Anna nuorelle tilaa itsenäistyä – Asiantuntijan vinkit teini-ikäisen tukemiseen

Omaksi itsekseen kasvaminen, oman identiteetin löytäminen, on yksi nuoren tärkeimmistä kehitystehtävistä. Siihen nuori tarvitsee aikuisten apua.

Sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Tatjana Pajamäki työskentelee MLL:n Auttavien palvelujen päällikkönä ja tietää hyvin, että aihe puhuttaa nuoria toistuvasti Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissa.

Nuori saattaa tuntea, että millään ei ole merkitystä. Tai että tulevaisuus on samea ja sisällä tuntuu tyhjältä.

– Tällaiset ajatukset voivat kertoa mielenterveyden huolista, mutta myös siitä, että nuoren identiteetti on muokkautumassa. Ja sen kuuluukin olla.

Identiteettityötä tehdään aktiivisimmin alle 25-vuotiaana, mutta se jatkuu läpi elämän.

Jos tämä työ estyy, voi jäsentymätön tai ristiriitainen identiteetti vaikuttaa elämän kulkuun aikuisuudessakin. Epäselvä identiteetti linkittyy heikoksi koettuun hyvinvointiin, alhaisempaan itsetuntoon ja motivaatio-ongelmiin. Se myös altistaa masennus- ja ahdistuneisuusoireille ja uupumukselle.

Nuorelle kokeilut ovat tärkeä keino selvittää kuka hän on ja mitä hän haluaa.

Aikuiset vaikuttavat ensimmäisistä vuosista lähtien siihen, millaisia käsityksiä lapsi muodostaa itsestään.

Läheisten hellä ja johdonmukainen hoiva on tärkeää. Kun lapsen tarpeisiin vastaa, se vahvistaa hänen käsitystään siitä, että hän on hyvä ja tärkeä omana itsenään.

Lapsi alkaa jo ensimmäisinä vuosinaan myös tehdä eroa vanhempiinsa. Tätä aikuiset kutsuvat uhma- tai tahtoiäksi.

Teini-iässä alkaa identiteettityön toinen vaihe. Silloin nuori jäsentelee käsitystä omasta itsestään perin pohjin.

– Ulospäin tämä voi näkyä erilaisina kokeiluina esimerkiksi harrastuksissa sekä ystävyys- ja seurustelusuhteissa. Aikuisen voi olla vaikea pysyä näissä mukana. Nuorelle ne ovat tärkeä keino selvittää kuka hän on, mitä haluaa ja mihin tässä maailmassa kuuluu.

Varsinkin teini-iässä muiden ihmisten vaikutus identiteetin muotoutumiseen korostuu. Positiivinen huomio ja palaute auttavat muodostamaan positiivista kuvaa itsestä. Vastaavasti välinpitämättömyys ja negatiivinen palaute voivat johtaa siihen, ettei käsitys omasta itsestä selkiinny tai se piirtyy negatiiviseksi.

– Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättämisen kokemukset vaikuttavat nuoren identiteettiin voimakkaasti. Samanikäiset nuoret ovat teini-ikäiselle peili, jonka kautta hän luo kuvaa tulevaisuudesta. Jos kavereita ei ole tai heistä välittyvä kuva itsestä on kielteinen, alkaa oma maailma hiljalleen murentua ja samentua.

Elämässä on kuitenkin mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin. Myöhemminkin myönteiset ja turvalliset ihmissuhteet voivat vahvistaa positiivista minäkuvaa.

Lähiaikuisiltaan nuori tarvitsee suojaa sekä riittävästi tilaa.

Jos aikuisen vaatimukset ja rajat ovat liian tiukat, ei nuorella ole tilaa tutkia, mikä hänelle itselleen on tärkeää. Tämä voi johtaa ulkopuolisuuden tunteeseen, jota voidaan kutsua jäsentymättömäksi identiteetiksi.

Toisaalta nuori voi myös kyseenalaistamatta toteuttaa vanhempien tahtoa. Tätä kutsutaan lainatuksi identiteetiksi.

– Esimerkiksi uskontoon, seksuaaliseen identiteettiin tai sukupuolen kokemukseen liittyvät tiukat olettamukset tai arvot voivat estää identiteetin jäsentämistä. Aikuisen vaatimukset voivat tuntua nuoresta saavuttamattomilta.

Samaan aikaan nuori kuitenkin tarvitsee aikuisen läsnäoloa. Vanhemman tai muun lähiaikuisen on hyvä olla nuoren tukikohta.

– Nuorelle on tärkeää, että joku on kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään. Jos nuoren toiminta herättää huolta tai aiheuttaa ristiriitoja, nuorelta pitää vaatia perusteluja. Tällöin nuori pääsee kirkastamaan ajatuksiaan itselleenkin.

Ennen kaikkea lähiaikuisten tulee muistaa, että itsenäistyvä nuori ei ole vielä valmis. Hän tarvitsee aikuisen suojaa. Erityisen tärkeää se on tilanteissa, joissa nuoren toiminta aiheuttaa varaa hänelle itselleen tai muille.

Vanhemmuuden ydintä on ymmärtää, että lapsesta täytyy päästää henkisesti irti.

Myös teini-ikäisen vanhempi joutuu, tai pääsee, määrittelemään itseään uudelleen. Aina tämä ei ole helppoa. Nuoren toiminta voi aiheuttaa huolta ja kiukkuakin. Samalla tämän tarvitsema etäisyys voi tuntua surulliselta. Ajoittain rakas ihminen saattaa tuntua täysin vieraalta.

Vanhemmuuden ydintä kuitenkin on ymmärtää, että lapsesta täytyy päästää henkisesti irti, Pajamäki sanoo.

– Vaihtuvien kokeilujen äärellä se voi olla helpottava tieto, että kun lapsen päästää etsimään omaa tietään, hän voi myös myöhemmin palata lähemmäs.

Tätäkin tärkeämpää on se, että oma lapsi löytää maailmasta oman paikkansa, jossa voi hyvin, toimii muita kunnioittaen ja kokee olevansa arvokas.

Viisi vinkkiä identiteetin vahvistamiseen

1. Toimi niin, että lapselle tai nuorelle välittyy tunne, että hän on hyvä ja arvokas. Yritä tehdä näin silloinkin, kun olet hänen kanssaan eri mieltä. Jos menetät hermosi, muista, että voit aina palata tilanteeseen ja pyytää anteeksi.
2. Nuoren täytyy voida tehdä virheitä ja huonoja valintoja. Niistä selviytyminen on tärkeä taito myöhemminkin elämässä. Auta ja tue hankalassa paikassa.
3. Anna tilaa itseilmaisulle. Oma huone, musiikkimaku, vaatetyyli, kampaukset ja meikit ovat nuoren valintoja. Niiden kautta hän tutkii, kuka on ja millaisiin asioihin samaistuu. Voit olla näistä kiinnostunut, mutta et voi puuttua esimerkiksi arvostelemalla tai kieltämällä.
4. Pyydä perusteluja. Kieltäminen on helppo ratkaisu tilanteisiin, joissa nuori tavoittelee jotain, mikä on vastoin aikuisen ajattelua tai arvoja. Perustelujen pyytäminen on huomattavasti parempi keino. Kysy, miksi nuori ajattelee tai toimii näin.
5. Tarjoa tietoa. Jos nuori kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön tai muuhun vähemmistöidentiteettiin, auta häntä sopivan tiedon lähteille ja mahdollista vertaistuki. Samanlaisia kokemuksia kohdanneiden nuorten tuki on tärkeää.