Alkavan vaalikauden haasteet

Seuraan yhteiskunnallista keskustelua erityisillä Lapset, nuoret ja perheet -silmillä ja korvilla. Eduskuntavaalien aikaan ne tarkensivat katsetta ja kuuloa, kun vaaliväittelyssä tai ehdokkaan esitteessä mainittiin lapsi, nuori tai perhe.

Näin tapahtui juuri käydyissä vaaleissa hyvin harvoin.

Lapsista tai nuorista ei taidettu käydä yhtään kipakkaa vaaliväittelyä. Heistä puhuttiin harvoin edes tulevaisuusteemojen alla. Tarkemmin ajateltuna saattaa olla, ettei vaalikeskusteluissa juuri puhuttu tulevaisuudesta.

On ymmärrettävää, että vaaleissa keskitytään seuraavaan vaalikauteen, jolloin pidemmän tähtäimen tarkastelu jää vähemmälle. Voikin kysyä, olemmeko kadottaneet kykymme ajatella tulevaisuutta, jota voimme tämän hetken teoilla rakentaa. Tyydymmekö ratkaisemaan nykyisten sukupolvien ongelmia sen sijaan, että pyrkisimme rakentamaan yhä parempaa tulevaisuutta jälkeemme tuleville sukupolville?

Tulevaisuustyötä on toki tehty – ja oletettavasti tehdään jatkossakin – valtioneuvostossa, eduskunnassa ja valiokunnissa hallituskauden aikana. Pohdittavaksi jää, miten paljon sillä on vaikutusta päätöksentekoon ja sen valmisteluun.

Suomessa on perinteisesti haluttu rakentaa maata tuleville sukupolville. Historiastamme löytyy upeita innovaatioita lasten ja perheiden auttamiseksi.

Olemme halunneet, että uusi sukupolvi saa edellistä paremman koulutuksen. Olemme tahtoneet olla edelläkävijöitä teknologisessa kehityksessä. Olemme pystyneet rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan, jossa elää maailman onnellisin kansa.

Tällä hetkellä on vaikeaa nähdä, että yhteiskunnassamme olisi vahva halu varmistaa, että vastaava kehitys jatkuisi. Tai että syntyisi aivan uusia tulevaisuudennäkyjä, joita voisimme yhteisvoimin tavoitella.

Olemmeko kadottaneet uskomme tulevaisuuteen? Unohdammeko tämän hetken paineiden keskellä sen, että voimme tehdä konkreettisia asioita luodaksemme koko yhteiskunnallemme tulevaisuuskuvia ja pyrkiäksemme sitten kohti niitä?

On selvää, että tulevaisuus ”tulee” tai ”tapahtuu” teoistamme riippumatta. Haluan kuitenkin vaalia ajatusta, että me tämän hetken sukupolvet haluaisimme jättää Suomen ja koko maapallon entistä paremmassa kunnossa seuraajillemme.

Toteamme usein, että ”lapsissa on tulevaisuus”. Kehtaammeko jättää sen rakentamisen lastemme ja heidän lastensa harteille? Eikö meidän aikuisten ja erityisesti juuri valittujen uusien kansanedustajien olisi määrätietoisesti rakennettava heille paras mahdollinen tulevaisuus?

Ulla Siimes on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.