Siirry sisältöön
Tutkittua tietoa

Väkivallan uhka ja lumo

03.10.2014 Antti Vanas

Väkivalta on poikien juttu. Ajastaan jääneiden sukupuoliroolien stressaamat pojat tappelevat ja ahdistelevat tyttöjä. Pojat pelaavat räiskintäpelejä, jotka ovat väkevää mutta pitkän päälle masentavaa viihdettä. Koulusurmien taustat vaihtelevat – paitsi että tekijät ovat lähes aina poikia.

Koulusurmiin ei ole yhtä selitystä

Koulusurmat tuntuvat kaikessa käsittämättömyydessään toistuvan aina samanlaisina. Tästä luultavasti johtuu, että myös tekojen ja tekijöiden taustat oletetaan samanlaisiksi. Yhtä ainutta, kaikkia kouluampumisia yhdistävää taustatekijää ei kuitenkaan ole olemassa, kertoo tuore saksalaistutkimus.

Kouluampumisten tärkeimpinä taustatekijöinä on pidetty koulukiusaamista ja toveripiirin ulkopuolelle eristämistä. Berliinin Vapaassa yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että myös oppilaan ja opettajan väliset riidat voivat käynnistää kohtalokkaan tapahtumasarjan.

Berliiniläistutkijat ruotivat 13 maassa tapahtuneiden 126 ampumistapauksen taustoja, mukana myös Suomen koulusurmat.

43 prosentilla koulusurmaajista oli ennen tekoa ollut konflikti opettajan tai muun koulun henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Riidan syynä oli usein tunne epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Huonoon jamaan ajautuneen opettaja-oppilas-suhteen tiedetään vaikuttaneen tapausten kulkuun seitsemässä Saksassa tapahtuneessa kouluampumisessa.

USA:n kouluampumiset liittyvät tutkimuksen mukaan Saksan tapauksia yleisemmin oppilaiden väliseen kanssakäymiseen ja koulukiusaaminen. Tapausten taustat näyttäisivät siis vaihtelevan maasta toiseen.

88 prosentilla koulusurmaajista oli ollut ongelmia sosiaalisessa ympäristössään, ja 85 prosenttia oli ajautunut toveripiirin ulkopuolelle. Kolmannes oli kokenut pettymyksen rakkauselämässä ennen tekoon ryhtymistä. Vain vajaa kolmannes oli joutunut fyysiseksi yltyneen koulukiusaamisen uhriksi, ja 13 prosenttia oli itse ollut koulukiusaajia.

43 prosentilla koulusurmaajista oli ennen tekoa yksi tai useampi ystävä, eivätkä he olleet yleensäkään niin eristäytyneitä kuin tähän saakka on luultu. Joka neljäs kouluampuja piti itseään ”yksinäisenä sutena”. Muiden oppilaiden arvioimana heistä oli sellaisia noin puolet.

>Sommer, F. ym.: Bullying, romantic rejection, and conflicts with teachers: The crucial role of social dynamics in the development of school shootings A systematic review. International Journal of Developmental Science, elokuu 2014.

Räiskintäpeli masentaa

Tekeekö väkivaltapeli väkivaltaiseksi? Asiaa on tutkittu ahkerasti. Väkivaltaisten tietokonepelien muista vaikutuksista lasten ja nuorten mielenterveyteen tiedetään vähemmän.

Lasten peliharrastusta ja sen seurauksia selvittäneen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan väkivaltapelit masentavat. Niin käy, jos veriroiskeisten potkimis-, mätkimis- ja ampumispelien parissa kuluu säännöllisesti ja pitemmän aikaa yli kaksi tuntia päivässä.

Tutkimukseen osallistui viitisen tuhatta 11-vuotiasta koululaista Kaliforniasta. Tutkituista yli kolmannes käytti pelaamiseen enemmän kuin kaksi tuntia päivässä. Pojista tällaisiin pelimäärin ylsi puolet, tytöistä joka viides. Eniten pelasivat syntyperältään afroamerikkalaiset lapset.

Hyvin väkivaltaisiksi luokiteltuja pelejä pelasi 18 prosenttia tutkituista, ja 13 prosenttia pelasi niitä yli kaksi tuntia päivässä. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvilla lapsilla oli merkitsevästi muita enemmän masennusoireita. Afroamerikkalaisten perheiden lapsilla oli yliedustus tässäkin ryhmässä.

Tyttöjä väkivaltapelit eivät näyttäneet masentavan. Tästä ei tutkijoiden mukaan voi vetää johtopäätöstä, että tytöt olisivat henkisesti poikia paksunahkaisempia.

Vain 2,2 prosenttia tytöistä pelasi erittäin väkivaltaisia pelejä yli kaksi tuntia päivässä, eikä tutkimusta tarkennettu erikseen tyttöihin. Tästä syystä pelien vaikutus tai pikemminkin vaikuttamattomuus tyttöihin mahtuu tutkimuksen virhemarginaaliin.

Runsaan väkivaltapelaamisen yhteys masennukseen oli merkitsevä mutta ei kovin voimakas. Tietokonepelien valtavan suosion vuoksi pelaamisen voidaan kuitenkin odottaa lisäävän masennusta potevien lasten ja nuorten, erityisesti poikien, määrää selvästi.

>Susan Tortolero ym.: Daily Violent Video Game Playing and Depression in Preadolescent Youth. Julkaistu heinäkuussa Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking -verkkosivulla.

Pojat fiksuja, tytöt kauniita

Vanhat huonot ajat ovat täällä taas tai ainakin Lissabonissa.

Poikien kuuluu olla vahvoja, fiksuja ja vitsikkäitä, tyttöjen puolestaan söpöjä, hiljaisia ja mieluusti vähän yksinkertaisia joka tapauksessa poikia tyhmempiä. Tyttöjen on peitettävä älykkyytensä, jotteivät he pelästyttäisi poikia, sanoo Warwickin yliopistossa työskentelevä sosiologi Maria do Mar Pereira.

Kuuluuko tyttöjen olla vain söpöjä ja hiljaisia?

Tällaisia ovat odotukset, joita yhteiskunta Portugalissa nuorten niskaan lastaa, ja näihin odotuksiin olivat Pereiran tutkimat 14-vuotiaat portugalilaisnuoret mukautuneet. Tutkija havainnoi Lissabonissa asuvien koululaisten elämää oppi- ja ruokatunneilla, tenteissä ja koulun ulkopuolella kahviloissa.

Pojan paikka on tytön yläpuolella, määrää ympäristö. Määräyksen ahdistamat pojat tappelevat, ryyppäävät, tukahduttavat tunteensa ja ahdistelevat tyttöjä seksuaalisesti. Tytöt peittelevät lahjakkuuttaan ja luopuvat ei-naisellisina pidetyistä urheiluharrastuksistaan.

Yritys elää historiallisten, nykyään täysin epärealististen mies-nais-roolien mukaisesti vaatii Pereiran mukaan raskaan veron. Nuoren itsetunto heikkenee, kiusaaminen sekä verbaalisissa että fyysisissä muodoissaan pahenee ja terveysongelmat kasautuvat. Lahjakkuutta, kansakunnan arvokkainta voimavaraa, dumpataan suoraan kaatopaikalle.

Näin Portugalissa. Miten täällä Suomessa? Pereiran mukaan samansuuntaisia tuloksia on saatu Britanniassa ja muissakin länsimaissa tehdyissä tutkimuksissa. Yksi syypää patamustan sukupuolikonservatismin leviämiseen on tutkijan mukaan kaikkialla maailmassa vaikuttava brittiläinen media; kirjallisuus ja populaarikulttuuri mukaan lukien.

>Sosiologi Maria do Mar Pereiran artikkeli ”Girls feel they must ‘play dumb’ to please boys” julkaistiin Warwickin yliopiston kotisivulla elokuussa.

OIKAISU

Toisin kuin jutussani ”Räiskintäpeli masentaa” väitän, tutkijat eivät sano mitään väkivaltaisten pelien ja masennuksen syy-seuraussuhteesta. Kyseessä on näiden tekijöiden välillä löydetty yhteys, ei muuta.

Jutun virheellisyyttä pahoitellen

Antti Vanas
freelance-toimittaja

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »