Annabella uupui äitiyteen Yhdysvalloissa ja opetteli suomalaisen tavan olla vanhempi
Annabella Daily muutti parikymppisenä Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja päätyi unelmatöihinsä muun muassa Condé Nastin ja Hearstin arvostettuihin lehtitaloihin sekä komentaattoriksi CNBC:lle ja Fox Newsiin. Sitten hän perusti perheen ja romahti paineiden alla.
– Olin saavuttanut amerikkalaisen unelmani, uran, perheen ja lapset, mutta en saanut elämää toimimaan. Paineet olivat tosi kovat ja terveyteni kärsi suorittamisesta. Kun nuorin poikani oli pieni, olin ihan loppu kuten melkein kaikki amerikkalaiset äidit. Samalla seurasin somessa, miten suomalaiset tuttuni nauttivat pikkulapsiajasta.
Annabella ehdotti miehelleen, että he selvittäisivät, miten maailman onnellisimmaksi valittu kansa elää lastensa kanssa.
– Koska olin ollut yli kaksikymmentä vuotta Yhdysvalloissa, en ollut nähnyt miten ikäiseni ihmiset kasvattavat lapsia. Muutama vuosi sitten muutimme syksyksi Suomeen ja sen jälkeen olemme viettäneet siellä vuosittain pitkiä pätkiä.
”Suomessa on säilynyt usko lapsen kykenevyyteen. Yhdysvalloissa se on kadonnut”, sanoo journalisti ja vaikuttaja Annabella Daily.
Suomessa Annabella oivalsi, että suomalaisen kasvatuksen ydin on antaa lasten tehdä itse. Heihin luotetaan ja heidät kasvatetaan itsenäisiksi. Annabella opetteli suomalaista vanhemmuutta kyselemällä vinkkejä somessa, päiväkodissa ja koulussa.
– Haastattelin lasten kavereilta sekä uusia ystäviäni. Annoin pojilleni pikkuhiljaa lisää vastuuta ja hämmästyin miten helposti he oppivat, miten upeasti toimivat ja kuinka paljon se helpotti vanhemmuutta sekä muutti minua ja lapsiani. Miten paljon lapsen itsetuntoon vaikuttaakaan se, kun huomaa pystyvänsä vaikka mihin!
Nyt perhe asuu Westportissa Conneticutissa. Pojat ovat 11-, 10- ja 4-vuotiaita.
– Yhdysvalloissa lapsia suojellaan kaikelta. Huolehditaan niin lujaa, että viedään mahdollisuus kyetä itse. Lapset kuljetetaan kaikkialle, heitä pidetään paljon sisällä ja järjestetään aktivitteetteja. Vanhemmat puhuvat lastensa puolesta, esittelevät heidät uusille ihmisille ja tilaavat ruuat ravintolassa. Vasta, kun lähdetään opiskelemaan, annetaan vastuuta. Silloin itsenäistyminen on monelle vaikeaa.
Kaikessa on kuitenkin puolensa. Yhdysvalloissa lapset pysyvät vanhempien lähellä pidempään. Annabellan näkökulmasta Suomessa teinit ovat niin itsenäisiä, että vanhempien ote voi kadota kokonaan. Yhdysvalloissa asioita myös tehdään enemmän perheen kesken kuin Suomessa, ainakin, jos perheellä on siihen varaa ja mahdollisuuksia.
Suomessa lapset ovat itsenäisiä myös älylaitteiden käytössä.
– Yhdysvalloissa se on hallitumpaa. Suomessa leikkitreffeilläkin voidaan roikkua puhelimilla. Täällä lapsilla ei ole älypuhelimia, mikä on minusta ihanaa. Lasten suojeleminen verkon vaaroilta ei ole ihan helppoa, joten lapseni saavat pelata padilla vain kerran viikossa.
”Asumme neljän minuutin kävelymatkan päässä koululta, mutta naapurustossa on meidän poikiemme lisäksi vain yksi lapsi, jota ei kuljeteta kouluun.”
Amerikkalaiset vanhemmat haalivat lapsille mitattavaa menestystä ja sitä kautta merkityksellisyyttä.
– Yhdysvalloissa urheillaan hyvin nuorena tosissaan. Vanhemmat ja lapset itse vertailevat urheilusaavutuksia ja kouluarvosanoja keskenään. Monelle asetetaan tavoitteet yliopistoon asti ihan pienenä. Vanhemmat tekevät kaikkensa lastensa menestyksen eteen ja jopa alakoululaisille palkataan tutoreita.
Myös vanhemmuutta mitataan lasten menestyksen kautta. Suomessa suhtautuminen on Annabellan kokemuksen mukaan paljon rennompaa.
– Lapset saavat leikkiä ja olla rauhassa lapsia. Onneksi olen ymmärtänyt sen arvon.
Toisaalta menestyksen arvostus yhteiskunnassa antaa kaikille luvan haaveilla isosti.
– Voi häpeilemättä sanoa haluavansa olla maailman paras jossain. Yksi pojistani haluaa olla jalkapallotähti, toinen yhtä hyvä golffari kuin Tiger Woods. On ihanaa, kun voi rohkeasti tavoitella menestystä. Siihen olisi Suomessakin hyvä antaa mahdollisuus. Täällä epäonnistuminen ei ole noloa, koska aina voi yrittää uudelleen.