Anna tunteiden tulla – ”Älä itke” on huono neuvo lapselle

Moni vanhempi muistaa lapsuudestaan tilanteen, jossa aikuinen on kehottanut lopettamaan itkemisen tai pysymään rauhallisena, kun kiukuttaa. Tuohon aikaan tunteiden käsittelemisestä eivät puhuneet sen paremmin pedagogit kuin vanhemmatkaan.

Nykyään tunnetaidot mainitaan perusopetuksen opetussuunnitelmassa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Ajatuksena on, että hyvät tunnetaidot ovat osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä – kuin kansalaistaito.

Pitäisikö siis vanhempienkin opetella käsittelemään tunteitaan entistä paremmin? Psykologi Heidi Livingston ei pidä ajatusta lainkaan hulluna. Livingston järjestää tunnetaitokoulutuksia ja on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja.

Mitä tunnetaidoilla tarkoitetaan?

Heidi Livingston määrittelee tunnetaidot joukoksi monenlaisia taitoja.

– Perusta on kaikenlaisten tunteiden salliminen. Monet meistä yrittävät torjua tai peitellä ikäviä tunteitaan. Vasta sallimisesta voi alkaa seuraava askel: tunteiden tunnistaminen ja omien tunteiden nimeäminen. Se, että huomaa vaikkapa häpeävänsä tai olevansa vihainen.

Tunnetaitoihin kuuluvat taito säädellä omien tunteiden voimakkuutta sekä kyky lukea muiden ihmisten tunteita. Palettiin kuuluu myös ymmärrys siitä, että kokemamme tunteet ovat viesti itsellemme. Ne kertovat tarpeistamme.

Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa vaikkapa sitä, että moni muuttuu kärttyisäksi nälkäisenä. Hieman vaikeampaa voi olla ymmärtää oman alakulon johtuvan siitä, että ei ole päässyt toteuttamaan tarvettaan olla osa yhteisöä.

– Kun oppii ymmärtämään tunteitaan, ymmärtää paremmin myös tarpeitaan.

Miten tunnetaidot kehittyvät?

Tunnetaitojen kehittyminen on monen asian summa. Taustalla vaikuttaa muun muassa kasvatuksemme: Olemmeko saaneet lapsena lohdutusta sitä kaivatessamme? Miten aikuiset ovat suhtautuneet voimakkaisiin tunteisiimme? Onko tunteitamme ymmärretty vai onko kehotettu piilottamaan ne? Lisäksi traumaattiset kokemukset ja hankalat elämäntilanteet vaikuttavat siihen, kuinka turvallisiksi koemme erilaiset ­tunteet.

Tunnetaitojaan voi kehittää vielä aikuisenakin. Kyse on samoista taidoista kuin ­päiväkoti-ikäisten lasten tai koululaisten harjoituksissa. Päiväkoti-ikäinen tosin näyttää ja kokee tunteensa varsin puhtaasti mitään peittelemättä ja vasta etsii erilaisia toimintatapoja.

Aikuisilla taas on painolastina erilaisia selviytymiskeinoja, jotka voivat estää tunteiden kokemista tai vaikeuttaa niiden tunnistamista. Meitä on voitu opettaa kätkemään kyyneleemme ja nielemään vihamme, käyttäytymään hillitysti ja hyvin. Poisopittavaa on enemmän kuin pienillä lapsilla. Toisaalta aikuiset voivat olla lapsia taitavampia itsetutkiskelussa.

Livingston arvioi, että tunteiden tunnistaminen voi olla vaikeampaa kuin äkkiseltään luulisi, sillä usein koemme monenlaisia tunteita samanaikaisesti. Surun taustalla voi olla vihaa ja vihan taustalla häpeää.

Miten tunnetaitoja voi opetella?

Tunnetaitojen opettelu kannattaa aloittaa kaiken perustasta, erilaisten tunteiden sallimisesta. Tämän jälkeen voi edetä tunteiden ­tunnistamiseen ja nimeämiseen ja vähitellen mutkikkaampiin taitoihin.

– Taitoja voi opetella yhtä aikaa oman lapsensa kanssa. Kun nimeää lapsen kokemia tunteita tai vaikka satukirjan hahmon tunteita, oppii samalla omista tunteistaan.

Lapselleen tunnetaitoja opettavan vanhemman ei tarvitse olla itse tunnetaituri. Ja toisin kuin usein kuvitellaan, viilipyttymäisyys ei välttämättä kerro hyvistä tunnetaidoista tai räiskyvyys huonoista. Ainainen rauhallisuus voi kieliä tunteiden torjunnasta ja räiskyminen temperamentista tai väsymyksestä.

– Tieto auttaa ymmärtämään, mutta se ei yksin riitä. Tunnetaitoja on vaikea oppia kokematta tunteita. Oppiminen vaatii itsetutkiskelua, tietoista huomion kiinnittämistä omiin tunteisiin.

Livingstone huomauttaa, että monesti tunteita miettiessämme unohdamme niiden kehollisen puolen. Tunteet tuntuvat kehossamme esimerkiksi jännityksenä, vatsakipuina ja sydämen tykytyksinä. Omaa kehonlukutaitoaan voi opetella esimerkiksi rentoutusharjoituksilla, jotka auttavat kokemaan eron jännittyneen ja rentoutuneen kehon välillä.

Kun tunnetaitojen oppimisessa on jo ­verrattain pitkällä, voi omista säätelykeinoistaan tehdä turvasuunnitelman. Siinä pohditaan etukäteen, miten kannattaa toimia, jos huomaa hermostuvansa, suuttuvansa tai vaikka ahdistuvansa.

– Konstit ovat monenlaisia. Yhdelle auttaa kylmän veden juonti, toiselle musiikin kuuntelu tai luonnossa kävely. Kaikki aistit kannattaa ottaa käyttöön, Livinsgston konkretisoi.

Miksi tunnetaitoja kannattaa harjoitella?

Tutkimus on löytänyt yhteyden hyvien tunnetaitojen ja hyvinvoinnin väliltä. Livingstonin mukaan hyvät tunnetaidot auttavat vanhempaa olemaan paremmin lapsensa tukena. Ne lisäävät myös kykyä ylläpitää läheisiä ihmissuhteita ja auttavat ylipäätään tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa.

”Tunnetaidoista on hyötyä äitinä ja työelämässä”

Kahden lapsen äiti Laura Amper kiinnostui tunnetaitojensa kehittämisestä odottaessaan nyt viisivuotiasta esikoistaan. Hänellä oli aiemmin vain pintapuolinen käsitys siitä, mitä tunnetaidoilla tarkoitetaan.

– Odotusaikana aloin lukea aiheesta lehti- ja somejuttuja sekä kirjallisuutta. Mietin, mitä haluan tehdä omien lasteni kanssa eri tavalla kuin 1990-luvun vanhemmat.

Hän tähdentää, että hänellä ei ollut omassa lapsuudessaan erityisen vaikeita kokemuksia. Ajan tavan mukaan vanhemmat saattoivat kuitenkin kehottaa kiukuttelevaa pikku-Lauraa rauhoittumaan tai lopettamaan itkemisen.

– Tuommoinen tokaisuhan ei lasta auta. Nyt, kun itse olen paneutunut ­tunnetaitoihin, ymmärrän, että itkun ja kiukun takana on jokin syy, ja yritän saada sen selville.

Tiedon haalimisen lisäksi Amper on ­tehnyt konkreettisia harjoituksia. Esimerkiksi yksinkertainen konsti, syvään hengittäminen, on osoittautunut hyväksi tilanteissa, joissa hän huomaa hermostuvansa vaikka lapsen marinaan.

Laura Amperin mukaan omien tunnetaitojen kanssa askartelu on ollut hyödyksi ennen muuta vanhemmuudessa. Etua siitä on ollut myös työelämässä. Henkilöstöalalla ­työskentelevä Amper sanoo ymmärtävänsä nyt paremmin myös muiden ihmisten käyttäytymistä.