Kuukauden kirjat: Kesäkirjat lämmittävät mieltä

Riikka Jäntti osaa piirtää syötävän suloisia hiiriä, sen huomaa Pikku hiiri saa vieraan -kuvakirjasta (Tammi)! Hellyttävyys ei hetkeksikään valahda makeiluksi, niinpä Hiirun päivästä nauttivat varmasti kaikenikäiset lukijat. Hiiru touhuaa äidin kanssa, siivoaa ja tekee makaronilaatikkoa, mutta kun hiirikaveri tulee käymään, päivärytmi saa sähäkkyyttä. Lylyn kanssa tehdään majaa, mutta myös nahistellaan.

Kirjassa on kotoista lämpöä, äidin ja lapsen läheisyyttä sekä eloisaa ystävyyttä eli pienessä tilassa suuria asioita. Hyvältä tuntuu sekin, että tarina päättyy iltasadun lukemiseen.

Arkipäivän iloja

Yhden tavallisen kesäpäivän iloista kertoo Danny Parkerin ja Freya Blackwoodin pehmeäsävyinen, vähän utuinen kuvakirja Onnenpäivä (Karisto, suomentanut Sanna Vartiainen).

Klassista & rauhallista

”Aurinko paistaa ja aamupalan voi syödä ulkona”, iloitaan ensimmäisellä aukeamalla, ja samalla lukija johdatellaan hyväntuuliseen päivään kolmen sisaruksen ja heidän kissansa seurassa.

Mitään ihmeellistä ei tapahdu, kunhan vain leikitään ja jutellaan ja illan tullen haaveillaan. Kirjan lapsilta ei vaadita räjähtävää riehakkuutta eikä nokkelaa tilannehuumoria.

Onnenpäivässä uhmataan hienovaraisesti lastenkirjallisuuden muoteja: tekijät luottavat klassisuuteen ja rauhallisuuteen.

Matkakuumetta

Kuinka käsittämättömän paljon valintoja yhteenkin iltaan mahtuu. Siitä kertoo Eppu Nuotion kirjoittama ja Aino Louhen kuvittama Tämä vai tuo -sarjan kuvakirja Matkakuumetta (Bazar).

Fiinu ja äiti pohtivat kuumeisesti, minne matkustaisivat pian koittavalla lomalla. He pyörittävät maapalloa ja tutkivat houkuttelevia vaihtoehtoja: Japani vai Intia? Islanti vai Berliini?

Tässä pienten haaveiden kirjassa eläydytään niin kuumiin lähteisiin kuin vaaleanpunaiseen kirsikankukkasateeseen.

Louhen kuvissa viehättävintä on tunnelmiin antautuminen. Tarinaan mahtuu sekä avaruuden näkymiä että yksityiskohtaisia kurkistuksia vanhan kaapin uumeniin.

Muodin mukaisesti tekijöiden nimet on kirjoitettu pienillä alkukirjaimilla; oikeinkirjoitusta uhmaamalla tuskin tavoitetaan kovin suurta esteettistä lisäarvoa.

Vanhemmat tipotiessään

Annika Eräpuron lastenromaani Hili & Ola ja mahdoton Mauri (Karisto) on kuin pieni opaskurssi niistä ilmiöistä, joita lastenkirjallisuudessa tällä hetkellä suositaan.

Lyhyet luvut kannustavat lukemaan.

Kaksoset lähetetään tädin luo, kun astronauttivanhemmat lähtevät uudelle avaruusmatkalle. Poissaolevien vanhempien lisäksi tutulta tuntuu myös se, että Sirilinda-täti on miehiin menevää sorttia ja vähän höperö. Nykyisessä lastenkirjallisuudessa herkutellaan aikuisten lemmentouhuilla. Tädin tuore miesystävä osoittautuu öriseväksi mörrikäksi, jonka ulkoinen olemus kuvataan pörheäksi ja suttuiseksi. Kaksoset ryhtyvät selvittämään miehen arvoitusta. ”Voi äiti ja isä, tulisitte jo takaisin”, ajattelee Hili tapahtumien kuohussa.

Lapsilukijan kannalta onnellisinta on helppolukuisuus ja kepeä vauhdikkuus: lyhyet luvut kannustavat varmasti lukemaan. Ja lopussa on iloisen juhlan paikka.

Huumoria Virosta

Virolaisen lastenkirjailijan Andrus Kivirähkin humoristinen tyyli tuli tutuksi jo vuonna 2008 suomennetussa Keksijäkylän Lotassa.

Helppolukuinen kokoelma

Koiranne alkaa kohta kukkia (Otava, kuvittanut Joel Melasniemi, suomentanut Heli Laaksonen) sisältää lyhyitä tarinoita, pieniä ja kummallisia hotkaisupaloja satuikäisille.

Kirjailija rakastaa absurdeja yllätyksiä ja mielikuvituksen venyttämistä. Hän kertoo mm. koirankakasta ja voikukasta, jotka menevät naimisiin, kissasta joka ryhtyy joulupukiksi sekä yksinäisestä perunasta.

Tarinat muistuttavat toisinaan satuja, mutta monet villit jutut karkaavat määrittelemättömiksi. Tärkeintä on, että kirja houkuttelee hassuudellaan. Helppolukuisia kertomuskokoelmia tarvitaan kaiken aikaa. Kokoelmassa ilahduttaa tietysti virolaisuuskin: paikallisväriä ei ole nimeksikään, mutta jännittävää on silti tutustua naapurimaan kirjallisuuteen.

Rakkaat lelut

Kissa Killin villi lelupäivä

Tuula Korolainen ja kuvittaja Christel Rönns jatkavat lämminsävyistä sarjaansa kuvakirjalla Kissa Killin villi lelupäivä (Tammi), jossa kerhon lelupäivä aiheuttaa arvaamattomia käänteitä. Killi vie pahaa aavistamatta kerhoon rakkaan pehmopossunsa, mutta kavereillapa on näyttää toinen toistaan ihmeellisempiä värkkejä. Lelujen riuskassa kilpavarustelussa ei pienellä possukaisella ole paljoakaan mahdollisuuksia, ja Killiä harmittaa.

Rennosti kuvitetussa kirjassa muistutetaan, että omat rakkaat lelut ovat kaikista arvokkaimpia. Samalla vähän nauretaan lelubisneksen ylilyönneille.

Henkisiä murtumia

Jukka-Pekka Palviaisen nuortenromaanissa Tarpeeksi reilua (Karisto) ei olla joutilaita. Arttu ja Koponen puuhaavat omaa lyhytelokuvaa ja saavat tähdekseen jumalaisen kauniin Jasminen. Mukana kulkee myös Jossu-niminen tyttö, ja neljä nuorta alkaa suunnitella saarella kuvattavaa leffaansa.

Melodraama ohittaa realismin

Kirjassa on lämpöä ja huumoria mutta myös kuristavia kokemuksia. Vaikka äiti on kasvattanut upean Jasminen kaunottareksi, ei tytön elämä kovin kuplivaa ole. Äiti on mielisairaalassa, äitipuoli tuntu hepsakalta ja vain kaupoista näpistely kohottaa tunnelmaa. Onneksi elokuva ja uudet ystävät helpottavat tilannetta. Mutta niin vain käy, että Jasmine joutuu kaiken lisäksi vielä näkemään aivan liian läheltä Jossun psyykkisen romahtamisen ja sairaalaan joutumisen.

Nuortenkirjallisuus on lähes aina hauskuuksien ja kauheuksien kuohua. Tässä kirjassa mietityttävät Jasminen kovat kolhut: olisiko hiukan vähempikin riittänyt? Uuden Jossu-ystävän järkyttävä romahdus ei oikein vaikuta uskottavalta, mikä osaltaan nakertaa kirjan vaikuttavuutta. Palviaisella olisi edellytykset etsiä toimivampaa tasapainoa kirjoissaan.

Ehkäpä kirjallisuudentutkimus joskus keksii määritellä sen hetken, jolloin kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa melodraama ohitti realismin.

Kesäretken oivalluksia

Brittiläisen Ciara Floodin kuvakirjassa Täydellinen eväsretki (Mäkelä, suomentanut Terhi Leskinen) ystävykset orava ja myyrä lähtevät eväsretkelle, josta kunnianhimoinen orava odottaa kaikin tavoin täydellistä. Ei siitä sellaista tule, eväätkin katoavat matkan varrella. Parhaat ystävykset oppivat, että hauskaa voi syntyä kompromisseistakin.

Rentouteen rohkaisevan kirjan viesti sopii kaikenikäisille lukijoille. Sitä ei voi välttää, että näissä viisaissa kuvakirjoissa eläimet kiiruhtavat jonossa auttamaan pulaan joutuvia ja sen jälkeen onkin aika juhlia yhdessä. Kauniit ajatukset sumenevat, kun juonikaava toistuu kerta toisensa jälkeen. Kuvituksessa ilahduttaa erityisesti ensimmäinen aukeama, jossa esitellään oravan ja myyrän kodikkaat asunnot: yksityiskohtaisissa kuvissa on runsaasti tunnelmaa.

Lintuhuumoria

Linnut – Hauska tietokirja (readme.fi) esittelee napakalla tavalla reilut sata Suomessa viihtyvää lintua. Jokaisesta linnusta on kaksi valokuvaa, ja leveä aukeama sallii suuret kuvat.

Reima Flyktmannin, Jari Mattilan ja Rauli Rannan kirjassa tietoteksti on sijoitettu pariin laatikkoon. Tietojen tarkistaminen sujuu helposti lapseltakin, sillä tekijät ovat malttaneet tiivistää asiansa.

Hauskuus kuuluu nykyaikaiseen lasten tietokirjallisuuteen, pelkkä hyväntuulinen ja leppeä esitystapa ei enää riitä mihinkään. Niinpä työryhmä on kekseliäästi hoksannut valita toiseksi kuvaksi tilannekuvan, joten tässä kirjassa pöllötkin tekevät jotain muuta kuin vain mulkoilevat pahaenteisesti. Kuvien yhteyteen on sujautettu puhekuplia ja äänitehosteita, jotka saattavat viehättää lasta. Aikuinen lukija tuskin viehättyy tehosteista.

Suomen luonnon käsikirja

Viljami Ovaskaisen muhkeakokoinen Suomen luonto – Lasten suuri luontokirja (readme.fi) on suomalaisen suven monipuolinen lähdeteos. Kirjassa esitellään hyvä määrä eläimiä, ötököitä, kasveja ja sieniä. Perustietojen lisäksi kerrotaan ihan yhtä tärkeitä kulttuurisia muistoja. Kuuluisin metsäkauris on Disneyn piirretyn filmin Bambi ja tammesta puolestaan tulee mieleen se, että ”Väinämöinen istutti rannikolle tammen, joka kasvoi niin suureksi, että peitti auringon ja kuun näkyviltä”. Tällaiset tiedot muistuttavat luonnon ja kulttuurin kiinteästä suhteesta.

Ovaskainen ei selvästikään ole luonnon ystävänä tiukimmasta päästä, vaan tyytyy usein toteamaan, miten tuskallisen toivotonta kamppailu rikkaruohoja ja vieraslajikkeita vastaan voi olla.

Suomalainen seikkailu

Roope Lipastin viikinkiaikaan sijoittuva Thorin pöly (WSOY) on viime vuonna ilmestyneen Viikinkisolmun itsenäinen jatko-osa. Kirjan nuoret joutuvat epäonnistuneen veneretkensä jälkeen orjiksi Hiittisten saareen, jota hallitsee silmittömän väkivaltainen ja vallanahne kuningas.

Seikkailutarinassa käsitellään sodan ja rauhan kysymyksiä, sillä kuningas on saanut hyppysiinsä räjähdysaltista Thorin pölyä, jonka avulla hän suunnittelee alistavansa koko maailmaa. Valloittamisen oikeutta pohditaan melko perusteellisesti, mutta suoranaista pasifismia Lipasti ei korosta. Rauhan teemaan kuuluu sekin, että ystävyyttä kuvataan lämpimästi.

Neuvokas Vilja-tyttö taistelee sinnikkäästi oikeuksiensa puolesta. Hän on sukua tuoreen fantasiakirjallisuuden vahvoille ja itsenäisille tytöille.

Miellyttävästi kirjoitetun historiallisen seikkailuromaanin kokonaisuutta ei riko se, että tekstiin on unohtunut jokunen kömpelö lukijapuhuttelu.

PS

Suuria ajatuksia

Kissa Killin villi lelupäivä

Suomalainen lastenkirja reagoi hitaasti ja hiukan haluttomasti maailman vellomiseen.

Kauniin poikkeuksen tekevät kirjailija Katri Tapola ja kuvittaja Alessandra Pelliccioni pienessä satukirjassa Pelätin ja rastas (Mirri Creative). Pelätin on saanut tehtäväkseen hätistää kaikki vieraat tiehensä. ”Siipeilijöitä ei täällä kaivata”, maanomistaja ärisee.

Sadussa pelätin löytää oman tahdon, ja tahdosta syntyy ilo.

Ulkoasuaan myöten tyylikäs lastenkirja ei tuputa ajatuksia, mutta on silti rohkea ja suora. Niin kuin hyvät sadut ovat. Lasten kirjallisuudessa itää uusia ajatuksia.