Löydä perheesi supervoimat! Lasten on helpompi mieltää supervoimia kuin vahvuuksia

Merja Kalm on huomannut, että siinä missä hänen oppilailleen on nykyään luontevaa puhua omista ja kavereiden vahvuuksista, monille aikuisille luonteenvahvuuksista puhuminen on vielä vierasta. Koulussa positiivisesta pedagogiikasta ja vahvuuskasvattamisesta on tullut arkipäivää, mutta kodeissa muutos ei välttämättä vielä näy.

– Kun vanhemmat tulevat lapsensa kanssa arviointikeskusteluun, he saattavat mennä hiljaisiksi, jos kysyn: mitkä olisivat teidän lapsenne vahvuuksia.

Kalm muistaa yhden tilanteen. Kun hän esitti vahvuuskysymyksen perheelle, lapsella oli heti vastaus valmiina: ”Minä olen joustava enkä hermoile turhista. Olen myös huomaavainen”.

Vanhemmat katsoivat ällistyneinä, kunnes äiti sai sanotuksi: ”No niin oletkin! Mutta en ole vain ikinä osannut sanoa sitä niin hienosti, kuin sinä osasit”.

– Kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat ajattelisi, että oma lapsi on supertyyppi, mutta meiltä puuttuu keskustelukulttuuri, jossa kertoisimme tarkemmin lapselle, miten hänet näemme.

Mitkä ovat lapsen supervoimat?

On tieteen ansiota, että vahvuusajattelu ja positiivinen pedagogiikka ovat ottaneet niin vahvan jalansijan koulujen opetuksessa. Tutkimustulokset kertovat, että vahvuuksiin keskittyminen – niiden näkeminen muissa ja itsessä sekä palautteen saaminen ja antaminen niistä – auttaa lasta. Hänelle kasvaa kivijalka, joka tukee häntä huonoina hetkinä ja haasteiden kanssa. Lapsen on myös helpompi toimia ryhmässä.

– Ennen kouluissa puhuttiin paljon lahjakkuudesta. Nykyään tiedetään, että pelkkä lahja ei riitä, vaan tarvitaan myös erilaisia vahvuuksia: sinnikkyyttä, ahkeruutta, pitkäjänteisyyttä ja rohkeutta kohdata uusia asioita. Näitä harjoitellaan koulussa.

Merja Kalmin koulussa Turussa käytössä ovat esimerkiksi vahvuuskortit. Niiden avulla mietitään yhdessä: ”Mitkä ovat supervoimani tällä hetkellä? Mitä supervoimia haluaisin vahvistaa?” Kalm on huomannut, että lasten on helpompi mieltää supervoimia kuin vahvuuksia.

Kun opettaja kiittää oppilaitaan, hän tekee sen pitkällä kaavalla. Jos joltain esimerkiksi putoaa ruokalassa tarjotin ja toinen lapsi nousee nopeasti paikaltaan auttamaan, ope voi sanoa auttajalle: ”Voi että, kun olit avulias ja huomaavainen ja teit tilanteesta kaverille paljon miellyttävämmän! Sä olet sankari!” Kalmin mukaan sankari kasvaa tässä vaiheessa aina monta senttiä. Ryhti oikenee.

– En sano vain: ”Kiitos! Teitpä kivasti”. Kun sanon, että osoitit näitä ja näitä vahvuuksia, palaute konkretisoituu lapselle paremmin.

Supervoimien käsikirja

Viime keväänä Lasten Keskus julkaisi Merja Kalmin kirjan Hyvä tyyppi – Supervoimien käsikirja, jonka idea on tarjota koteihin työkaluja vahvuuksien sanoittamiseen ja näkemiseen. Siinä esitellään liki 40 hyvettä satujen kautta. Mukana on myös tehtäviä, joita lapset ja aikuiset voivat tehdä yhdessä.

– Sanomme usein lapselle, että ”olet ihana” tai ”olet niin mukava” tai ”sä oot niin paras”, mutta tässä kohtaa meidän kannattaisi pysähtyä ja miettiä, mitä haluamme lausahduksellamme todellisuudessa kertoa lapselle?

Haluammeko sanoa, että ihastelemme hänessä sitä, että hän on niin huomaavainen ja avulias, haluammeko kehua hänen rohkeuttaan vai sitä, että hänellä on hyvä mielikuvitus vai sitä, että hän osaa iloita toisten onnesta?

– Ympäripyöreä palaute jää ilmaan, eikä peilaakaan lapselle, mitä näemme hänessä.

Palautteen muodolla on merkitystä myös sen kannalta, miten sen voi ottaa vastaan. Kalm sanoo, että hänelle itselleen esimerkiksi tulee vaivaantunut olo, jos hänelle sanotaan ”Olet niin hyvä kokki”. Mutta jos hän kuulee ”Onpa maukas kastike! Mitä laitoit tähän?”, hänen sydämensä alkaa läpättää onnesta.

– On tärkeää, että palautteen saaja pystyy allekirjoittamaan palautteen. Vasta silloin palaute vahvistaa häntä.

Samasta syystä Kalm vieroksuu kehu-sanaa. Se kuulostaa hänestä höttöiseltä, glitteriseltä. Kehuminen toimii vain, jos se on totuudellista. Auttaa myös, jos kehu on rajattu johonkin tilanteeseen.

– Jos lapselle sanoo, että sä oot aina niin ihanan iloinen, lapsi huolestuu. ”Enhän mä aina ole iloinen, olen myös usein huonolla tuulella.” Mutta jos hänelle sanoo: ”Mä olen susta niin ylpeä, kun otat muut niin iloisesti mukaan leikkiin”, lapsen on helppo yhtyä palautteeseen.

Lisää makoilua ja joutenoloa

Merja Kalm on huomannut oman perheensä kanssa, että suurin este sille, miksi positiivista palautetta tulee annettua niin vähän kotona, on kiire. Siksi parasta, mitä vanhempi voi tehdä, on yrittää järjestää yhteistä pötköttelyaikaa koko perheellä.

– Makoilua pitää vähän harjoitella. Se ei ole helppoa, kun olemme niin kovia puuhaamaan nykypäivänä, mutta rauhallisuus kannattaa. Läheisyys ja yhdessäolo luovat tilanteita, jolloin on enemmän aikaa keskustella ja huomata asioita.

Kalmin perheessä, jossa on teinejä, möllöttelyhetki voi olla jopa sellainen, jossa jokainen on omalla päätelaitteellaan sohvalla ja selaa somea. Kun vastaan tulee kiva video tai kuva, se näytetään muille ja siitä jutellaan.

Toinen hetki, joka takaa Kalmin perheessä puheyhteyden lasten kanssa, on matkanteko. Välillä matkassa voi olla lasten kavereita, jotka tulevat myös imaistuksi mukaan keskusteluun.

– Kun istutaan porukalla junassa, bussissa tai autossa, tulee juteltua ihan eri tavalla. Matkalla olossa on jotain erityistä.

5 harjoitusta: Vahvuuspuhe käyttöön!

1.Valitse oma superviittasi!

Jos haluaa auttaa lasta löytämään omat vahvuutensa, on ensimmäinen askel nähdä itsensä turvallisena ja rakastavana aikuisena.

Pysähdy hetkeksi ja mieti, millainen äiti tai isä olet. Mitkä ovat omat vahvuutesi kasvattajana? Onko vahvuutesi esimerkiksi hellyys tai luotettavuus? Vai olisivatko ne oikeudenmukaisuus, anteeksiantavuus ja myötätuntoisuus? Tai jos lapsesi on haastavassa iässä, onko supervoimasi luovuus, koska sinulla on tapana selvitä tilanteista kekseliäisyytesi ansiosta?

Valitse sellainen vahvuus, joka on luontainen sinulle. Olet vain oma itsesi.

Kun olet valinnut supervoimasi, ala vaalia sitä. Pyri toimimaan tilanteissa systemaattisesti vahvuuksiesi mukaan. Pian huomaat, että supervoimasi vahvistuu sinussa.

2. Kerro se epäsuorasti

Palautteen antaminen lapselle on joskus helpompaa epäsuorasti. Avuksi voi ottaa esimerkiksi kirjat tai elokuvat. Voit sanoa esimerkiksi: ”Olet ihan kuin tuo päähenkilö, kun se puolusti ystäväänsä”. Tai: ”Säkin aina teet noin. Olen ylpeä, kun …”.

Joskus vahvuuksista puhumisessa lasten kanssa voi päästä liikkeelle, kun kysyy lapselta, mistä asioista hän tykkää itsessään. Jos lapsi vastaa esimerkiksi, että ”innostun helposti uusista asioista” tai että ”olen hyvä joukkuepelaaja”, häntä kannattaa kiittää siitä ja kannustaa toimimaan jatkossakin samoin.

3. Hyvä kiertoon!

Aloittakaa kotona haaste: Tällä viikolla yritämme ilahduttaa ja auttaa toinen toisiamme. Kuka keksii eniten tapoja yllättää muut positiivisesti? Minkä askareen sinä voisit tehdä ja auttaa jotakuta perheenjäsenistä?

Lapset ovat yllättävän hyviä auttamaan kotona, kun heille annetaan siihen tilaisuus.
Pienikin osaa jo auttaa tyhjentämään pyykkitelinettä tai viedä tavaroita paikoilleen. Koululainen osaa tyhjentää tiskikoneen tai viedä roskat oma-aloitteisesti.

Usein arjessa tulee sanoitettua niitä asioita, jotka ovat huonosti tai jotka eivät toimi, mutta kannattaisi tietoisesti yrittää huomata hyvä kotona,”Ihanaa, joku on tyhjentänyt pesukoneen!” Se, minkä näkee ja minkä sanoittaa, vahvistuu.

4. Ota hetki kauneudelle

Menkää koko perhe tai pienemmällä porukalla johonkin kauniiseen paikkaan luonnossa ja pohtikaa, mistä pidätte maisemassa. Mikä teitä viehättää?

Kun antaa aikaa kauneudelle, alkaa myös nähdä hyvän ja arvokkaan. Maailman näkeminen positiivisilla silmälaseilla on taito, jota voi harjoitella.

Harjoituksen voi tehdä myös kotona kuuntelemalla musiikkia, katselemalla kuvakirjoja tai luontodokumenttia ja keskustelemalla yhdessä kokemuksesta.

5. Mikä mitali tänään tuli?

Kun olet laittamassa lapsia nukkumaan, tehkää vielä kierros ja miettikää: ”Missä onnistuin tänään? Minkä supermitalin olen ansainnut tänään?”

Onnistuminen voi olla esimerkiksi se, että uskalsi tehdä jotain sellaista, jota ennen ei ole tehnyt, tai jaksoi keskittyä uuteen asiaan.

Lapsia kannattaa opettaa tunnistamaan tilanteita, joissa he ovat joutuneet ponnistelemaan tai näkemään vaivaa. On tärkeää, että he huomaavat, että tsemppaaminen kannattaa. Se auttaa heitä opinnoissa ja elämässä.