Inventaario
Hypistelen käsissäni mustia pitsisiä stringejä. Karheat ja epämukavat. Silloin olin valmis sietämään epämukavuutta näyttääkseni viehättävältä. Pois! Niiden kanssa sopiva musta pitsikorsetti Madonna-kaudelta. Miten hihiteltiinkään tyttöjen kanssa sovituskopissa, kun ostettiin kaikille samanlaiset! Kehtasinko käyttää missään julkisesti, edes muhkeasti olkatopatun jakun alla ja revittyjen ja kulutettujen farkkujen kanssa? Tuskin.
Sitten tapasin Hänet. No silloin, totta kai, oli alusvaatteilla väliä. Sen hetken, kun ne pysyivät päällä.
Mitä muuta alusvaatelaatikon pohjalta löytyykään?
Nostan esiin venahtaneet ihonväriset tukialushousut. Kuminauhasta on jousto kadonnut. Kankaan pinta on kulunut samettisen pehmeäksi. Niiden suojissa kasvoi esikoinen. Laskostelen pöksyt hellästi pussiin. Entäs tuossa? Harmahtavat, ilmeisesti alun perin valkoiset imetysliivit. Painan kankaan nenää vasten ja nuuhkaisen vienoa maidontuoksua. Miten ihanalta tuntui, kun vauvan silkkinen takaraivo painui käsivartta vasten. Siihen pieni usein nukahti. Yhtä hellästi laskostan tämän muiston ja talletan sen aivojen syviin kerroksiin.
En voi olla miettimättä, miten vähän mistään tiesin, kun stringeissä toivoin kohtaavani elämäni miehen. Miten vähän tiesinkään rakkaudesta, onnesta ja menettämisen kivusta. Nyt tiedän jotain, vaikken varmasti vieläkään kaikkea. Lapset ovat teinejä, kohta pyrähtävät omilleen. Juuri kun ajattelin ymmärtäväni jotakin lastenkasvatuksesta.
Koko viettelyhistoria mahtuu kahteen pussiin. Mitä jää? Vain mustia ja sporttisia. Niillä joogataan, lenkkeillään ja jatketaan siivousta.
