Jarmo Kokkonen on lasten äänten kuulija

– Ihaninta on se, kun jompikumpi aikuisista tyttäristä soittaa ja ehdottaa, että nähdään keskustassa – ja sä tarjoot!

Jarmo Kokkonen iloitsee omasta nelilapsisesta perheestään, mutta hän on koko työuransa ajan työskennellyt myös kaikkien lasten ja nuorten oikeuksien ja osallisuuden eteen evankelisluterilaisessa kirkossa.

Kirkolliskokous päätti esimerkiksi vuonna 2019, että jokaiseen seurakuntaan tulee perustaa nuorten vaikuttajaryhmä. Nykyisin Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtajana (evl.fi) työskentelevä Kokkonen kirjoitti päätökseen vaikuttaneet perustelut.

– Lapset ovat tärkeintä mitä meillä on. Lapsen oikeudet eivät ole mitään nollasummapeliä, vaan lapsen ja nuoren hyvä on hyvä meille kaikille. Jos lapsille annetaan oikeuksia, ne eivät ole pois aikuisilta ja vanhuksilta, vaan sillä tavoin rakennamme hyvää tulevaisuutta, perustelee Kokkonen lasten ja nuorten eteen tehtävää työtä.

Seurakunnissa on runsaan vuosikymmenen ajan työskennellyt lapsiasiahenkilöitä, joiden tehtävänä on tuoda lasten ja nuorten näkökulma kaikkeen kirkon toimintaan. He ovat apuna myös lapsivaikutusten arvioinnissa (lskl.fi), sillä kaikkea kirkon toimintaa ja päätöksentekoa punnitaan tänä päivänä lapsen edun näkökulmasta.

Lapsella on oikeus saada eri uskontoihin liittyvää tietoa.

16-vuotiailla on ollut seurakuntavaaleissa äänioikeus jo vuodesta 2007. Kirkko on mukana myös kansallisessa lapsistrategiassa (lapsistrategia.fi) omalla ohjelmallaan.

Kokkonen lisää, ettei ajatusta lapsen tärkeydestä tarvitse kirkon piirissä hakea kaukaa, sillä evankeliumin mukaan Jeesus asetti lapset esikuvaksi ja malliksi aikuisille.

– Olemme kirkossa ottaneet tämän todesta.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Viime syksynä pidettyjen seurakuntavaalien äänestysprosentti 16–17-vuotiaiden keskuudessa oli vain 6,6 (evl.fi). ”Matala äänestysaktiivisuus on pelottava asia. Meidän pitää tehdä demokratian eteen kaikkemme, sillä jos vähemmistö alkaa päättää yhteisistä asioista demokratian kautta, se vahvistaa yhteiskunnan jakautuneisuutta”, sanoo Jarmo Kokkonen.

Kasvatuskumppanuus tukee vanhempia

Viime aikoina mediassa on näkynyt otsikoita nuorten toisiin nuoriin kohdistamasta väkivallasta ja kouluväkivallasta.

– Yksittäiset tapaukset ovat vakavia, eikä niitä pidä lakaista maton alle, muttei tilanne myöskään kauhistelemalla parane. Osaltaan saattaa olla kyse korona-ajan seurauksista. Lapset ja nuoret olivat pakotettuja eristyksiin, selviytymään keskenään ja oppimaan yksin.

Jarmo Kokkonen peräänkuuluttaa jokaisen vanhemman kasvatusvastuuta, jota ei voi ulkoistaa opettajille eikä nuorisotyöntekijöille. Tärkein kasvattaja on aikuinen, joka on lähellä lasta ja nuorta arjessa.

Kokkonen ei lähde syyllistämään ketään, vaan kannustaa vanhempia puhumaan keskenään ja jakamaan kasvatusvastuuta.

– Jokainen lapsi tarvitsee aikuisia, mutta me aikuisetkin hyödymme muista aikuisista. Meidän ei ole kasvattajina tarpeen jäädä yksin eikä pitää yllä täydellisyyden kiiltokuvaa. Puhumisen jälkeen ongelmat tuntuvat puolta kevyemmiltä ja tilanne on vähän jäsentynyt. Toisen ihmisen näkökulma ja myötätunto ovat tärkeitä.

Kokkonen toteaa kokevansa, että hänen omassa perheessään on vuorotahtiin onnistuttu ja epäonnistuttu kasvattajina.

– Ajattelen, että jokainen vanhempi joutuu jossakin vaiheessa sanomaan epäonnistuneensa kasvattajana. Kyllä sen voi sanoa ääneen.

Suomalaislapset lopettavat leikkimisen 11-vuotiaina

Moni nuori tuntuu voivan huonosti tänä päivänä. Jarmo Kokkonen pohtii, voisiko yksi syy olla se, että yhteiskuntamme on vakavamielinen, vähäsanainen, ankara ja turvaton, lapsenkaltaisuutta tukahduttava. Hänen mielestään me kaikki kaipaisimme enemmän keskustelua, tarinoita, leikkiä ja yhdessäoloa – ja vähemmän suorittamista.

Tutkimusten mukaan suomalaislapset lopettavat leikkimisen noin 11-vuotiaina, mikä on kaksi tai kolme vuotta aikaisemmin kuin muissa Pohjoismaissa.

– Minusta koululaisen tehtävä on leikkiä ainakin 15-vuotiaaksi. Parhaita asioita talven tullen on se, kun nuoret lähtevät pulkkamäkeen. Nuori pulkkamäessä on hyvinvoinnin merkki!

Nuori pulkkamäessä on hyvinvoinnin merkki!

Kyse on jälleen myös kasvattajan vastuusta.

– Jokainen meistä on ollut lapsi, ja jokaisessa meistä on edelleen se lapsi. Meissä on pysyvä tarve luottamukseen ja siihen, että meistä pidetään huolta. Pysyvää on sekin, että tahdomme toiselle ihmiselle hyvää. Kun tämä kaikki saa meissä lapsena vahvistua ja kasvaa, se kantaa aikuisuuteen.

– Ihmisyys haavoittuu, jos lapsi jää yksin, jos hän jää hylätyksi, jos häntä kohdellaan huonosti.

Aikuistuva nuori ei silloin pysty jakamaan sitä hyvää, mitä hän sisimmässään haluaisi. Häneltä puuttuu siihen mahdollisuus ja voimavaroja, ja hän jakaa eteenpäin pahoja asioita, sanoo Korhonen.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Jarmo Kokkosen mielestä me kaikki tarvitsisimme enemmän keskustelua, tarinoita, leikkiä ja yhdessäoloa – ja vähemmän suorittamista.

Lasta ei saa jättää yksin kantamaan vastuuta verkonkäytöstään

Kun evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyöntekijöiltä kysyttiin nuoriin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta digitaalisessa ympäristössä (pdf), puolet kyselyyn vastanneista oli huomannut sitä. Hieman tätä useampi vastasi nuoren puhuneen häirinnästä. Varhaiskasvatuksen työntekijöistä 10 prosenttia oli havainnut lapsiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää tai väkivaltaa digiympäristössä.

– Kartoituksen hyvä tulos oli, että nuoret olivat valmiita jakamaan asioita luotettavien aikuisten kanssa, mutta luottamus täytyy ensin olla ansaittu. Nuorilta itseltään kannattaisi kysyä, millä tavalla häirintää verkossa voi torjua. Nuoret ovat nokkelia ja asiantuntevia. He myös hahmottavat digimaailman paremmin kuin me analogisena aikana syntyneet.

Jarmo Kokkonen näkee valitettavana, että yhteiskunnassa keksitään usein ensin jokin uusi tekniikka ja vasta sen jälkeen aletaan pohtia sen seurauksia tai vaikutuksia ihmiskuvaan.

– Nykyinen digitekniikka on sen verran koukuttavaa ja mukaansatempaavaa, että lapsen voimavarat eivät riitä omien rajojen vetämiseen. On otettava käyttöön ikivanha kasvatuksellinen periaate: kiinnostu lapsesta ja nuoresta, kysy mitä kuuluu, ole käytettävissä ja vedä tarvittaessa rajoja. Älä jätä lasta tai nuorta kantamaan yksin vastuuta verkonkäytöstään.

Kokkosen mielestä vaihtoehtona ei voi olla se, että välineet kielletään, sillä nuorikin tarvitsee verkon sovelluksia ja palveluita arjessaan.

Hän korostaa myös tarvetta tehdä lainsäädännöllisesti kaikki mahdollinen lasten suojelemiseksi. Lapsen edun tulee siinäkin olla ensisijainen kriteeri.

Aikuisten pitää kasvaa ympäristötietoisiksi

Jarmo Kokkonen sanoo käyneensä läpi ekologisen herätyksen aikuisvuosinaan.

Hän yrittää omassa arjessaan vastustaa kaupallisen maailman imua, joka houkuttelee vaihtamaan täysin toimivan kännykän vuoden välein uuteen tai hankkimaan jättituumaisen television, vaikka pienemmälläkin pärjäisi. Lisäksi hän on vähentänyt lihansyömistä ja suosii kasvispainotteista ruokaa.

Kokkosen kirja Huomenna on kaikki paremmin – Kirkon kasvatus toivon mahdollistajana (Kirjapaja) julkaistiin tässä kuussa. Siitä löytyy esimerkiksi 30 toimivaa tapaa kantaa vastuuta luomakunnasta.

Hänen nähdäkseen toivo tulevaisuudessa on siinä, että meistä aikuisista kasvaa ympäristötietoisia toimijoita. Silloin pystymme antamaan – uhkakuvat tiedostaen mutta myönteisen kautta – lapsille ja nuorille mahdollisuuden rakentaa sellaista tulevaisuutta, jonka ytimessä ei ole kuluttajaidentiteetti eikä jatkuva taloudellisen kasvun logiikka. Ytimessä pitäisi olla elämäntapa, jossa tietoisesti eletään yhden maapallon puitteissa.

– Silloin se, mitä on vähemmän, on rikkaampaa, tiedostetummin valittua. Se, että kulutamme vähemmän, ei välttämättä merkitse köyhempää, vaan sisältörikkaampaa elämää.

Kokkosesta nuorilla on maailmaparannushenkeä ja -halua. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että tämä palo kanavoituu rakentavalla tavalla. Tällä Kokkonen viittaa demokraattisiin käytäntöihin.

– Me emme ole kasvattajina tehneet riittävästi. Emme tarjoa nuorille riittävästi foorumeita, joilla he pääsevät vaikuttamaan paikallisiin asioihin.

Matalan kynnyksen apua nuorille

Evankelisluterilainen kirkko tarjoaa nuorille kahdenlaista matalan kynnyksen tukea.

• Walk in talk on maksutonta, luottamuksellista ja ammatillista keskusteluapua ratkaisukeskeisellä työotteella.
• Päivystäjinä toimivat seurakuntien nuorisotyön ammattilaiset.
• Toimintaa on 12 seurakunnassa, mutta monessa muussakin suunnitellaan toiminnan aloittamista.
• Toimipisteitä löytyy seurakuntien omista tai yhteistyökumppaneiden tiloista. Kysy rohkeasti!

Tutustu maksuttomaan Walk in Talk keskusteluapuun (evl.fi)

---

• Ilmainen Walk in -terapia on suunnattu alle 29-vuotiaille.
• Kyse on yksittäisestä terapiatapaamisesta, jossa käsitellään niitä asioita, joista asiakas haluaa puhua. Terapia sopii esim. elämän solmukohtien, kriisien tai elämän suunnan käsittelyyn.
• Päivystäjinä toimivat koulutetut lyhyt- ja psykoterapeutit tai riittävän pitkälle opiskelleet psykoterapia- tai lyhytterapiaopiskelijat.
• Terapiaa saa 14 toimipisteessä 12 paikkakunnalla.
• Toiminta tapahtuu pääosin kasvokkain. Vantaan Korson seurakunta tarjoaa etäaikoja säännöllisesti. Helsingin toimintapisteessä tarjotaan etäaikaa silloin, kun kaikki asiakkaat eivät pääsisi terapiaan saman päivän aikana.

Tutustu maksuttomaan Walk in -terapiaan (lastenjanuortenkeskus.fi)