Hyppää sisältöön

Historian superihmisiä ja kummallisuuksia

Historia kuuluu olennaisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Saatavilla on uhkeita tietokirjoja, pieniä elämäkertoja ja romaaneja. Elämäkertojen rooli on kaiken aikaa vahvistumassa. Aikuisten kirjoissa tuskin käytettäisiin supernainen-sanaa, mutta lapsille se on signaali jostakin tärkeästä ja poikkeuksellisesta. Käännöskirjallisuudesta saadaan yhteiskunnallista väriä ja kansainvälisyyttä. Ehkä Suomessakin joskus kirjoitetaan lapsille kokonaisia kirjoja rauhantyön sankareista?
Julkaistu
Teksti Ismo Loivamaa
Kuvat Noa Snir
Historian superihmisiä ja kummallisuuksia

Danielle Jawandon Maya Angelou -elämäkerran Pieni opas suureen elämään on kuvittanut Noa Snir.

Yuval Noah Hararin Pysäyttämätön ihminen (WSOY, kuv. Ricard Zaplana Ruiz, suom. Seppo Raudaskoski) keskittyy supervoimiin, joiden avulla ihminen valloitti maailman.

Helppotajuisella ja humoristisella tavalla rupatteleva Harari esittää arveluja ja tieteellisiä totuuksia ihmiskunnasta ja ihmisyydestä. Hän päätyy vetoomukseen: ”Jotta voisit olla ihminen, sinun on ymmärrettävä valtasi ja se, mitä sillä pitää tehdä”.

Konkreettisesti se tarkoittaa vaikkapa sitä, että vaikka ihminen tappoi mammutit sukupuuttoon tietämättään, hän voi nyt valita, haluaako säilyttää sinivalaan.

Hararista ihminen on maailman vaarallisin eläin, mutta hän myöntää iloisesti, että ihmisellä on hallussaan verrattoman hienoja ominaisuuksia kuten tarinoiden kertominen, mielikuvitus ja yhdessä tekemisen taito.

Lue kouluruokien kehittymisestä vuosikymmenestä toiseen!

Perinteisempää näkökulmaa historiaan tarjoaa Suomen historia – Koululaisen pikkujättiläinen (Readme.fi). Viljami ja Minna Ovaskaisen suurtyö kertoo sodat ja rauhat, mutta mukana on ilahduttavan paljon arkielämän asioita ja varsinkin lapsuuden historiaa leikkikaluista viihdeteollisuuteen. Lapsia epäilemättä kiinnostaa myös kouluruokien kehittyminen vuosikymmenestä toiseen.

Teos huomioi ihmisten elämää monipuolisesti. Runsas kuvamateriaali houkuttelee ihmettelemään ja vaipumaan nostalgisiin tunteisiin.

Aikuisille suurteoksia ei pahemmin enää tehdä, mutta lapset saavat vielä niistä nauttia. Heille julkaistaan jopa perinteisiä tietosanakirjoja. Lapset taitavatkin olla kirjankäyttäjinä ennakkoluulottomampia ja venyvämpiä?

Kutsuvat kuriositeettikabinetit

Brittiläinen Museoiden salaisuudet (Readme.fi, suom. Mika Oksanen) muistuttaa, että museot tekevät tutkimusta tulevaisuutta varten. Lukija hurmaantuu silti myös tämänpäiväisestä tarjonnasta, niin kutkuttavasti kirjassa kerrotaan erilaisista museoista, aarteista ja kummallisuuksista. Ei ihme, että 1500-luvulla puhuttiin ihmehuoneista ja kuriositeettikabineteista.

Kirjassa vieraillaan lois-, vesihana- ja huonon taiteen museossa. Se on pullollaan outouksia, joista lapset riemuitsevat, mutta hienointa on sen johdonmukainen ja antelias rakenne. Museoala paljastuu kiehtovaksi ja jännittäväksi.

Museot tekevät tutkimusta tulevaisuutta varten

Ruotsissa keskusteltiin hiljan museoiden historiasta ja siitä, miten vielä 1800-luvulla mietittiin, ovatko ne soveliaita lapsille. Dagens Nyheterissä huomautettiin, etteivät kaikki vieläkään kaipaa meluavia lapsia hiljaisiin museoihin.

Enää museot eivät vain päästä lapsia ovista sisään, vaan ottavat heidät monin tavoin huomioon – olivatpa he kovaäänisiä tai ei.

Supernaisia ja -miehiä

Inkerinmaalainen runolaulaja Larin Paraske tiesi arvonsa ja lasketteli itsevarmasti: ”Otin tuumat otsastani, nenästäni neuvot keksin”.

Leena Virtasen ja kuvittaja Sanna Pelliccionin Paraske! (Teos) jatkaa Suomen supernaisia -sarjaa. Virtanen poimii taitavasti elämäkerrallisia asioita: vähäisestä tekstimäärästä kasvaa vaikuttava kokonaisuus.

Supernaisten sarjassa on esitelty mm. Eeva Kilpi ja Fredrika Runeberg, hienoja valintoja kumpikin, mutta olisiko juuri tässä sarjassa luontevaa kertoa myös lastenkirjailijoiden elämänvaiheista? Kirjansa ansaitsisi niin Tove Jansson kuin Kirsi Kunnas!

Elämäkerroista on tullut tärkeä osa lastenkin kirjallisuutta.

Elämäkerroista on tullut tärkeä osa lastenkin kirjallisuutta. Siitä kertoo sekin, että suomeksi on saatu tummaihoisen taiteilija ja kansalaisoikeustaistelija Maya Angeloun elämäkerta Pieni opas suureen elämään – Maya Angelou (Etana Editions, kuv. Noa Snir, suom. Kirsikka Myllyrinne).

Elämäkerturi Danielle Jawandon tyyli on hehkuvaa ja huudahtelevaa, mutta Angelou osoittautuu suurten sanojen mittaiseksi. Hän löysi luovuudelleen ja rasismin vastaiselle ajattelulleen monta onnellista väylää ja sai uuden ajan symbolina lausua runonsa presidentti Bill Clintonin virkaanastujaisissa (youtube.com). Kirja osoittaa, miten ratkaisevia sykäyksiä lapsuus tarjoaa, ja miten vaikeistakin asioista voi kehittyä jotain myönteistä.

Suomalaisen lasten tietokirjallisuuden rikkaudesta todistaa Miika Aallon kuvittama ja kirjoittama Minä Martti Luther (IB Media). Pienimuotoisessa kirjassa kerrotaan, miten pojanviikarista kasvoi uskonpuhdistaja. Aihe tuskin saa lapset oikopäätä hihkumaan, mutta humoristinen, hiukan karikatyyrimäinen kuvitustapa madaltaa kynnystä. Aalto näyttää opiskelleen Mauri Kunnaksen tyyliä.

Karmiva Turun palo

Voiko tehokkaampaa varhaisnuorten historiallisen romaanin aihetta kuvitella kuin Turun palo? Idean keksi Roope Lipasti sarja-aloituksessaan Palavan kaupungin lapset (WSOY). Sen dramaturgia on pakostakin vaikuttava ja karmiva: nuorten tasainen arki vaihtuu yhtäkkiä painajaiseksi.

Nuorten tasainen arki vaihtuu yhtäkkiä painajaiseksi.

Kirjailija saa aiheesta paljon irti ja sirottelee sekaan monenmoisia muitakin teemoja, haaveita ja havaintoja.

Työläisperheen opinhaluinen Jaakko kurkottelee elinpiiriään pidemmälle, eikä hänen vilpitön rakkautensa kirjoihin jää huomaamatta. Hän jopa suojelee paitansa sisuksissa Agricolan kirjaa ahneilta liekeiltä.

Modernin maailman kynnyksellä

Maijaliisa Dieckmann tuntee läpikotaisin Porvoon historian, mistä on nautittu jo vuosikymmeniä. Aurora ja Ulla-tädin salaisuudet (Lukutoukka) kietoutuu kartanonneiti Ulla Möllersvärdin romanttisiin hetkiin keisarin mielitiettynä Porvoon valtiopäivien pyörteissä.

Näkökulma on tuore: Ulla-täti kertoo vanhoilla päivillään sukulaistytölleen kiehtovasta ja vähän paheksutustakin nuoruudestaan. Viisaasti hän jättää jotain kertomatta, eikä kirjailijan tarvitse esitellä ounastelujaan suhteen laadusta.

Venäjän keisarin mielitietty muistelee.

Ullan ja Auroran kokemuksissa kiehtoo naisen muuttuva asema: on hyvä, ettei kirjassa pelkästään huiskutella viuhkaa, lämmitetä piippausrautaa ja nyperrellä pitsimyssyjä. Jotakin uutta on jo ilmassa.

Hiukan hyppelehtivä varhaisnuorten kirja olisi vaatinut ankarampaa toimittamista, mutta 1850-luvun ajankuva keskusteluineen ja naiskysymyksineen viehättää.

Leskirouva kulkee housuissa

Tapani Baggen ja kuvittaja Carlos da Cruzin Apassit-sarja perustuu huolelliseen 1910-luvun tutkimiseen ja tehokkaaseen visuaaliseen ilmeeseen. Ei ihme, että sarja on menestynyt Runeberg Junior -kilpailussa.

Viikinkien aarre -kirjassa (Karisto) helsinkiläisnuorten salaseuran sihtiin sattuvat viikinkien lohikäärmelaiva ja sukellusvenekin. Sarjassa leikitellään kummallisilla aiheilla, jotka tarinan mittaan saavat järkeenkäyvät selitykset. Nyt seikkailua ryydittää espoolainen huvilamaailma salaisuuksineen. Espoo ei ole ihan tavallisinta lastenkirjallisuuden maastoa, joten pelkästään se on kulttuurihistoriallisesti kiintoisaa.

Espoo ei ole ihan tavallisinta lastenkirjallisuuden maastoa.

Bagge liikkuu kotoisasti yli sadan vuoden takaisessa ilmapiirissä, poimii pieniä herkkupaloja ja osoittaa muoti-ilmiöitä. Jännittävää ajankuvaa sekin, että kartanonrouvan pukeutuminen herättää kiukkua: ”Leskirouva on niin herraa, että pitää kulkea housuissa”.

Jotakin vielä tarvitaan…

Lapsille on viime vuosina tehty kirjoja evakoista, ja aihe on kauhistuttavan ajankohtainen juuri nyt. Evakkokirjojen rinnalla ei ilmesty kovin paljon lasten- tai nuortenkirjoja sotavuosistamme.

Evakkoaihe on kauhistuttavan ajankohtainen juuri nyt. 

Vähän haikein mielin voi muistella esim. Lasse Raustelan ja Eva Illoisen 1980-luvun komeita kirjasarjoja. Sota-aikana lapsuuttaan eläneet kirjailijat olivat parhaassa muisteluiässä ja halusivat kuvata kokemuksiaan mahdollisimman todentuntuisesti ja kiihkottomasti. Sittemmin aiheen käsittely on tyrehtynyt.

Sotavuosista kertominen ei saisi jäädä vain sukupolvikokemukseksi: nuorempienkin pitäisi uskaltaa tarttua tuskalliseen historiaan. Se ei edellytä omakohtaisia muistoja, vaan eläytymistä ja taustatyötä. Etäisyys voi olla hyvä asia.

Kuukauden kirjojen kansikuvat.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma  joko diginä tai painettuna lehtenä

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.