Hyppää sisältöön

Kiusaaja tarvitsee kaveritaitoja, ei rangaistuksia

Julkaistu
Kiusaaja tarvitsee kaveritaitoja, ei rangaistuksia

Lasteni päiväkodissa reilut kymmenen vuotta sitten oli kiusaamisen nollatoleranssi. Oikeasti. Kun silloin viisivuotiasta esikoistani kiusattiin, siihen tartuttiin heti. Kiusaamisen aloittaneen tytön äiti pyyteli minulta anteeksi lapsensa puolesta ja kertoi pitävänsä huolen, ettei kiusaaminen toistu. Hän selitti myös, mistä arveli lapsensa käyttäytymisen johtuneen. Perheessä oli avioero meneillään. Tunsin heti myötätuntoa tyttöä kohtaan.

Yhteispalaveri järjestettiin päiväkodin työntekijöiden ja kiusaajan vanhempien kanssa. Ei vaadittu lasten pystyvän jotenkin ihmeenomaisesti selvittämään asiaa keskenään. Ei nostettu kiusattua eikä toisaalta kiusaajaakaan tikunnokkaan. Kivi putosi sydämeltäni! Luotin näihin ihmisiin täysin. Tässä päiväkodissa pidettiin huolta, että jokainen sai tuntea kuuluvansa ryhmään, mistä olen heille yhä kiitollinen. Ja kyllä, kiusaaminen loppui.

Helpointa olisi ehkäistä kiusaamista jo ennalta, sanoo kiusaamista tutkinut Laura Repo Varhaiskasvatuksen opettajien liiton nettijulkaisussa. Hänen mukaansa kiusaavilla lapsilla voi olla kahdenlaisia pulmia: toiset tarvitsisivat tukea itsesäätelyn taitoihin, toiset kaveritaitoihin. Jos lapsi hakee huomiota huutamalla tai rikkomalla leikit, muut lapset pitävät häntä häirikkönä. Torjunta turhauttaa leikistä ulos suljettua lasta entisestään, ja hän voi yrittää nostaa statustaan kiusaamalla ja saada muita mukaansa. Kielteinen kierre on valmis. Silloin on aikuisten puututtava peliin. Torjutuksi tullut lapsi tarvitsee hyväksyntää ja tukea leikkiin pääsemiseksi, ei rangaistuksia.

Kurinpitotoimet eivät pure kiusaamiseen. Revon tutkimuksen mukaan niissä varhaiskasvatusryhmissä, joissa käytettiin kovia rangaistuskeinoja, kuten jäähyjä, kiusattiin enemmän. Jäähy vie lapsen vain syvemmälle säätelemättömään tilaan.

Tutkija Revon mukaan vanhemmilla on tärkeä rooli kiusaamisen ehkäisyssä ja lopettamisessa. Vanhempien kannattaisi ottaa kiusaaja porukalla huomion keskipisteeksi ja kutsua vaikka kotiinsa leikkimään sen sijaan, että vaatisi rankaisemista tai siirtämistä toiseen ryhmään. Jos kiusaaminen kumpuaa kiusaajan ulkopuolisuuden kokemuksista, huomion ja hyväksynnän tarjoaminen tekee kiusaamisen tarpeettomaksi.

Viimekertaisessa postauksessani puhuin siitä, milloin kiusaaminen on rikos. Lasten suojeleminen väkivallalta ja rikosten tekemiseltä on aikuisten tehtävä. Kiusaamisen kitkemiseen luodaan hyvä pohja päiväkodeissa – silloin kun ryhmäkoot ovat kohtuullisia. Ja kohtuullisia niiden pitäisi olla kouluissakin.

 

Tuija Siljamäki

 

Samasta aiheesta:

Kiusaamisen poistaminen lähtee sinusta ja minusta, meistä aikuisista