Siirry sisältöön
Kasvu

Atte Ahokas, 17, twiittaa ilmaston puolesta joka päivä ja heittää välillä ”tyhmää läppää”, ettei väsyisi

07.12.2020 Ulla Willberg Vilja Tamminen

Atte Ahokas kutoo. Koira katselee vieressä.

Atte Ahokas kutoo paljon, usein villasukkia, mutta viime keväänä syntyi viikossa villapaita. Hän pyrkii lukion jälkeen lukemaan evoluutiobiologiaa, politiikan tutkimusta – tai jotain siltä väliltä. Mittelspitz-rotuiselle Sufille kaikki käy.

Twiitti lähtee, kun ilmastoaktivisti Atte Ahokas seisoo bussipysäkillä, istuu bussissa tai viettää muuta luppohetkeä. Twiittejä syntyy päivässä kymmenkunta, ja lisäksi hän jakaa muiden twiittejä. Seuraajia Ahokkaalla on jo yli 10 000. Raja meni rikki viime kesänä.

Yritän, ettei somettaminen vie liikaa aikaa koulunkäynniltä ja muulta. Mutta en uskalla ladata ohjelmaa, joka näyttää miten kauan olen somessa päivässä, Ahokas naurahtaa.

Aikuiset ovat kuuntelevinaan.

Twitter on Ahokkaasta paras somekanava, koska siellä pääsee keskustelemaan kansanedustajien, poliitikkojen, päättäjien ja ilmastoaktivistien kanssa. Ikävä kyllä, Twitter addiktoi, ja nettitörky tekee sen keskusteluista rasittavaa.

Yritän vaikuttaa somen kautta, mutta epäilen silti, onnistuuko keskustelu siellä koskaan. Mieluiten keskustelisin kasvotusten ja tapaisin ihmisiä mielenosoituksissa. Viime vuonna olin miekkareissa lähes joka perjantai, mutta koronan vuoksi olen nyt aktiivisin somessa. Instagramissakin olen hiukan, koska siellä tavoittaa niitä nuoria, jotka eivät vielä ole mukana ilmastoliikkeessä.

Atte Ahokas ilmastoahdistui 15-vuotiaana, kun hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastoraporttinsa syksyllä 2018.

Olen tutkijatyyppiä: jos kiinnostun jostain, haluan tietää siitä kaiken. Tiesin, että ilmastonmuutos on vakava asia, ja tajusin, että on kiire toimia.

Ruotsalainen Greta Thunberg oli Ahokkaalle tärkeä inspiraatio. Thunberg on osoittanut, että nuorikin voi saada äänensä kuuluviin.

Siitä innostuneena menin joulukuussa 2018 ilmastolakkoon Eduskuntatalon portailla. Uskalsin lähteä Helsinkiin, kun sain yhden kaverin mukaan. Oli hirvittävän kylmä ja meitä oli tosi vähän, ehkä 15. Pääsin ensi kertaa keskustelemaan toisten ilmastoahdistuneiden ja myös kansanedustajan kanssa. Se oli valtavan voimauttavaa.

Tammikuussa 2019 Ahokas päätti järjestää itse ilmastolakon Jokioisten kirjaston portailla. Hän asuu Jokioisissa ja oli silloin yläkoululainen.

Kuvittelin, että seison siellä kärttyisenä yksin kolme tuntia, mutta sinne tulikin 40 meidän koulun oppilasta. Biologianopettaja oli kuuluttanut keskusradiossa, että menkää Aten seuraksi, jos haluatte.

Minulla on moraalinen velvollisuus toimia pienempien puolesta.

Tempauksesta seurannut mediahuomio vyöryi päälle.

Kuin olisi odotettu, milloin Suomessa nuori aktivoituu, ja minut temmattiin esille. Parin viikon kuluttua istuin A-studiossa keskustelemassa Sanna Marinin ja Kai Mykkäsen kanssa. Se oli outoa. Jännitti hirveästi, mutta huomasin, että pystyn puhumaan.

Ahokkaasta on puhuttu Suomen Thunbergina ja ilmastotähtenä, mistä hän ei pidä.

Suomessa on paljon nuoria ilmastoaktivisteja. Sitä pitäisi nostaa esiin. Olen oppinut ohjaamaan toimittajia haastattelemaan muitakin.

Atte Ahokas korostaa, ettei ole olemassa yhtä nuorten ilmastoliikettä vaan monenlaista liikehdintää. Hän on aktiivisin Greta Thunbergin aloittamassa Fridays For Future (FFF) -ilmastolakkoliikkeessä.  Rekisteröintiä yhdistykseksi ei suunnitella tällä hetkellä, sillä nuoret haluavat toimia vapaasti ilman hierarkioita ja byrokratiaa.

Olen FFF Suomen perustajajäseniä. Meitä toimii satakunta nuorta sen kanavissa. Tapahtumiimme on osallistunut lisäksi muita nuoria sadoista tuhansiin. Osallistun itsekin muiden järjestämiin tapahtumiin. Pari kertaa olen ollut mukana Elokapinan mielenosoituksessa.

FFF:n tavoite on, että Suomi saavuttaa ilmastotavoitteensa ja kiristää jo sovittuja ilmastotoimia.

Ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä 1,5 celsiukseen. Elämästä ja kuluttamisesta on myös tehtävä yleisesti kestävämpää, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi.

Nuoret pääsevät Ahokkaasta helposti päättäjien juttusille, mutta päättäjät eivät kuuntele, oikeasti.

Nyt on yleistä, että ollaan kuuntelevinaan. Halutaan olla trendikkäitä, miellyttää nuoria, kehutaan ja kysytään mielipiteitä. Päätökset ja politiikka eivät silti muutu.

Välillä tilanne suututtaa, välillä surettaa. Ahokas tuntee olonsa myös petetyksi.

Kehittyvissä maissa lapsia kuolee sään ääri-ilmiöihin, kuten tulviin. On yhteiskunnallinen valhe, ettei hätätilaa vielä olisi.

Äiti Marketta Rinteen esimerkki on saanut Atte Ahokkaan kiinnostumaan tutkijan ammatista. Hänestä olisi hienoa tuottaa itsekin uutta tietoa. Myös innostus käsillä tekemiseen yhdistää poikaa ja äitiä. Molemmat virkkaavat isoäidinneliöistä itselleen tilkkupeittoa, mutta Ahokkaan peitosta tulee värikkäämpi.

Ilmastoahdistus hyökkää päälle pahiten, kun Atte Ahokas yrittää nukahtaa.

Alan käydä asioita läpi. Tulee olo, etten halua elää maailmassa, joka tästä on tulossa. Se tuntuu rinnassa asti. Jälkikäteen tulee se energia. Minulla on moraalinen velvollisuus toimia pienempien puolesta. Kuka sitten, jos en minä? Voin vielä tehdä jotakin toisin kuin he, jotka syntyvät 50 vuoden päästä.

Äänestämiselläkin voisi vaikuttaa, mutta miksi nuoret eivät äänestä?

Se on noidankierre: puolueet eivät aja nuorten asioita, joten nuoret ei äänestä, joten puolueet eivät välitä nuorista. Myös setävaltaisuus vaikuttaa. Että mitä välii, kuka setä siellä on…

Ahokasta äänestäminen kiinnostaa. Hän täyttää keväällä ennen kunnallisvaaleja 18 vuotta ja kannustaa twiiteissään muitakin äänestämään.

Odotan sitä kovasti, vaikken vielä edes tiedä, mitä puoluetta äänestän.

Lisäksi tarvitaan aktivismia ja voimakasta kansalaisyhteiskuntaa, jotta hallituksia painostetaan tekemään kunnollista ilmastopolitiikkaa. Väkivaltaa Ahokas ei hyväksy.

Mutta on vaarallista ajatella, ettei lakia voi koskaan rikkoa. Lakikin voi olla moraaliton.

Ahokas on valtavan iloinen, että osa aikuisistakin on aktivoitunut.

Eduskuntatalon portailla on nyt joka perjantai lakossa kaikenikäisiä, myös eläkeläisiä, jolla on yhdistyskin, Ilmastoisovanhemmat. He ovat huolissaan lastenlastensa kohtalosta, mikä on hienoa.

Ensimmäisen somevaikuttajatilinsä Atte Ahokas perusti rippileirin jälkeen.

Atte Ahokas metsässä.

Eurooppanuoret ry valitsi Ahokkaan Vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi vuonna 2019. Tänä vuonna hän sai tittelin Vuoden hämäläinen.

Olen ollut ateisti ihan pienestä. Rippipappini oli niin vanhakantainen, että vastareaktioksi aloin twiitata uusateismista. Se on jäänyt omaksi asiakseni, mutta nyt twiittaan ilmaston lisäksi myös feminismin, sateenkaariasian ja antirasismin puolesta.

Kun Ahokkaan aktivismi muuttui ilmastolakkoiluksi, hänen äitinsä Marketta Rinne huolestui.

Äiti epäili, ettei 15-vuotias pysty vaikuttamaan niin paljon, että on järkevää olla pois koulusta. A-studion ja lehtihaastattelujen jälkeen hän muutti mielensä.

Ahokas on saanut ymmärrystä myös koulujensa opettajilta. Hän käy nyt Forssan lukiota.

Olen saanut korvata etäopiskelulla poissaolojani, kun ilmoitan niistä ajoissa.

Aktivismi on vienyt hänet myös ulkomaille, muun muassa Tukholmaan haastattelemaan Greta Thunbergia ja Ruotsin varapääministeri Isabella Löviniä.

Ahokas asuu yhä Jokioisissa omakotitalossa kahdestaan äitinsä kanssa, joka toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Pari vuotta vanhempi isosisko on juuri muuttanut kotoa pois.

Äiti on tärkeä tuki. Keskustelemme tosi syvällisesti, kriittisestikin ilmastoaiheista. Äiti suostuu viemään minut bussipysäkille kuudelta aamulla, että pääsen mielenosoituksiin Helsinkiin. Hän tekee mielenosoituksiin vaadittavat ilmoitukset poliisille, koska alaikäinen ei voi. Lisäksi hän syö kaikkia kokkaamiani kasvisruokia toisin kuin siskoni, Ahokas virnistää.

Hän alkoi opetella kasvissyöntiä vuosi sitten. Hän pyrkii myös kuluttamaan vähän tavaroita.

Teen sen, mihin pystyn. Yhteiskunta perustuu fossiilitalouteen ja kuluttamiseen. Jos haluaa olla mukana, ei voi elää täysin ekologisesti. Muutoksen pitää tapahtua järjestelmätasolla. Kun ekologisesta elämästä tehdään helppoa ja edullista, tosi iso osa ihmisistä sopeutuu siihen hyvillä mielin.

Kasvotusten Atte Ahokas on iloinen ja puhelias nuorimies. Huumorintajun huomaa hänen twiiteistäänkin.

Laitan menemään myös tyhmiä läppiä ja meemejä, koska välillä on pakko päästää irti. Jos huutaisin koko ajan vain ilmastokriisiä, en jaksaisi.

Joulun fanitus on Aten vakiovitsailua, sillä hän on todellinen jouluihminen myös oikeasti. Ateisti kulutuskriitikkokin voi sitä olla, hän sanoo ja väläyttää leveän hymynsä.

Joulu tuo iloa pimeään talveen. Minulla on ihanat muistot lapsuuden jouluista. En halua enkä anna aineellisia lahjoja, paitsi kirjoja.

Viime keväänä Ahokas uupui ja piti kuukauden tauon kaikesta vaikuttamisesta.

Siihen vaikutti sometöryn lisäksi etäkoulu ja korona, jotka estivät joukkokokoukset ilmaston puolesta. Se kaikki yhdessä oli liikaa.

Tauolla Ahokas rentoutui kutomalla, joka on hänen lempiharrastuksiaan.

Olin niin ahdistunut, että tein viikossa villapaidan. Stressi häviää, kun puikot kilisevät ja silmukoita muodostuu.

Someen Ahokas palasi pikkuhiljaa. Hän blokkaa pois häiriköt järjestelmällisesti.

Jos joku äijä kahvilassa solvaa ituhipiksi ja kommariksi, ei sitä tarvitse kuunnella. Voin vaatia asiallista käytöstä myös omalla tililläni, eikä se ole sananvapauden estämistä.

Blokkaamalla Ahokas suojelee myös nuoria seuraajiaan.

Häiriköt löytäisivät heidät tilini kautta. He voivat olla hyvin nuoria ja minua herkempiä.

Jos nuori aktivoituu, Ahokas haluaa sanoa vanhemmille, että olkaa ylpeitä.

Ei siinä voi olla mitään negatiivista, että nuori rohkaistuu toimimaan. Minusta vanhempien tehtävä on kannustaa nuoria itsenäiseen ajatteluun ja uskaltamiseen. Oma elämäni on avartunut valtavasti aktivismin myötä. Minulla on uusia ystäviä ympäri Suomea ja kansainvälisesti.

Vanhempien ei kuitenkaan pidä jättää nuorta yksin, sillä hän voi tarvita tukea.

Kovin nuoren ei kannata antaa perustaa yksin somevaikuttajatiliä ja sen keskustelua pitää seurata. Muuten ei huomaa, jos siellä tapahtuu jotakin ikävää.

Tilaa Lapsen Maailma  tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä  vain 29 e!

Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

TILAA LEHTI

Lapsen Maailman digimainos, juttukuvia padissa ja puhelimessa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »