Miksi lapsi valehtelee?

Jos 3-vuotias kertoo näkevänsä tontun, hän ei valehtele, vaan satuilee. 3–4-vuotiaalle lapselle oma mielikuvitusmaailma keijuineen ja mielikuvitusystävineen on hyvin todellinen.

– Mielikuvitusystävät kuuluvat kehitykseen, ja mielikuvitusta kannattaa arvostaa. Tietoinen valehtelu vaatii riittäviä kielellisiä ja ajattelun taitoja. Vasta noin 5-vuotias alkaa ymmärtää toden ja sadun eron sekä valehtelun. Hän ymmärtää olevansa erillinen toisista ja voivansa tietää asioita, joita muut eivät tiedä, kertoo johtava psykoterapeutti Aino Juusola Heltti oy:stä.

Hän on työskennellyt paljon lasten ja nuorten kanssa ja kirjoittanut Jutellaanko? Miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita -kirjan (Kirjapaja 2021).

Kaikki ihmiset valehtelevat joskus saavuttaakseen jotakin.

– Valehtelun oppiminen on hyväkin merkki lapsen kehityksessä. Kaikkeen loruiluun ei tarvitse puuttua, jos se ei satuta lasta tai ketään muutakaan, mutta totta kai kannattaa aina kannustaa rehellisyyteen.

Selvitä syy valehteluun

Se, miksi lapsi valehtelee, tulisi selvittää ennen lapsen tuomitsemista.

Yleisin syy lapsen valehtelulle on pelko rangaistuksesta – joko itselle tai toiselle. Juusola tuntee useita lapsia, jotka suojelevat sisaruksiaan tai vanhempiaan peitetarinoin.

Toinen tärkeä syy palturin puhumiselle on rakkauden tai hyväksynnän menettämisen pelko.

– On myös tavallista, että oman hyödyn vuoksi ja häpeää välttääkseen lapsi sanoo: en minä piirtänyt seinään vaan pikkusisko. Jos valehtelu on jatkuvaa, eikä lapsi pysy totuudessa lainkaan ja syyllistää muita, kannattaa selvittää, mistä se johtuu.

Miksi-kysymys voi olla lapselle vaikea. Pieni ei vielä osaa kuvata syy-seuraussuhteita eikä tunnistaa tunteitaan. Kouluikäinen puolestaan ajautuu helposti puolustuskannalle syitä kyseltäessä. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta ymmärtämään toimintaansa.

– Voi lempeästi koettaa arvailla, mitä lapsi toivoi saavuttavansa tai pelottiko häntä, mitä tapahtuisi, jos puhuisi totta.

Jos lapsi valehtelee usein, jokin voi painaa hänen mieltään. Hän voi vaikkapa kokea vaatimukset koulumenestyksestä liian korkeina.

– Taustalla voi olla pelko pettymyksen tuottamisesta: ettei olisikaan enää vanhempien rakkauden arvoinen.

Suojaksi satumaailma

Mytomania eli patologinen valehtelu on yksi lievimmistä psykopatiapiirteistä (duodecimlehti.fi), ja se voidaan tunnistaa varhain. Aino Juusolan mukaan jatkuva satuilu liittyy kuitenkin useimmiten kasvuympäristön haasteisiin. Miellyttäminen ja valehteleminen ovat esimerkiksi kaltoinkohtelevassa ympäristössä kasvavan lapsen selviytymiskeinoja.

– Lapsi ei voi kertoa muille, millaisissa oloissa elää tai hän voi rakentaa satumaailmaa suojatakseen itseään todellisuudelta. Silloin aikuisen tehtävä on luoda niin turvalliset olot, että lapsi voi vähitellen alkaa puhua totta.

Valhe on valkoinen, kun se ei satuta ketään. Joulupukki tai hammaskeiju ovat aikuisten satuilua lapsille. Niiden tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä.

Valkoisen valheen ja moraalisesti arveluttavan valehtelun välillä on kuitenkin ero, joka lapsen pitää oppia. Eron selittäminen ei ole välttämättä helppoa ihan pienimmille, mutta jo 6-vuotiaan omatunto kertoo, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Valehtelemisesta varoittavat monet sadutkin. Pinokkion nenä kasvaa joka kerran hänen narratessaan. Juksaamisen vahingollisuudesta kertoo oivallisesti myös Pekka ja susi -satu. Paimenena toimiva poika valehtelee toistuvasti suden uhkaavan lampaita. Kun näin oikeasti tapahtuu, kukaan ei enää usko, ja Pekalle käy huonosti.

– Sadut ovat hyviä, ja lisäksi kannattaa jutella ikätasoisesti, mitä valehteleminen voi vaikuttaa vaikkapa ihmissuhteisiin. Valehtelemisesta seuraa epäluottamusta ja sen jatkuessa on vaikeaa tietää, milloin lapsi puhuu totta.

Juusola ei lähtisi varsinaisesti rankaisemaan valehtelusta, mutta tietoisesta valehtelemisesta voisi tulla joitakin seuraamuksia lapsen iän mukaisesti. Tunnustusta tärkeämpää on kuitenkin saada lapsi ymmärtämään, että mahdollinen moite tulee valehtelemisesta, ei totuuden kertomisesta.

Salailu kuuluu itsenäistymiseen

Teini ymmärtää jo hyvin rehellisyyden merkityksen. Hänellä voi kuitenkin olla tarve salata asioita vanhemmiltaan jopa naurettavuuksiin asti, kuten lempibändi tai mielikirja. Pitää olla omia juttuja. Siinä sivussa tulee valehdeltua vanhemmille vaikkapa tarkka kulloinenkin olinpaikka. Aino Juusola ei suhtautuisi siihenkään liian ankarasti, ellei nuori ole vaarassa.

Nuori voi tehdä pesäeroa vanhempiin valehtelemalla.

– Nuoruuden kehitystehtäviin kuuluu vanhemmista irrottautuminen ja oman identiteetin rakentaminen. Pesäeroa tehdään vaikka sitten salailun kautta. Yhteisesti sovituista säännöistä on tietenkin hyvä pitää kiinni.

Aiemmin kasvatuksessa on korostunut luterilainen, ankara suhtautuminen valehteluun. Juusolan mielestä tärkeämpää on selvittää syyt valehtelun taustalla kuin saada nuori kertomaan totuus tai pyytämään anteeksi valehtelua.

Joidenkin tutkimusten mukaan lapsi nimittäin oppii vain valehtelemaan taitavammin, jos häntä rangaistaan ankarasti. Siksi harmittomiin sepittelyihin ei tarvitse Juusolan mielestä aina puuttua.

– Joskus voi yrittää sitten jutella siitä, miksi nuori kokee tarpeelliseksi peitellä totuutta. Nuorella voi olla vääriäkin uskomuksia, ettei ketään kiinnosta tai kukaan ei välitä. Hän saattaa myös pelätä vanhemman reaktiota. Jos valehteleminen on jatkuvaa, kannattaa miettiä, kokeeko nuori itsensä hyväksytyksi. Voiko nuori luottaa siihen, ettei häntä häpäistä, jos hän puhuu totta.

Kiitä avautumisesta

Tyypillisesti teini valehtelee alkoholi- tai tupakkakokeiluistaan.

– Näistä toivoisi keskusteltavan jo ennen kuin nuori kokeilee päihteitä, ihan kuten seksuaalikasvatuksestakin. Jos salailu on nuorta itseään tai muita vahingoittavaa, puuttuisin siihen.

Aina kun nuori avautuu, siitä kannattaa kiittää. Se vahvistaa avoimuutta ja laskee kynnystä puhua omista asioista.

Aino Juusola korostaa, ettei valehtelu ole merkki epäluottamuksesta vanhempaa kohtaan, joten siitä on turha loukkaantua.

– Helposti tulee ajateltua: kuinka saatoitkin valehdella mulle! Sen sijaan voisi ajatella nuoren näkökulmasta, mikä tarkoitus valehtelulla oli.

Pidä lupauksesi

Aikuinenkin voi syyllistyä valehteluun ja salailuun suojellakseen lasta. Sillä voi olla vakavia seurauksia.

– Jos valehtelee pitkään asiasta, josta on vain vaikea puhua – kuten vakavasta sairaudesta – se voi rikkoa suhdetta ja luottamusta tulevaisuuteen.

Ympäristön suhtautuminen valehteluun vaikuttaa asenteisiin. Jos kotona, lähiympäristössä tai koko kulttuurissa on tapana luikerrella tukalista tilanteista viljelemällä valkoisia valheita, tyhjiä lupauksia tai suorastaan valehtelemalla, lapsi alkaa pitää sitä hyväksyttävänä. Siksi aikuisella on iso vastuu vaatia lapselta rehellisyyttä ja näyttää itse hyvää esimerkkiä.

Joskus voi käydä kuitenkin niin, että tulee luvattua lapselle asioita, joita ei voikaan pitää. Aino Juusolan mielestä silloin on tärkeää pahoitella ja selittää lapselle, miksei voinutkaan pitää lupaustaan. Lapsen pettymys pitää vain ottaa vastaan ja hyväksyä.

Hyvä lukija,

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi