. Vaikka olen tosi sosiaalinen, nautin, kun saan olla bussissa ihan rauhassa.

Toivon, että maailmaan saataisiin lisää naisia presidenteiksi ja ihan oikea sukupuolten, uskontojen ja kaikkien ihmisten välinen tasa-arvo.

Ystäväni ovat kotoisin kaikkialta ja asuvat monessa paikassa. Siksi mulla on laaja kuva maailmasta ja ihmisistä. Puhun hyvin englantia, ukrainaa, suomea ja ranskaa, lisäksi vähän italiaa ja ruotsia. Kun pystyn kommunikoimaan, olo on turvallinen missä tahansa.

Rakastan muuttamista ja ajattelen, että lähden lukion jälkeen ulkomaille opiskelemaan. En halua asua pitkää aikaa samassa paikassa vaan nähdä paljon. Ympäristön muuttuminen ei aiheuta minulle turvattomuutta.

Tulevaisuuteni tuntuu turvatulta. Koska puhun suomea, voin opiskella täällä ja ystäväni tukevat ja huolehtivat minusta.

Itseäni enemmän huolehdin veljestäni ja vanhemmistani. On mahdollista, että koko muun perheen pitää palata Ukrainaan ja vain minä jään tänne. Paras vaihtoehto olisi, että vanhempani voisivat jäädä Suomeen, mä ja mun veli voitaisiin lähteä yliopistoon ulkomaille ja käydä lomilla vanhempien luona.

Sen lisäksi toivoisin tietenkin, että sota loppuisi – ja ennen kaikkea, että maailmaan saataisiin lisää naisia presidenteiksi ja ihan oikea sukupuolten, uskontojen ja kaikkien ihmisten välinen tasa-arvo.”

Tetianan nimi on muutettu perheen tilanteen vuoksi.