Kuukauden kirjat: Kauniita unia illanvirkuille

Kymmenisen vuotta sitten ruotsalainen Carl-Johan Forssén Ehrlin tuli käynnistäneeksi ison ja käytännönläheisen ilmiön lastenkirjallisuudessa: nukutussadut! Hänen omakustanteensa tuntui tepsivän, ja vanhemmat suosittelivat sitä innokkaasti.

Kani joka tahtoi nukahtaa (Otava 2015, kuv. Irina Maununen, suom. Ulla Lempinen) osoittautui maailmanmenestykseksi ja on käännetty yli 40 kielelle. Se sai tietysti jatko-osia.

Kirjaa mainostettiin suomalaisessa laitoksessa maailman myydyimpänä iltasatuna, ”joka tainnuttaa kaikki iltakukkujat!”. Tekijä kehottaa ääneen lukijaa haukottelemaan, mikä käy vaivattomasti, sillä teksti on sen verran tylsää. Oudosti muotoillut lauseetkin kuuluvat kuulemma asiaan, sillä ”niillä on oma psykologinen tarkoituksensa”.

Tepsiikö tainnutussatu?

Olkoon satu tyyliltään vaikka kuinka nahistunut, on se toissijaista vanhemmille, jotka yrittävät saada lapsensa nukahtamaan.

Kirjailijasta nukutussadut auttavat myös ”voimaan henkisesti paremmin niin lapsena kuin aikuisena”. Aika suureellinen väite! Yleensä ajatellaan, että syvällinen taidesatu saa suuret ajatukset ja alitajuiset tunteet vellomaan lapsen mielessä, mutta nyt pitää totutella siihen, että tainnutussaduilla on paikkansa lastenkirjallisuudessa.

Marja Kangaskortet on laatinut oman versionsa pienten lasten nukutussadusta. Unitalon tarinoita (Otava 2022, kuv. Jonna Markkula) kelaa ensin kirjailijan omia kokemuksia. Kun hän yritti saada oman iltavirkkunsa nukahtamaan, hän tuli yhdistäneeksi rauhoittavan sadun kertomisen ja unihieronnan. Unitalon tarinoita voikin nimittää rauhoittumisteksteiksi, joiden avulla lapsi hellittää päivän tapahtumista ja huolista – ja nukahtaa.

Ruotsalaisen psykologi Helena Kubicek Boyen Unisatuja-kirjan (WSOY 2020, kuv. Laura di Francesco, suom. Kati Valli) voimana on ilmiön perinpohjainen taustoittaminen sekä konkreettisten neuvojen antaminen tilanteisiin, joissa lapsi kyselee unista ja painajaisista.

Rauhoittavia hetkiä

Nora Lehtisen ja Jenni Skyttä-Forssellin runotarinoiden kokoelma Kuukeinu (Karisto 2024, kuv. Reetta Niemensivu) rentouttaa ja johdattelee mielikuvitusmatkojen jälkeen unten maille. Tarinankerronnan kokemuksellisuutta vahvistaa, että ääneenlukijaa pyydetään piirtämään sadun elementtejä lapsen iholle. Piirrosohjeet on sijoitettu satujen viereen.

Piirretään iholle!

Tainnutussatuihin verrattuina runotarinat toimivat myös ihan oikeana lastenkirjallisuutena. Ne rauhoittavat mielikuvituksen keinoin. Niinpä karhujen talo kylpee kuunvalossa ja huoneessa on hiljaista ja hämyisää.

Teoksessa välähtää nykyisen lastenkirjallisuuden korostuneen lämminhenkinen puhuttelutapa. Runojen kohde on ”tyyni ja suloinen” ja ”koko niitty kimaltelee, koska sinä olet siellä”. Näin avointa ja suurta hellyyden osoittelua ei vielä muutama vuosi takaperin juuri näkynyt.

Iltapuuhien monet versiot

Ei ihan helppo homma käydä nukkumaan, jos vanhemmat ovat sietämättömän meluisia ja aktiivisia. Muriel Zürcherin ja Stéphane Nicolet’n kuvakirja Nuku hyvin, Kullanmuru (Hertta 2023, suom. Nana Sironen) kääntää iltapuuhat hauskasti päälaelleen.

Miten kullanmuru voisi nukahtaa, kun vanhemmat meuhkaavat loputtomiin ja keksivät kaikenlaista lapsen unen varmistamiseksi? Pikkutytön on lopulta puututtava asiaan tiukasti. Kuvitusta myöten huumorintajuinen kuvakirja ilahduttaa jo siksi, että se edustaa meillä jo niin harvinaiseksi käynyttä ranskalaista lastenkirjallisuutta.

Kerry Lyn Sparrowin ja Guillaume Perreault’n Uinukaa, uuhet! (Kvaliti 2024, suom. Marvi Jalo) marssittaa näyttämölle perinteiset unilampaat. Arttu tykkää iltapuuhista muttei nukkumisesta. Äiti kehottaa laskemaan lampaita, mutta lammas numero 68 keksii jos minkälaista touhua, ettei sen tarvitsisi hypätä sängyn yli.

Kaija Pannulan ja kuvittaja Silja-Maria Wihersaaren kuvakirjassa Nukkumaan, Vappu! (WSOY 2024) uupuneet eläimet yrittävät saada tytön nukkumaan iltasadun jälkeen, mutta tämäpä käynnistää railakkaan näytöksen. ”Jos nukuttaa, niin nukuttaa. Jos ei, niin hengaillaan muuten vaan”. Kun tyttö vihdoin painuu unten maille, valpastuvat vanhemmuutta hoitavat eläinhahmot omaan vapaa-aikaansa.

Iltasadut ovat lastenkirjallisuuden tunteenomaista ydintä, joten iltarituaaleista kertovat kuvakirjat herättävät aikuisissa intohimoja. Janica Pörhönen mietti Maaseudun Tulevaisuudessa (5.4.2024), ymmärtävätkö pikkulapset Pannulan kertomuksen anarkiaa. Hänen mielestään ”Vappu on irvikuva vapaan kasvatuksen saaneesta lapsesta”.

Kansainvälisiä runotarinoita

Espanjassa asuvan entisen newyorkilaisen Lawrence Schimelin runomuotoon sepittämä ja latvialaisen Elina Braslinan kuvittama tarinakirja Nyt nukutaan, ei leikitä / Yhtenä aamuna aikaisin (Reuna 2024, suom. Toini Lehto) on hyvin kansainvälinen.

Runomuotoiset tarinat voi lukea sekä suomeksi että englanniksi, ja kirja on julkaistu yli 40 kielellä. Kirjaan painetun tiedon mukaan ”Unkarissa ja Venäjällä paikalliset versiot joutuivat viranomaisten vastatoimien kohteeksi, sillä kirjan toisella lapsella on kaksi isää, toisella kaksi äitiä”.

K-18-leima Venäjällä!

Ensimmäisessä tarinassa pikkutytön koira tahtoo illalla leikkiä, eivätkä iltatoimet suju odotetusti. Toisessa tarinassa poika herää ennen muuta perhettä ja ryhtyy puuhaamaan aamiaista kissan kanssa.

Pienimuotoinen kirja keskittyy huumoriin, lämpöön ja muiden näkökulman ymmärtämiseen.

Nauraakin saa

Lastenkirjallisuudessa yökukkuminen on myös ilmiö, jolle voi nauraa yhdessä kuvakirjaikäisen lapsen kanssa.

Siihen uskoo ainakin englantilainen David Walliams. Mummusauruksessa (Mäkelä 2024, kuv. Adam Stower, suom. Raija Rintamäki) pikkuinen Pyry pysyy ovelasti hereillä, vaikka isoäiti kokeilee kaikkia mahdollisia nukuttamisoperaatioita. Poika hiipii alakertaan, jossa dinosaurukset joraavat, kun mummu toimii dj:nä. Näyn lamaannuttama Pyry painelee nöyrästi nukkumaan ”aivan älyttömän aikaisin”.

Perinteinen iltasatu on Suomessakin muuttumassa entistä humoristisemmaksi. Tosin varsinkin Paula Norosen ja Minna Koskelan satukirjat sopivat ehkä parhaiten päivän virkeimpiin hetkiin kuin unen kynnykselle…

Älyttömän hulluja satuja (Tammi 2024, kuv. Aiju Salminen) rakentuu lähinnä repliikkien varaan. Kirjassa tavataan mm. festarikissat, Kakkakikkare yökylässä sekä pahismummo, joka on sitkeästi sitä mieltä, että lapset ovat liian kovaäänisiä: ”Typerät nulikat! Kyllä ennen oli lapset parempia”. Ja tietysti leikitkin olivat ennen fiksumpia. Lopussa lasten ja mummelin välille laskeutuu sopu.

Tuula Kallioniemi tavoittaa Jäniksenpapanapolussa (Otava 2024, kuv. Henna Ryynänen) hauskasti lapsen puhe- ja ajattelutavan. Hän myös jalostaa omiin hassuihin tarkoituksiinsa klassisia satuja. Satuhahmon suulla opitaan sekin, että lukeminen saattaa joskus olla ihan jees.

Iltasatuja nollasarvisen seurassa

Tuomas Marjamäki sai ensimmäisestä lastenkirjastaan Arvid Lydecken -palkinnon, ja nyt hän jatkaa tarinointia maatilan eläimistä teoksessa Nollis – Kallis nokkonen ja muita kertomuksia (WSOY 2024, kuv. Antti Nikunen). Hauskat tarinat sopivat vaikka iltasaduiksi – elleivät sitten piristä liikaa. Niissä on paljon inhimillistä lämpöä ja kielellistä nokkeluutta.

Tarinoiden nimihenkilö on Nollis, nollasarvinen. Maatilalla tavataan monta muutakin persoonallisuutta, mm. raidaton seepra ja Käpy-lehmä.

Hyvä lukija,

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi