Kaksi äitiä ja kaksoset -vloggaajista olisi hullua, jos lapsiperheet eivät saisi näkyä somessa

”Tervetuloa! Mun nimi on Ella ja tässä on vaimoni Susanna. Tällä kanavalla me kerrotaan meidän sateenkaariperheen elämästä.” 

Näin alkaa aina Kaksi äitiä ja kaksoset -kanavan uusi jakso YouTubessa. 

Vlogissa seurataan vihtiläisen perheen elämää. Kamera käy, kun Susanna Silvander-Rosti, 32, ja Ella Rosti, 34, sekä lapset Sulo ja Elsi, 3, ulkoilevat, leikkivät, hassuttelevat ja pelailevat. Välillä laitetaan ruokaa, viedään lapsia päiväkotiin tai leikataan nurmikkoa. Kun lapset menevät nukkumaan, äidit rentoutuvat telkkarin ääressä.

– Me halutaan, että arkimeininki näkyy. En ole itsekään kiinnostunut katsomaan vlogeja hienoista juhlista tai upeista matkoista, mutta se kiinnostaa, millaista arkea ihmiset elävät, Susanna sanoo. 

Tekijäparille on tärkeää, että heidän videoistaan välittyy aitous. Kun kotiin tuli vesivahinko, asiaa ei haluttu sensuroida katsojilta. Aitoutta on myös se, ettei kameralle ole siloteltu erityistä kuvauskohtaa, vaan koko asunto arkisotkuineen saa näkyä. Myös editointijälki saa olla kotikutoista.

– Olemme kumpikin täyspäiväisesti töissä, ja meillä on pienet lapset – siinä lähtökohdat, joista teemme vlogiamme, Susanna sanoo ja nauraa. 

Katsomme erityisen huolella kohdat, joissa lapset näkyvät.

Kolme vuotta sitten Susanna seurasi YouTubessa muutamaa amerikkalaista sateenkaariäitiä. Kun perheeseen alettiin odottaa kaksosia, hän sai idean omasta videoblogista.

Ella kertoo ensimmäisen reaktionsa olleen tiukka ei, mutta vaimo ei lannistunut. Susanna osti pikkukameran, jota joku tubettaja oli suositellut, ja ryhtyi hommiin. Klipit hän latoi yhteen tietokoneensa iMovie-ohjelmalla, ja musiikit löytyivät YouTuben ilmaisesta kirjastosta.

– Kerran houkuttelin Ellan mukaan videoon, ja se menikin hyvin. Siitä lähtien tubettaminen on ollut meille yhteinen harrastus.

Ella kertoo lämmenneensä ajatukselle, koska vlogia tehdessä he saisivat samalla purkitettua muistoja pikkulapsiajasta.

– En usko, että kuvaisimme näin paljon ilman kanavaamme. Esimerkiksi vauvavuodesta en muista mitään – se oli niin rankka – mutta videoiden kautta voin palata kaksosten ekoihin kuukausiin.

Vlogin perustaminen odotusaikana oli mainio tapa sukeltaa uuteen elämänvaiheeseen ja vanhemmuuteen.

Perheen kolmas lapsi syntyi lokakuussa.

Kanavan ympärille muodostui nopeasti yhteisö. Ella ja Susanna alkoivat saada vinkkejä kaksosraskauteen ja siihen, miten voi hoitaa kahta vauvaa samaan aikaan. 

He tutustuivat myös toisiin tubettajiin ja muihin lapsellisiin sateenkaariperheisiin. 

– Vertaistuki on ehdottomasti paras asia kanavassa. On ihanaa, kun ihmiset kirjoittavat pitkiä kommentteja videoistamme. 

Äidit saivat alkumetreillä myös joitakin homofobisia viestejä, mutta päättivät, etteivät lopeta videoiden tekoa. 

– Tuli tunne, että tarvitaan sitä, että meidänkin kaltainen perhe on näkyvissä. Me haluamme tuoda tutummaksi tätä perhemuotoa. 

 Kanava sai vuonna 2020 Setan Asiallisen tiedon omena -palkinnon ja Creator Awardsin Vuoden perhekanava -palkinnon. 

Jo alkuvaiheessa äidit sopivat keskenään yhteisistä pelisäännöistä. Yksityisyyden raja menee siinä, että videoblogissa jaetaan samoja asioita, joita voi kertoa töissä puolitutuille. Kummallakin on myös veto-oikeus julkaistaviin videoihin. Editointivuoro on kiertävä, ja ennen julkaisua ei-editoija saa vielä tarkastaa finaaliversion.

Kun lapsista postaa, pitää olla tosi tarkkana.

Linjattiin myös, että vlogi kertoo ennen kaikkea perheen aikuisista. Syntyvät lapset ovat siinä sivuosassa. 

– Amerikkalaisissa perhevlogeissa minua tökki, kun niissä kuvattiin vain lapsia aika sensuroimatta. Se ei tuntunut hyvältä. Ajattelin, että noin me ei tehdä, Susanna sanoo. 

– Katsomme aina erityisen huolella kohdat, joissa lapset näkyvät. Ettei näy mitään sellaista, josta voisi olettaa, etteivät Sulo tai Elsi haluaisi sen näkyvän. Emme näyttäisi esimerkiksi raivaria tai mielipahaa, Ella jatkaa.

Viime aikoina on julkisuudessa puhuttu paljon Sharenting-ilmiöstä eli siitä, miten vanhemmat postaavat sosiaaliseen mediaan kuvasisältöä lapsista. Osa asiantuntijoista on huolissaan siitä, miten jakaminen vaikuttaa lapsiin. 

Susanna sanoo ymmärtävänsä huolen. Kun lapsista postaa, pitää olla tosi tarkkana ja keskustella siitä aina myös toisen vanhemman kanssa, kuuluu hänen neuvonsa. 

– Mutta olen myös sitä mieltä, että olisi hullua, jos lapsiperheet eivät saisi olla lainkaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Olen itse kokenut vanhemmuuden aiheista juttelun somessa tosi antoisaksi.

Olisi hullua, jos lapsiperheet eivät saisi olla lainkaan läsnä somessa.

Vloggaavat äidit ovat huomanneet, että auto on hyvä paikka kameralle jutteluun.
”Kun lapset istuvat vöissä, on hetki aikaa keskittyä ja kasata omia ajatuksia.”

Kanavan suosituimpiin videoihin – yli 150 000 katselukertaa – kuuluu neljän videon sarja, jossa pari kertoo hedelmöityshoidoistaan. Jaksot ovat Susannan ja Ellan mielestä heidän henkilökohtaisimmat videonsa.

Parin piti käydä läpi pitkät hedelmöityshoidot, ennen kuin Susanna alkoi odottaa perheen kolmatta lasta, joka syntyi lokakuussa. Kahden vuoden hoitojakso oli kummallekin rankka. Mukaan mahtui myös keskenmeno.

– Näin vakavissa jutuissa videoita ei voi tietenkään tehdä heti. Oikea hetki on vasta, kun aikaa on mennyt tarpeeksi ja asioita pystyy käsittelemään. Olisi tuntunut liian henkilökohtaiselta tehdä videot silloin, kun asiat olivat juuri tapahtuneet.

Hedelmöityshoidoista kertovat jaksot julkaistiin vasta tämän vuoden huhtikuussa, kun Susanna oli melkein puolivälissä raskauttaan. Hän ei tavallisesti jännitä julkaisua, mutta hoidoista kertovien videoiden vastaanotto jännitti. Toisaalta julkaiseminen tuntui myös vapauttavalta, jopa terapeuttiselta. Kun asian sai sylkäistyä ulos, se teki hyvää.

Susanna halusi puhua videoilla myös keskenmenostaan. 

– On tosi yllättävää, miten vähän keskenmenoista edelleen puhutaan, vaikka asia on yleinen. Yritin itse löytää vertaistukea YouTubesta pian lapsen menetyksen jälkeen, mutta en löytänyt.

Ella sanoo oman rohkeutensa kasvaneen vlogin kautta. Kun ihmiset ovat kertoneet, miten kanava on vaikuttanut konkreettisesti heidän elämässään, halu puhua ja olla esillä on voimistunut.

Eräs nuori kirjoitti, että blogi rohkaisi hänet tulemaan kaapista. Eräs äiti kertoi, että vlogi on auttanut häntä hyväksymään homoseksuaalin lapsensa paremmin.

– Nykyään ajattelen monesta asiasta, että jollen mä näistä puhu, niin kuka sitten. Miksi sysäisin esimerkiksi vastuun vertaistuesta muille?

Perheen vaikuttamistyö teki keväällä uuden aluevaltauksen, kun Susanna julkaisi lastenkirjan.

– Kaksosten vauva-aikana yritin etsiä kirjoja, joissa näkyisi monenlaisia perheitä, mutta ne olivat tosi harvassa.

Susanna päätti kirjoittaa oman. Tarinan ensimmäiset aihiot lähtivät kehittymään jo kolme vuotta sitten vanhempainvapaalla. Sulon ja Elsin uudet naapurit -kirja (Otava, kuvittanut Nadja Sarell) kertoo viskari-ikäisistä kaksosista, jotka muuttavat uudelle asuinalueelle ja lähtevät koputtelemaan naapureiden ovia. He tapaavat esimerkiksi yhden vanhemman perheen, maahanmuuttajaperheen ja lapsettoman perheen.

– En halunnut siitä mitään opetuskirjaa. Vetävä tarina on tärkein, perheiden monimuotoisuus tulee siinä sivussa. 

Kirjan sanoma on, että kaikki perhemuodot ovat yhtä arvokkaita. Perheen tekee rakkaus, Susanna sanoo. 

Susanna on myös tuore lastenkirjailija. Hänen kirjansa Sulon ja Elsin uudet naapurit ilmestyi keväällä.
”Kirjan sanoma on, että kaikki perhemuodot ovat yhtä arvokkaita. Perheen tekee rakkaus.”

Entä miten äidit haluaisivat muuttaa suomalaista vanhemmuuskulttuuria? 

– Itseankaruudesta voisi vähän hellittää. Moni äiti tai isä tuntuu vaativan itseltään ihan tosi paljon.

Susanna on saanut haastatteluaamuna viestin eräältä seuraajalta. Tämä äiti kysyi, eikö Susanna aio ottaa kaksosia pois päivähoidosta, kun kolmannen lapsen äitiysloma alkaa.

– Välillä tuntuu, että vanhemmat tekevät asiat vaikeammiksi kuin täytyisi.

Susanna ja Ella ovat päättäneet pitää lapset päiväkodissa myös vauvan syntymän jälkeen. Jos kuopus on hyvä nukkuja, he saattavat lyhentää isompien hoitoviikon neli- tai kolmipäiväiseksi. Päätös tehdään sen mukaan, mikä oma ja lasten jaksaminen on.

– Toivottavasti meidän videoissa näkyy se, ettemme yritä tavoitella täydellisyyttä vanhempina. Välillä meillä syödään ranskiksia ja kalapuikkoja.

Susanna sanoo uskovansa kohtuuteen. Hän on huomannut, että monille vanhemmille tulee paineita juuri siitä, kun he tekevät itselleen totaalikieltoja: ”lapset eivät saa katsoa telkkaria” tai ”kaiken pitää olla luomua”.

Rostit haluavat jakaa tasa-arvoisen vanhemmuuden ilosanomaa. He ovat huomanneet, että monessa perheessä toinen vanhempi – usein äiti – joutuu kantamaan harteillaan enemmän kuin toinen. Se, että kummatkin vanhemmat osallistuisivat yhtä paljon, parantaisi kaikkien hyvinvointia.

Tässä perheessä vuorotellaan esimerkiksi heräämisissä. Viikonloppuisin ja loma-aikoina yksi aikuinen on aamuvuorossa ja toisella äidillä on lupa nukkua niin myöhään kuin sielu sietää. Seuraavana aamuna vuoro vaihtuu.

Myös oman ajan tasapuolinen järjestäminen on naisille sydämen asia. Esimerkiksi edellisenä viikonloppuna kumpikin vietti tahoillaan mökkiviikonloppua ystäviensä kanssa. Lapsille oli järjestetty yökylä mummolaan.

Videoita julkaistaan yleensä yksi viikossa. Materiaalin kuvaamiseen varataan yleensä yksi arki-ilta ja editointi yritetään tehdä toisena. Poikkeuksen tekevät My Day – ja My week -videot, jolloin raakamateriaalia voi olla jopa seitsemän tuntia! Silloin videoiden typistäminen 15–20 minuuttiin vie enemmän kuin pari tuntia, joka on perusvideon editointiaika. 

– Tubettaminen on yhteinen rakas harrastus, mutta välillä väännämme ajankäytöstä: mistä rutistamme ajan videoihin. Minulle on tosi tärkeää, ettei vlogi vie liikaa perheen yhteistä aikaa, sanoo Ella. 

Pari on sopinut, että jos ja kun elämässä tulee kiireisiä jaksoja, kanava laitetaan tauolle. Haastatteluhetkellä syyskuussa julkaisuväli on venynyt jo kolmeen viikkoon. 

On ollut kaikkea hässäkkää, äidit kertovat. Susanna on valmistautunut töissä äitiysloman aloitukseen, lapset ovat aloittaneet uudessa päiväkodissa ja kodin remonttia on pitänyt projektijohtaa. Perhe asuu väliaikaisasunnossa, koska omassa kodissa korjataan edelleen vesivahinkoa. 

Tarvitaan myös parisuhdeaikaa.

Tubettaminen ei saa olla pois myöskään parisuhdeajasta, kuuluu toinen äitien itselleen tekemä sääntö. Tänään Susanna ja Ella ovat lähdössä minilomalle hotelliin. Susannan sisko on lupautunut tulemaan hoitamaan kaksosia. 

– Yritämme hyödyntää verkostojamme mahdollisimman paljon, jotta voimme viettää aikaa välillä myös kaksin. 

Kamera pakataan tänäänkin mukaan matkalaukkuun, jonne se tosin saa luultavasti jäädäkin. 

– Tämän illan tärkein juttu on rentoutus, mutta mennään fiiliksen mukaan. Jos yhtäkkiä tuleekin tunne, että haluaisi illasta muiston itselleen, sitten kuvataan, Susanna sanoo. 

PS: Kaksi äitiä ja kaksoset -YouTube-kanavalla on jo 54 000 tilaajaa, ja Instagramissa @kaksiaitia on yli 41  000 seuraajaa. 

Susanna Silvander-Rosti

Harrastaa tubettamista ja videoiden tekoa.

Lempihetki perheen kanssa: ”Rakastan ulkoilua. Yritämme mennä joka arki-ilta yhdessä ulos. Se tekee hyvää.”

Seuraa ulkomaalaisia perhevaikuttajia (esim. Living Rosa ja Kendra Atkins) sekä Sara Parikkaa.

Ella Rosti

Harrastaa jalkapalloa ja tubettamista.

Lempihetki perheen kanssa: ”Lauantaiaamut. On ihanaa, kun ei ole kiire minnekään ja tietää, että seuraavakin päivä on vielä vapaata.”

Seuraa suomalaisia perhevaikuttajia (esim. Maria Kangaskortet).