Kuulumisia arjen keskeltä

Arki pyörähti käyntiin kolme viikkoa sitten, ja nyt kesäloma tuntuu olleen ikuisuuksia sitten. Niin paljon arjen tiimellyksessä on tapahtunut.

Heti seuraavalla viikolla, kun koulu ja päiväkoti alkoivat, oli uintiviikko. Uimassa kävivät kaikki perheemme oppivelvolliset esikoululaisesta viidesluokkalaiseen. Lapset innostuivat puuhasta niin, että heti viikon päätyttyä menimme koko perhe uimahalliin. Viidesluokkalaiselle oli myös sanottu, että uimataidon kehittymisen kannalta olisi tärkeää käydä vähintään kerran viikossa uimassa. Onni on niin tunnollinen, että otti suosituksen tosissaan ja huolehtii nyt,  että uimahallilla käydään joka viikko. Mikäpä siinä. Kunnolla uimaan ei tosin kyllä itse pääse, kun valvoo viisipäistä laumaa. Ilkkakin jätti sykevyön  suosiolla kotiin.

Viime viikolla perheeseemme rantautui syksyn ensimmäinen flunssa. Tämä olikin odotettavissa, ja arvasin, että kolmevuotiaan Viljan sairastuminen on vain päivien kysymys., Päivää myöhemmin Viljan sairastumisesta alkoi niiskuttaa myös esikoululainen Aura. Näin vierähti viikko kotona. Jos ei olisi korona-aika, tytöt olisivat voineet palata jo aiemmin päiväkotiin, mutta nyt piti odottaa täysin oireetonta päivää.

Nyt arki taas rullaa ja tapahtuu monenlaista. Tänään eskarit ovat luontoretkellä tekemässä pienen vaelluksen pitkospuilla. Erityisesti Aura on odottanut eväshetkeä: hot dogeja ja muurinpohjalettuja. Onneksi sää suosii pieniä retkeilijöitä, ja aurinko paistaa (joskin on jo aika viileää). Lisävauhtia arkeen tuo Onnin uusi harrastus, koripallo. Isä ja poika olivat istuneet saunan lauteilla, ja poika oli kertonut isälle halustaan pelata koripalloa. Kun kuulin tästä, selvitin välittömästi, mihin joukkueeseen Onni pääsisi mukaan. Joukkue löytyi, ja eilen olivat ensimmäiset harjoitukset. Näitä onkin nyt sitten kolme kertaa viikossa, eli tiedossa on kuljetusrumbaa. Mutta ei se mitään. Olen onnellinen, että lapsi on löytänyt mieluisan harrastuksen.

Koronasta tykitetään joka suunnasta, ja minunkin on tässä mainittava, että saimme Ilkan kanssa toisen rokoteannoksen viime viikon perjantaina. Vähän jännitti, millaisia sivuoireita tulee,  sillä perheen miesväki oli lähdössä mökille viettämään viikonloppua ja me naisväki jäimme tyttöjen kesken kotiin. Onneksi selvisimme vähällä. Ilkalla oli käsivarsi kipeä ja minulla särki päätä lauantain, mutta ei ollut mitään sellaista, että olisi pitänyt perua suunnitelmat.

Arjen keskellä on myös juhlaa, ja vajaa pari viikkoa sitten vietimme rakkaan ystäväni nelikymppisiä. Oli kyllä huippu ilta!  Sekä poski- että vatsalihakset olivat nauramisesta kipeät. Samana viikonloppuna tein päätöksen, että minäkin juhlistan  omaa keski-ikäistymistäni lokakuussa. Nyt on juhlapaikka varattuna ja vieraslista laadittuna. Neljäkymmentä täyttänyt ystäväni on luvannut auttaa minua järjestelyissä. Jos juhlista tulee puoleksikaan yhtä hauskat kuin ystävän juhlat olivat, niin hyvä.

Tulevana sunnuntaina puolestaan meidän Helmimme täyttää kahdeksan vuotta. Tänä viikonloppuna häntä juhlitaan sukulaisten kesken ja viikon päästä kavereiden kanssa. Tästä alkaakin perheemme synttäriputki, kun kaikilla meillä on syntymäpäivät syys- ja helmikuun välisenä aikana. Kakut meillä leipoo aina Ilkka. Kuvan luomuksesta laitan tänne ensi viikolla.

Syntymäpäiväherkut on jo hankittu, kun ruokakaupan kotiinkuljetuspalvelu toi tänään toimituksen kotiovelle. Siirryimme tähän palveluun, kun korona alkoi jyllätä puolitoista vuotta sitten. Maksu kotiinkuljetuksesta on mitätön verrattuna siihen, kuinka paljon aikaa säästää, kun ei tarvitse lähteä suurostoksille. Ja itse asiassa säästää rahaakin, kun ei tule tehtyä heräteostoksia ja tulee suunniteltua viikon ruokalista kerralla.

Syksyyn mahtuu siis kaikenlaista mukavaa, ja on mainittava lisäksi yksi kiva juttu. Nimittäin se, että televisiosta tulee vaikka mitä mielenkiintoista katsottavaa. Ei aina niin kovin älykästä, mutta rentouttavaa ohjelmaa. Kun on pieni hetki aikaa ja tilaa, napsautan jonkun hyvän ohjelman päälle.

Aurinkoista syysviikonloppua kaikille lukijoille!