Hyppää sisältöön

Täällä ollaan

Muutaman viikon hiljaisuuden jälkeen kerron jälleen perheemme kuulumisia.
Julkaistu
Täällä ollaan

Tavoitteenani on kirjoittaa blogiani yhdestä muutamaan kertaan viikossa. Joskus elämä kuitenkin heittää kapuloita rattaisiin ja suunnitelmat muuttuvat. Näin kävi tällä kertaa, kun kolmevuotias Viljamme sairastui eikä kirjoittamisesta tullut mitään. Kiitos hyvän hoidon ja antibioottien, lapsi on jälleen kunnossa. Vieläkin olen kuitenkin hieman säikkynä, että onhan lapsi varmasti parantunut kunnolla, ja aina välillä mittaan varalta kuumeen. Sairaus kun alun perinkin hyökkäsi salakavalasti hiipien. Ensin pieniä oireita, kunnes sitten tuli aamu, kun lapsi heräsi uuteen päivään kuumana kuin kekäle, posket kuumeesta punaisina hohkaten, ja oli jo kiire päästä lääkäriin. (Ei muuten ollut kovin helppo tehtävä saada annettua antibiootti kolmevuotiaalle.)  Itse asiassa minulla oli tarkoitus kirjoittaa muuta kuin kuulumisiamme, mutta päätin siirtää toisen aiheen ensi viikolle ja päivittää, miten meillä menee.

Viljan sairastumisessa kävi onni onnettomuudessa. Nimittäin kun Vilja oli pois sairautensa vuoksi päivähoidosta ja eskarilainen Aura oli tutustumassa koulumaailmaan päivän ajan tokaluokkalaisen isosiskon luokassa, päiväkodilla oli korona-altistuminen. Meidän lapsemme kun eivät tuona päivänä olleet päiväkodissa, säästyimme kymmenen päivän karanteenilta.

Arkemme on melkoisen täyttä. On vanhempainiltoja, syntymäpäiviä, koulun retkipäiviä, aamuja, kun täytyy olla neljässä paikassa yhtä aikaa, koulupäivien jälkeen on jouduttava harrastuksiin. Jo aiemmin kerroinkin Onni-esikoisen aloittaneen koripallon. Into ja harrastus jatkuvat, ja lisäksi Aura aloitti jalkapallon. Toki Auran ja Onnin harjoitukset menevät perjantaisin päällekkäin, ja minä kun en aja ollenkaan autoa, täytyy logistiikan olla kunnossa.  Onneksi isovanhemmat ovat suurena apuna arjessa. En ymmärrä, miten pärjäisimme ilman heitä.

Riittämättömyyden tunteita

Elämä on täynnä riittämättömyyden tunteita. Tunnen syyllisyyttä siitä, olenko tasapuolisesti kaikkien lasten kanssa ja saako jokainen lapsi tarvitsemansa huomion. Yksi haluaa kertoa oppimistaan asioista ja että kyselen kokeisiin, toinen haluaa rakentaa junarataa, kolmas pelata korteilla, neljäs on oppinut uuden taikatempun, viidettä puolestaan kiukuttaa ja tarvitsisi aikuisen apua kuohuvien tunteidensa kanssa.

Kesä on hiipinyt syksyksi, joka kohta vaihtuu talveksi. On huolehdittava, että kaikilla on asianmukaiset ,säähän sopivat vaatteet. Vettä pitävät, viimalta suojaavat, mutta kuitenkin hengittävät. Jalkapallon aloittanut Aura puolestaan tarvitsisi sopivat kengät jalkapalloa varten. Ei muuten ole mitään halpaa huvia hankkia viidelle kausi- ja harrastusvaatteet. Ei, vaikka kirppareita suosinkin. Kaikkea ei edes kirpputoreilta löydä, varsinkaan isommille lapsille.

Juhlahumua

Perheessämme kaikkien syntymäpäivät sijoittuvat syyskuun ja helmikuun väliseen aikaan, ja joka kuukausi jollakin on synttärit. Synttäriputken avasi kahdeksan vuotta täyttänyt Helmi. Juhlat olivat onnistuneet ja paras mahdollinen lahja lapselle oli, kun kaverit juhlien päätteeksi hihkuivat ja huokailivat, kuinka kivaa oli. Seuraavaksi sitten juhlitaan minua. Täytän nimittäin 40 ja aion viettää keski-ikäistymistäni läheisten kanssa. Yksi ystävä saapuu Espoosta asti tänne Ouluun juhliin.

Suunnitelmat ovat vielä aivan alkuvaiheessa, ja alkaa olla kiire, sillä juhlat ovat parin viikon pääsrä. Kutsut on toimitettu ja paikka varattu (lastemme päiväkoti), mutta muuten kaikki on aivan auki ohjelmasta tarjoiluun.

Tällaista meidän arkeemme kuuluu nyt. Ensi viikolla tarkoituksenani on kirjoittaa rakkaasta harrastuksestani, kirjallisuudesta.

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.