Lapset kertovat, mikä on heidän mielestään paras harrastus

Johan, kahdeksan kuukautta, painaa ­sormensa lääkehiilestä ­sekoitettuun geeliin. Hän on kolmatta kertaa vauvojen värikylvyssä ja levittää innokkaasti mustaa nestettä pitkin paperia. Välillä kuminen sivellin käy suussa, mutta se ei hidasta taiteilijan luomistyötä. Lopuksi avuksi otetaan varpaat, ja teos viimeistellään gojimarjajauheella.

Johanin äiti Jutta ­Tähtinen kiittelee Tampereen ­kaupungin tarjoamaa matalan kynnyksen kulttuuritarjontaa pienten lasten ­perheille. Värikylpy tuo vaihtelua niin vauvan kuin vanhemmankin päivään.

Äitiä odottaa pian paluu töihin, mutta Johan jatkaa ­kotiarkea isänsä kanssa. Silloin vuorossa on isän ja lapsen yhteinen sirkus­harrastus.

Elvira, 6, käy kuvataidekoulussa

Elvira tykkää piirtää, askarrella ja kirjoittaa päiväkirjaa. 

”Olen käynyt kuviksessa Helsingin kuvataidekoulussa kerran viikossa 5-vuotiaasta asti. Pidän harrastuksesta, koska me tehdään siinä askareita ja asioita, esimerkiksi savitöitä, rakennuksia ja piirustuksia. Ne ovat vähän kuin tehtäviä. Parasta on savityöt, koska siinä tehdään erilaisia muotoja ja tikuilla kuvioita.

Olen tehnyt myös alustalle rakennuksia ja tunnelin, josta menee palloja. Olen maalannut niitä palloja. Osa on liimattu kiinni ja pallo näkee niitä mennessään. Se on oikeastaan peli, jossa pallokuula kiertää.

Olen saanut ainakin viisi kaveria kuvisharrastuksesta. Välillä otan pehmon mukaan kuvikseen.

Muita harrastuksiani ovat leikkiminen ja päiväkirjan tekeminen. Piirrän ja kirjoitan päiväkirjaan. Lempivärini on liila.”

Onni, 10, soittaa rumpuja CIsubändissä

Onni hakkasi kattilankansia jo 4-vuotiaana. Nyt hän soittaa rumpuja bändikerhossa.

”Aloitin rumpujen soiton kaksi vuotta sitten Kuulomuskarissa. Valitsin rummut, koska soittaminen näytti niin helpolta. Hienointa rumpujen soittamisessa on se, että siinä saa käyttää käsiä. Vaikeinta on pysyä rytmissä.

Olen ollut pienestä asti musikaalinen, ja minulla on hyvä rytmitaju. Hakkasin kattiloita ja kansia jo nelivuotiaana. Harrastan myös parkouria, jossa täytyy olla hyvä motoriikka, ja hyvästä rytmitajustakin on etua.

CIsuBändissä soittaa mun lisäksi kaksi lasta koskettimia ja perkussioita. Harjoittelemme Vimmartissa kerran viikossa. Yleensä kuuntelemme jonkun bändin tekemää musiikkia, josta opettaja Jami Kianto sovittaa oman versionsa meidän soitettavaksi. Tänään harjoittelimme Surf Cursen kappaletta Freaks. Aiomme soittaa sen ­kevätkonsertissa.

CIsuBändin lisäksi soitan joskus koulun musiikkitunnilla erilaisia rumpuja, kuten bongoja ja congaa. Olen pyytänyt äitiä ostamaan kotiin sähkörummut.
Se ­olisi kätevää, koska äitikin voisi soittaa niitä, sillä hän on hyvin musikaalinen. Hän minua kannustikin soittoharrastukseen.

Soittamisessa on parasta se, että soitetaan yhdessä. Se vaatii keskittymistä ja siitä tulee hyvä olo. Siinä täytyy osata soittaa vieraiden kanssa yhteen, minkä vuoksi täytyy oppia myös kuuntelemaan muita.”

CIsuBändi on sisäkorvaistutelasten valtakunnallisen yhdistyksen LapCI ry:n järjestämää toimintaa.

Pihla, 13, harrastaa K-poppia

K-popissa jokaisella sanalla on oma liike. Vaikeat koreografiat ovat Pihlasta innostavia.

”K-pop on eteläkorealainen musiikki­tyyli, jossa tanssi on tärkeää. ­Harrastukseni alkoi kolmannella luokalla, kun löysin K-pop -bändi Blackpinkin Spotifysta. Innostuin K-popista, koska artistit tanssivat tosi monimutkaisia koreografioita samalla kun he laulavat.

Opettelin kertosäkeiden tansseja dance practice -videoiden avulla. Kappaleissa on myös englanninkielisiä sanoja. On kiva, kun tiedän, mistä lauletaan.
Kuuntelen K-poppia päivittäin, mutta tanssin suunnilleen joka toinen päivä. Tanssin itsekseni, joskus pikkusiskon kanssa ja viikonloppuisin kaveriporukalla. Harrastukseen kuuluvat myös K-pop-keräilykortit ja tv-sarjat.

K-pop-tanssi on rytmillistä ja vaikeaa, koska se on niin nopeaa. Jokaisella kappaleen sanalla on oma liike, eli tanssiessa täytyy koko ajan tehdä jotain. Jalkakoreografiat ovat aika haastavia. Myös body rollseja eli matomaisia liikkeitä on ­paljon. Tanssiessa ollaan lattiatasolla ja korkeammalla.

Olisi hienoa olla joskus K-pop -artisti. Se on yksi syy, miksi minulla on motivaatio tanssia. ­Etelä-Korean ja Japanin ­kulttuurit kiinnostavat minua muutenkin. ­K-popin lisäksi harrastan sirkusta, soitan poikkihuilua, olen orkesterissa ja sävellän itse kappaleita.”

Saana, 18, harrastaa tanhua Ottosissa

Tanhu on tuonut Saanalle elinikäisiä ystäviä.

”Aloitin tanhun 4-vuotiaana ja toivon, että saan jatkaa tanssimista mahdollisimman ­pitkään. Tanhussa parasta on tanssin ilo ja porukka, jossa saa olla juuri sellainen kuin on. Totta kai tavoitteet ja onnistumiset ­innostavat myös.

Iso osa tanssiryhmäläisistä on ollut mukana pienestä asti. Treenaamme pari kertaa viikossa, ja monen kanssa olen yhdessä myös vapaa-ajalla.

Tanhun kautta olen saanut kavereiden lisäksi paljon uusia kokemuksia. Uskon, että harrastus on pysynyt senkin takia elämässä pitkään, että asun Kaustisella, jossa kulttuuri, tanhu ja pelimannit ovat tärkeitä. Ja jokakesäiset kansanmusiikkifestarit, tietysti.

13-vuotiaana aloitin apuohjaajana pienempien ryhmässä, ja nyt ohjaan omaa ryhmää Ainon kanssa. Toivon, että lapset saavat tanhusta elämyksiä ja pitkäaikaisen harrastuksen kuten minäkin.

Parhaita muistoja on kultasarjaan pääsy Oulun katselmuksessa. Meidät valittiin päivän timanttiesitykseksi. Viime syksynä toimme sen saman ohjelman omalle pienten ryhmällemme, mikä oli ihanaa.

Viime kesänä pääsimme oman ryhmämme kanssa ensimmäistä kertaa ulkomaille. Esiinnyimme festivaaleilla Puolassa.

Tällä hetkellä minulla ei ole sen suurempia tavoitteita kuin viedä ohjaamaani ryhmää eteenpäin ja jatkaa tanssimista. Tanhu on mahtava harrastus siksikin, että se sopii kaikenikäisille ihmisille, jotka tykkäävät musiikista, liikkumisesta ja ryhmässä olemisesta.”