Siirry sisältöön
Kulttuuri

Kuka kaipaa kirjaa?

01.11.2019 Virve Järvinen Maria Vilja

Moni miettii, kannattaako lapselle lukea ääneen. Voisihan napero yhtä hyvin kuunnella tai seurata tarinaa älylaitteesta.

Tärkeintä on, että lapsi pääsee osalliseksi tarinoista. Hänen aivonsa aktivoituvat ja mielikuvitus tulee ruokituksi nauttiipa hän tarinan luettuna, kuultuna, paperilta tai ruudulta. Mutta ihan kaikkeen ei hienoinkaan digilaite sisältöineen riitä.

Kirjalla on yhä paikkansa lapsen kaverina. Yhteinen kirjan lukuhetki tarjoaa hänelle läsnäoloa ja vuorovaikutusta aikuisen kanssa. Silloin lapsi saa tankata läheisyyttä ja voi jakaa tarinan aikuisen kanssa.

Pieni lapsi kysyy paljon ja kommentoi kuulemaansa, eli harjoittelee myöhemmin lukemisessa tarvittavia taitoja. Kun lapsi eläytyy tarinan tapahtumiin, hänen kykynsä sanoittaa omia ja toisten tunteita kehittyy: hän oppii sosiaalisia ja tunnetaitoja.

Yhdessä aikuisen kanssa luetut kuvakirjat auttavat lasta oppimaan uusia sanoja ja asioita. Ne havainnollistavat pienelle lapselle ympäröivää maailmaa.

Se, mistä tuutista taapero tarinan kuulee, vaikuttaa pitkälle elämään, sillä asenne lukemista kohtaan syntyy ihan pienenä. Lukeminen ei ole lapsesta mielekästä toimintaa, jos se tarkoittaa yksinäisiä hetkiä napit korvissa.

Älylaite säästää aikuista kitinöiltä. Se voi helpottaa hetkiä, jolloin lapsen pitää odottaa.

Kotona lapsi ei välttämättä jaksa keskittyä vanhemman lukemaan satuun kuin hetken ja katkaisee juonta kysymyksillään. Silloin vanhempi saattaa miettiä, pitäisikö kirja korvata luureilla.

Se, että vanhempi kestää sinnikkäästi keskeytyksiä, palkitaan myöhemmin. Kun lapsi kysyy ja aikuinen vastaa, lapsi oppii tekemään päätelmiä luetusta. Kysymykset auttavat lapsia liittämään luetun aitoon elämään.

Lukutaito ei vaarannu, vaikkei vanhempi lukisi lapselle jokaista kirjaa itse. Joskus hänkin tarvitsee hetken omaa aikaa, ja lapsi voi kuunnella satua sovelluksesta.

Alle kouluikäisen olisi hyvä kuunnella kirjaa kaiuttimen kautta.

Vaikka lapsi käyttää laitetta yksin, häntä ei saisi jättää sen kanssa itsekseen. Alle kouluikäisen olisi hyvä kuunnella kirjaa kaiuttimen kautta, jolloin vanhempi tietää, mitä lapsi laitteelta seuraa. Näin hän voi reagoida, jos lasta pelottaa tai jos tällä on kysyttävää. Voi myös olla, että lapsi haluaa jutella kirjan sisällöistä myöhemmin.

Äänikirjasta voi olla apua lukemaan opettelevalle lapselle. Takelteleva lukeminen helpottuu, kun lapsi voi seurata tekstiä kahdesta kanavasta. Äänikirjan lukija eläytyy ja tulkitsee tekstiä, jolloin lapsen on helpompi ymmärtää sitä.

Jotta lapsi lukisi, lukemisen pitää olla mielekästä. Lukutaitoisen lapsen tulisi saada itse valita, mistä hän tarinansa tavaa. Ruudulta lukeminen saattaa väsyttää silmiä ja jumittaa niskaa, mutta lukukokemus on välineestä riippumatta samanlainen. Joillekin lapsille kirjan löytyminen hänelle merkityksellisestä älylaitteesta voi olla todella tärkeää.

Älylaite voi myös houkutella lasta suomalaisen kirjallisuuden pariin. Ulkomailla asuville lapsille ääni- ja verkkokirjat voivat olla siihen ainoa vaihtoehto.

Jos vanhempi haluaa lapsestaan huippulukijan, kotiin kannattaa kantaa kirjoja. Kirjojen lukeminen on laajalti yhteydessä elämässä menestymiseen, ei vain hyviin kouluarvosanoihin. Parhaat lukijat tulevat yhä kodeista, joissa on ja joissa luetaan perinteisiä paperikirjoja. Ellei lapsi koskaan näe vanhempiaan kirjan ääressä, hän tuskin tarttuu siihen itsekään.

Lapsi innostuu ylipäätään asioista, jotka hän saa jakaa vanhempansa kanssa.

Jos vanhempi haluaa, että lapsi kiinnostuu lukemisesta, tarinan tapahtumista ja sen herättämistä ajatuksista, kannattaa keskustella yhdessä.

Luetun ymmärtäminen kehittyy pitkälti kuuntelemalla. Vanhemman olisikin hyvä lukea lapselle ääneen, vaikka tämä osaisi lukea itse.

Lasten ja nuorten kirjoissa kerrotaan yleensä heitä koskettavista asioista, kuten kaverisuhteista ja koulusta. Yhteinen lukuhetki voi auttaa lasta ja vanhempaa ottamaan puheeksi myös vaikeampia asioita.

Lukeminen laskee kierroksia ja jouduttaa nukahtamista. Kun vanhempi lukee lapselle, hän rauhoittuu myös itse. Samalla lapsi voi jakaa vanhemman kanssa päivänsä tapahtumia ja keskustella mieltä askarruttavista asioista.

Lapsuudessa aloitettu illan lukuhetki jatkuu usein aikuisuuteen. Illalla läheisyyden kaipuu herää ja silloin satu kannattaa lukea kirjasta. Lukuhetki on hyvä tapa pitää yllä tunneyhteyttä lapseen, silloinkin kun lapsi osaa jo lukea.

Älylaite kannattaa laittaa illalla sivuun myös siksi, että sen valo heikentää unen laatua. Luettu kirja jättää enemmän tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle. Se voi suojata lasta: hän voi jättää pelottavimmat asiat kuvittelematta.

Me muistamme vielä aikuisenakin kirjat, joita vanhemmat lukivat meille lapsena. Mutta kuka muistaa muutaman vuoden päästä, mitä luki tänään ruudulta yksin?

>Juttua varten on haastateltu kasvatustieteen tohtori Juli-Anna Aerilaa sekä psykologian apulaisprofessori Riikka Korjaa Turun yliopistosta. Aerila on mukana useissa lukemiseen liittyvissä kehittämishankkeissa, ja Korja on lapsen kehityksen erikoispsykologi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »