Kasvattajan pitää antaa tilaa intuitiolle

Me aikuiset, yhteiskunta ja koulu emme aina anna tilaa lasten ja nuorten yksilölliselle ajattelulle, vaan koetamme sulloa kaikki samaan muottiin. Ehkä jopa huomaamattamme ja tahtomattamme näivetämme ajattelua, joka poikkeaa totutusta tavasta nähdä ja hahmottaa asioita, väittää intuitiota tutkinut taiteen tohtori Asta Raami.

– On suoranaista henkistä väkivaltaa, jos joutuu piilottamaan jonkin osan itsestään ja ajattelustaan, tutkija puuskahtaa.

Tavallisesta poikkeavalla ajattelulla Raami tarkoittaa vaikkapa matemaattisten lausekkeiden hahmottamista muotoina, musiikin näkemistä väreinä tai tiedostamatonta ympäristön huipputarkkaa havainnointia.

Päättelyyn verrattuna intuitio on nopeaa

Ajattelun voi jakaa karkeasti päättelyyn ja kaikkeen muuhun eli intuitioon. Yllä luetellut esimerkit ovat nimenomaan intuitiivista ajattelua.

– Toisin kuin kansanomaisesti ajatellaan intuitio ei ole mitään mystistä, yliluonnollista tai vain fiilis, vaan se on meille kaikille ominaista, synnynnäistä ajattelua. Ympäristön havainnointi, hahmojen tunnistaminen ja opitut automaatiot – kuten pyörällä ajamisen taito – ovat esimerkkejä intuitiivisesta ajattelusta.

Päättelyyn verrattuna intuitio on hyvin nopeaa. Valtaosan tekemistämme päätöksistä teemmekin juuri intuitiivisesti, emme päättelemällä. Kauhaisemme ruokalassa lautaselle kaksi kauhallista salaattia mitään erikseen miettimättä tai väistämme autolla ajaessa yllättäen tielle juoksevaa lasta.

Intuitiivinen ajattelu voi myös luoda mieleemme jonkinlaisia ohituskaistoja, jotka nopeuttavat oppimista ja auttavat yhdistelemään tietoa uudella tavalla eli oivaltamaan.

Raamin taekwondoa harrastava poika oppi uuden liikkeen kymmenessä minuutissa vain pyörittämällä sitä mielessään. Toisilta liikkeen oppiminen vei monen monta harjoituskertaa salilla.

Ajattelun ohituskaistoilla kurvailevat myös monet huippututkijat ja keksijät.

– He saattavat jäsentää asioita mielessään hyvin poikkeuksellisilla tavoilla tai huomata ympäristöä havainnoidessaan asioita, jotka menevät meiltä muilta täysin ohi, Raami kuvailee.

Esimerkkinä hän mainitsee serbialais-yhdysvaltalaisen fyysikko Nikola Teslan, joka patentoi yli 300 keksintöä maailmanlaajuisesti. Hän näki suunnittelemansa laitteet valmiina kuvina mielessään.

Nyky-yhteiskunta ei siedä erilaisuutta

Tavallisesta poikkeava ajattelu kohtaa monesti vastarintaa tai sitä ei yksinkertaisesti tunnisteta ja ymmärretä.

Esimerkiksi matematiikan tehtävät piirtämällä ratkaiseva lukioikäinen tyttö saa toistuvasti kokeista vitosia, vaikka tulokset olisivatkin oikein. Oikean vastauksen lisäksi pisteitä saa näet lausekkeen muodostamisesta, mutta ei piirtämällä hahmottelemisesta.

Se, mikä näyttäytyy oppimisvaikeutena, voi olla toisenlainen tapa hahmottaa.

Se, mikä näyttäytyy oppimisvaikeutena, voikin olla vain toisenlainen tapa hahmottaa.

Usein poikkeavasti havainnoiva tai ajatteleva saa osakseen kummastelua, naureskeluakin.

– Jos omat ajatukset ja havainnot aina lytätään tai niille nauretaan, lapsi sulkeutuu ja pysyy hiljaa. Hän koettaa ehkä vain mukautua tavalliseen ratkaisutapaan, Asta Raami sanoo.

Hänen mukaansa etenkin nyky-yhteiskunta sietää huonosti erilaisuutta. Takavuosina on ollut toisin.

– Jos Tesla eläisi nykypäivänä, hänet olisi lääkitty hiljaiseksi. 1800-luvun puolivälissä syntynyt keksijä oli nimittäin lapsena neuroottinen ja psykoottinen. Uskon, että sairaalakoulujen oppilaista monessa on samanlaista keksijää kuin Teslassa oli, Raami sanoo.

Tutkija uskookin, että heitämme nyt hukkaan valtavan mahdollisuuden, kun emme anna sijaa intuitiiviselle ajattelulle. Lapset ja nuoret eivät pääse kasvamaan täyteen mittaansa.

Ole utelias, kysele ja kannusta!

Entä mitä aikuiset, vanhemmat, kasvattajat, opettajat ja koko yhteiskunta voisivat tehdä tukeakseen yksilöllistä ajattelua?

Asta Raamin mukaan olennaista on lapsen ja nuoren kuunteleminen, tilan antaminen. Lasten kummalliseltakaan kuulostavia ajatuksia ei saisi tyrmätä heti kättelyssä, vaan aikuinen voisi mieluummin suhtautua sallivasti ja uteliaasti.

Hän kertoo esimerkin kolmasluokkalaisesta pojasta, joka huomasi englannin tunnilla digitaalista onnenpyörää pelatessaan ja värejä harjoitellessaan jo parin pyöräytyksen jälkeen, että onnenpyörä noudatti tietynlaista kaavaa. Pyöräytyksen tuloksen pystyi siis laskemaan ennalta. Kukaan muu ei toistuvuutta huomannut.

– Opettaja kehui poikaa hienosta havainnosta, eikä ruvennut sättimään siitä, että pelistä katosi jännitys, Raami kiittelee.

Lapselta voi kysellä myös suoraan, miten hän hahmottaa vaikkapa numerot tai soinnut, ja kannustaa häntä hyödyntämään omaa tapaansa.

Yksikin kannustava ja erilaisen ajattelutavan tunnistava aikuinen riittää

Koulussa ja opinnoissa pitäisi joustaa ja huomioida erilaiset tavat hahmottaa. Jo nyt opettajat räätälöivät ja eriyttävät opetusta eri tavoin oppiville lapsille. Edistyneet saavat vaativampia tehtäviä kuin muut. Lapsi, jolla on lukivaikeus, voi opiskella kuuntelemalla äänikirjaa ja vastata kokeessa suullisesti.

Asta Raamin mukaan samanlaista joustoa voisi olla enemmänkin.

Eikö matematiikkaa piirtämällä hahmottava voisi saada pisteitä oikean vastauksen lisäksi ajatuskulkua avaavasta piirustuksesta?

Tutkimuksiaan varten Raami on haastatellut lukuisia keksijöitä. Usein heidän oivalluksensa ovat syntyneet intuitiivisesti, totutuilta ajatuksen poluilta poikkeamalla. Tavallista on myös, että keksijöiden erilaisia ajatuskulkuja on kummeksuttu, teilattukin.

– Olen kysynyt, mitä keksijät olisivat itse lapsina ja nuorina kaivanneet. Moni on sanonut, että yksikin kannustava ja erilaisen ajattelutavan tunnistava aikuinen riittää.

Raami huomauttaa, miten lapset ja nuoret ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Kaikilla ei ole lähipiirissään aikuisia, joilla on aikaa ja kykyä kuunnella ja kannustaa.

Tulevaisuuden toivot

Juuri nyt Asta Raami näkee merkkejä murroksesta: olemme vähitellen alkaneet antaa arvoa erilaisille, yllättävillekin tavoille hahmottaa ympäristöä.

Opettajat ja kasvattajat ovat entistä kiinnostuneempia erilaisista tavoista oppia ja jäsentää maailmaa. Raami on itsekin kouluttanut opettajia intuitiosta Helsingin yliopiston Täydennyskoulutuskeskuksessa.

– Internetin kautta ajatukset ja ideat leviävät kaikkialle, ja monet vanhat rakenteet ovat murtumassa. Ihmiskunta ratkoo parhaillaan valtavia ongelmia. Pakon edessä olemme ehkä valmiimpia ottamaan kaikki voimavarat käyttöön. Avautumisen kääntöpuolena tosin voi käydä myös niin, että tilaa saavatkin taikausko, humpuuki ja väärä tieto.

Jokaisen lapsen tulisi saada oppia itselleen ominaisella tavalla.

Ihannetapauksessa jokainen lapsi voisi noudattaa intuitiotaan ja oppia juuri itselleen ominaisella tavalla. Tutkijan mukaan tilan antaminen saisi lapset voimaan hyvin ja tuntemaan itsensä onnellisiksi.

– Kun lasten ei tarvitse kieltää osaa itsestään, heistä voi kasvaa aikuisia, jotka ratkovat tulevaisuudessa ennakkoluulottomasti ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. He voivat keksiä ratkaisuja ongelmiin, jotka tuntuvat meistä mahdottomilta ratkaista.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä. 

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi